Olen tainnut törmätä ns. sielunkumppaniin, molemmat tahollamme varattuja
Ja on muutenkin mahdotonta kuvitella välillemme mitään monesta syystä.
Silti tämän ihmisen kanssa on syntynyt syvä yhteys, ymmärrämme toisiamme täydellisesti ja on kuin vihdoinkin maailmasta olisi löytynyt ensimmäinen ihminen, joka puhuu samaa kieltä kanssani. Kyse ei ole edes fyysisestä vetovoimasta vaan henkisestä yhteydestä. En osaa oikein selittää tunnetta koska se on niin erityinen. On kuin olisimme tunteneet aina. En ole kokenut mitään vastaavaa ennen vaikka olen korviani myöten rakastunut omaan puolisooni. Tämä on erilaista.
Tunne on molemminpuolinen mutta minun täytyy kieltäytyä viemästä toveruuttamme pidemmälle, koska olen tietenkin uskollinen omalle puolisolleni. Surettaa kuitenkin ajatella, mitä tästä yhteydestä olisi vielä voinut syntyä ja mihin yhteinen tiemme voisi mennä, jos asiat olisivat toisin.
Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia?
Kommentit (50)
Ei ole, enkä sellaista edes haluaisi. Vaikuttaa hankalalta tilanteelta.
On. Joku valtava kemia tms. välillämme. Tuntui kuin ympäröivä maailma olisi kadonnut ympäriltä.
On. Ja hankala tilanne onkin.
Mutta hyviä ystäviä ei koskaan ole liikaa, joten iloitsen siitä, mitä on.
Välillä en taas tiedä, miten päin olisin.
Näitähän on Ruotsin-laivat pullollaan, varsinkin pikkujouluaikaan.
Onneksi minulla tuo tilanne tuli, kun olimme molemmat vapaita. Tiesimme heti että kuulumme yhteen, ja olemme olleet erottamattomat kohta 20 vuotta.
Kuvittele hänet vessassa töräyttämässä ripulit pönttöön. Et halua sitä arkea!
On kokemusta, ihana muisto on tuosta ihmisestä jäänyt.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi minulla tuo tilanne tuli, kun olimme molemmat vapaita. Tiesimme heti että kuulumme yhteen, ja olemme olleet erottamattomat kohta 20 vuotta.
Kaunis tarina, mutta ei auta meitä jo elämämme tehneitä :/
On kokemusta ja en pystynyt olemaan vain ystäviä eli siis laitoin kokonaan välit poikki. Liian raskasta sellaista ihmistä nähdä, enkä oikeastaan ymmärrä, miten ihmiset pystyy tuollaisiin sielunkumppaneihin hyvällä omallatunnolla pitämään yhteyttä jos itse on parisuhteessa. Itsellä ainakin jatkuvasti lipsui siihen kyseisen miehen haikailuun ja mitä jos -ajatteluun. Helpompaa oli lopulta antaa tuon ihmisen jäädä sinne muistoihin.
Harlequin ensimmäinen aukeama... kartanon rouva elää väljähtäneessä suhteessa ja löytää sielunkumppanin kartanon pehtoorista/tallirengistä.
Näitä äippä häipyi sielunkumppanin matkaan, joka paljastui myöhemmin lähipubin Möttösen Peraksi... on ihan liikaa.
Kenen kanssa te oikein olette yhdessä? Jonkun kelpaavan, mutta sitten seotaan. Lähinnä vastenmielistä.
Vierailija kirjoitti:
Näitähän on Ruotsin-laivat pullollaan, varsinkin pikkujouluaikaan.
Ja etenkin Kepulaisten kesken. Siellä tavaraa jaetaan ja sielut sekoaa.
Vierailija kirjoitti:
Harlequin ensimmäinen aukeama... kartanon rouva elää väljähtäneessä suhteessa ja löytää sielunkumppanin kartanon pehtoorista/tallirengistä.
Näitä äippä häipyi sielunkumppanin matkaan, joka paljastui myöhemmin lähipubin Möttösen Peraksi... on ihan liikaa.
Kenen kanssa te oikein olette yhdessä? Jonkun kelpaavan, mutta sitten seotaan. Lähinnä vastenmielistä.
Seksuaalinen himo on ihan eri asia, vaikka muuten oletkin oikeilla jäljillä.
No ei kai SIELUNkumppanuus vaadi fyysistä kontaktia.
Mulla on ollut monta sielunkumppania. Kyllä se menee ohi. Tavallisia maatiaisia me kaikki ollaan.
No on, tietty
ja 35 vuoden jälkeenkin maailma pysähtyy kun katson hänen harmaisiin silmiinsä. Uurteiset kasvot silenevät, päivääkään ei ole kulunut. Olemme vain me kaksi. Vaikka emme ole naimisissa, vaikka molempien puolisot olisivat läsnä huoneessa.. silti syvä yhteys on vain meidän kahden välillä. Koska niin on aina ollut ja niin on aina oleva.
On