Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko tämä riittävä syy laittaa kaveriin välit poikki?
26.02.2019 |
Olen jo vähän aikaa miettinyt, kannattaako erääseen ihmiseen pitää yhteyttä vai ei. Mietin vain, että yliragoinko vai olisiko minulla ns hyvä syy laittaa välit poikki.
Tilanne on suurin piirtein tämä; tämä kyseinen henkilö ottaa yhteyttä usein vain silloin kun kaipaa seuraa tai haluaa avautua minulle jostakin. Viime vuoden puolella hän avautui minulle paljonkin ongelmistaan ja pidin häntä kaverina, kuuntelin ja käytin tunteja siihen että yritin auttaa häntä parhaani mukaan. Sen jälkeen on ottanut usein yhteyttä kysyen olisiko minulla aikaa nähdä häntä kun muutakaan seuraa ei ole. Olen ystävällisesti kieltäytynyt. Tänään viimeksi kysyi minua ulos ja kun minulla kesti hetki vastata, oli hänen vastauksena se, että ei seuralle ole enää tarvetta, kun löysi jonkun muun pitämään seuraa.
Tämä tuntuu minusta pahalta, sillä haluaisin tuntea itseni tärkeäksi juuri sellaisena kuin olen enkä vain varakaverina. Tuntuu, että olen yksi vaihtoehto muiden joukossa enkä ole aidosti omana itsenäni tärkeä. Olen yrittänyt suhtautua asiaan asiallisesti mutta pikku hiljaa alkaa ärsyttää ja tuntuu siltä, että minua vain käytetään hyväkseen. Olisiko ylireagointia sanoa asiasta hänelle suoraan vai olenko vain jatkossakin hiljaa?
Kommentit (19)
En tiedä. Juttele kunnolla hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinusta tuntuu joku keskeinen tekijä ihmissuhteessa pahalta niin se on silloin riittävä syy olla enää olematta siinä suhteessa. Aikuisena saa aika pitkälti päättää itse, kenen kanss aikansa jakaa. Omia tunteita kannattaa kunnioittaa niin ei synny isoja ristiriitoja elämään.
Taisin tunnistaa sut. No, ei väkisin. Ajattelin vaan antaa mahdollisuuden meidän ystävyydelle pitkän puhumattomuuden jälkeen kun viimeksi laitoit välit poikki, mutta jos noin paljon epäilyttää niin turha vaiva.
Ei siihen syitä ja analyysejä tarvita. Jos ei ystävyys nappaaa niin poistu takavasemmalle ilman sen kummempia sirkusnumeroita.
Siis hän kysellyt usein ehtisitkö nähdä ja sinä kieltäydyt aina? Milloin olet itse kysynyt että näkisittekö? Oletko koskaan miettinyt asiaa niin päin että hän kokee asian niin ettei sinua selvästi huvita hänen kanssaan hengailla ja ns huokaiset helpotuksesta jos löytääkin muuta seuraa ja sen takia ns jo samaan hengenvetoon sanoo että kun ei oikein ole ketään muutakaan ja anteeksi kun vaivaa. Asioilla on aina kaksi puolta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullon kans eräs läheinen ihmissuhde. Tai niin luulin. Kunnes tajusin hänen ruotivan elämääni muiden kavereidensa kanssa joita en edes tunne. Meni fiilikset.
Olen myös tunteja viettänyt ratkoen hänen ongelmiaan tai ainakin huolia kuunnellen. Olen myös avautunut omista elämän kipupisteistä.
Nyt ymmärrän sen olleen turhaa. Häivyn takavasemmalle ilman sirkustemppuja. Miksi nostaisin esille tiedon hänen jakavan tietoa elämästäni tuiki tuntemattomille? Voin kuvitella sen huudon ja draaman "eihän, tuo ei ole totta! Kaikkea minusta kuvitteletkin! On siinä mulla ystävä!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka vanhoja olette? En oikein ymmärrä ihmisiä, joille tuollaiset asiat ovat vaikeita päättää itse. Jos sinulla ei ole hyvä olla toisen ihmisen kanssa, niin eikö se ole itsestään selvää, että kaveruus loppuu? Miksi sitä tarvitsee enempää ihmetellä?
Vierailija kirjoitti:
Mullon kans eräs läheinen ihmissuhde. Tai niin luulin. Kunnes tajusin hänen ruotivan elämääni muiden kavereidensa kanssa joita en edes tunne. Meni fiilikset.
Olen myös tunteja viettänyt ratkoen hänen ongelmiaan tai ainakin huolia kuunnellen. Olen myös avautunut omista elämän kipupisteistä.
Nyt ymmärrän sen olleen turhaa. Häivyn takavasemmalle ilman sirkustemppuja. Miksi nostaisin esille tiedon hänen jakavan tietoa elämästäni tuiki tuntemattomille? Voin kuvitella sen huudon ja draaman "eihän, tuo ei ole totta! Kaikkea minusta kuvitteletkin! On siinä mulla ystävä!"
On ihmisiä, joille ei todellakaan kannata avautua kuin sellaisista asioistaan, joiden puhuminen turuilla ja toreilla (nimen kanssa) on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntele sydäntäsi, siellä se vastaus on.
Itsekin päädyn usein muiden uskotuksi, mutta muuten kanssani ei haluta viettää aikaa. Olen todennut, että yksin on parempi kuin huonossa seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä lopetin yhteyden pidon kaveriin, tai ihmiseen jota pidin parhaana ystäväna yli 20 vuotta, sen jälkeen kun hän löysi uuden miehen. Kaveri perui kaikki tapaamiset kun halusikin viettää aikaa miehen kanssa, tai sitten otti miehen mukaan esim. tyttöjen iltaan. Seura kelpasi silloin jos miehen kanssa meni huonosti. Niinpä päätin että en enää ota yhteyttä jos ei kaverista kuulu, ja voin sanoa että ei ole kuulunut mitään.
Harmi sinänsä kun minun elämässä on ollut suuria muutoksia viimeisen vuoden aikana ja monesti olisin tukea tarvinnut. No, onneksi elämässäni on muitakin ihania ihmisiä ja ystäviä mutta kyllä tuollainen satuttaa.
No tuo sanamuoto että haluaisi tavata, kun ei muutakaan seuraa ole, kuulostaa kyllä tympeältä. Itse en kyllä jäisi sitä puimaan keskenäni, vaan olisin varmaan sanonut suoraan että "Ai kiitti, kiva kun arvostat noin paljon. Vietä sitä aikaas ihan keskenäsi." Ehkä ymmärtäisi ja korjaisi tapansa, ehkä ei Ehkä saataisiin pystyyn kunnon riita. Ainakaan ei tarvitsisi siitä kirjoittaa verkkoon ja ihmetellä. Usein on parempi vaan sanoa suoraan mistä kenkä puristaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sua on pyydetty useasti, aina kieltäydyt.
Nyt kun taas kysyttiin, loukkaannuit kun kaveri ei saanut sulta vastausta ja hän ehti muuttaa suunnitelmiaan.
Olet sinä hieno ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Siis hän kysellyt usein ehtisitkö nähdä ja sinä kieltäydyt aina? Milloin olet itse kysynyt että näkisittekö? Oletko koskaan miettinyt asiaa niin päin että hän kokee asian niin ettei sinua selvästi huvita hänen kanssaan hengailla ja ns huokaiset helpotuksesta jos löytääkin muuta seuraa ja sen takia ns jo samaan hengenvetoon sanoo että kun ei oikein ole ketään muutakaan ja anteeksi kun vaivaa. Asioilla on aina kaksi puolta :)
Äh, en ilmeisesti selittänyt tarpeeksi selvästi. Minä siis olin se, joka koko viime vuoden otti ensin yhteyttä kysyäkseen miten hän voi. Hän ei koskaan kysynyt minulta miten minä voin. Otti yhteyttä vain silloin kun halusi avautua. Minusta alkoi tuntua, että kaveruus on yksipuolista. Ei minua kiinnosta tavata, kun hän tekee selväksi aina sen, että kaipaa vain jotain seuraa ja jonkun kenen kanssa tappaa aikaa ja kenelle purkaa omia asioitaan. En ole kehdannut sanoa asiasta suoraan koska emme ole niin läheisiä, mutta rehellisesti sanottuna koen oloni hieman huijatuksi kun olen antanut omaa aikaani hänelle eikä häntä selvästikään kiinnosta aidosti minun seurani tai edes vointiini. Ap
Ukko36 kirjoitti:
Sua on pyydetty useasti, aina kieltäydyt.
Nyt kun taas kysyttiin, loukkaannuit kun kaveri ei saanut sulta vastausta ja hän ehti muuttaa suunnitelmiaan.Olet sinä hieno ihminen.
Kerkesi mennä tasan viisi minuuttia siitä kun hän oli lähettänyt viestin ja perui että saikin muuta seuraa. Ei ilmeisesti alun alkaenkaan halunnut oikeasti tavata minua, halusi vaan jotain seuraa. Ihmiset muutenkin olettavat nykyään että kaikilla on puhelin jatkuvasti kädessä ja joka viestiin saa vastauksen saman tien. Ap
On hyvää syytä tai ei, voit katkaista välit.
Vierailija kirjoitti:
On hyvää syytä tai ei, voit katkaista välit.
Siksi kysyin mielipiteitä onko syy "hyvä" vai ei, kun en halua saada draamaa aikaan. En halua, että alkaa puhumaan minusta ympäriinsä ikävään sävyyn jos ei näe itse toiminnassaan mitään väärää.. Liikumme samoissa piireissä, meillä on paljon yhteisiä kavereita. Ap
Alue: Aihe vapaa
Pois tuollaiset, oikeassa olet