Olen tainnut törmätä ns. sielunkumppaniin, molemmat tahollamme varattuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomioittehan, että tässä ei ole kyse himoista tai toisen perässä juoksemisesta? Joidenkin ihmisten kanssa on vaan älyttömän helppoa, on ne sitten samaa tai eri sukupuolta. Mut jos tuollainen ihminen sattuu olemaan muutenkin yhtään itseä viehättävä, ystävyyteen tahtoo tulla romanttisia sävyjä.

On mulla ollut ystävinä myös naisia, sellaisia siis, joiden kanssa tietää sanomattakin, mitä toinen ajattelee. Mutta kun on hyvin hetero, tuo miespuolinen versio on vasta aiheuttanut pientä ongelmaa. En silti ajattele, että meidän on määrä olla yhdessä ja pidän itsestäänselvyytenä, että ketään ei petetä. Kyllä sen ystävyyden kanssa oppii olemaan, tai jos ei, sit pitää vaan luopua.

Oma puolisoni on minulle rakkain, vaikka olemmekin ikuisesti pieniä mysteerejä toisillemme (siinä missä sielunkumppani on kuin avoin kirja).

Voisitko analysoida tarkemmin, missä mielessä sielunkumppani on kuin avoin kirja?

Tiedät mitä ajattelee? Bongaat hänen tunteensa? Yhteiset mielenkiinnon kohteet? Ajattelunrakenne on sama? Arvostaa samoja asioita?

Kaikki nämä. Huomaamme toisistamme heti, jos joku on vialla. Usein ajatellaan samaa asiaa samaan aikaan, tai tiedetään sanomatta, mitä toinen miettii. Kiinnostukset on samoja hyvin pitkälti, keskustellaan samoista aiheista mielellään ja samalla tasolla, huumori kukkii myös runsaasti ja tajutaan niin toisen nerokkaat kuin huonotkin vitsit. Nämä puolin ja toisin, vuorovaikutus on avoin kumpaankin suuntaan. Kummankin on helppo olla oma itsensä eikä tarvitse nähdä vaivaa sen eteen, että toinen ymmärtäisi.

Nämä kaikkihan ovat minkä vain oikein hyvän ystävyyden merkkejä. Ajoittain on tullut tarve ottaa etäisyyttä, jottei oma parisuhde vaarannu, mutta toisaalta näen, että tämä yhteys on hyvä juuri näin, henkisenä. Sielunkumppanuutena.

En silti ymmärrä, mikä tuossa on ns sielunkumppanuutta. Ystävyyttä, samanhenkisyyttä se on. Mutta mikä tekee siitä sielunkumppanuutta?

Näinhän sanoinkin. En itse ajattele, että ihmisellä olisi yksi elämään annettu sielunkumppani, vaan että tällaisia sukulaissieluja voi olla useita. Mutta yhteensä elämääni on osunut vain kolme näin hyvää ystävää, siitäkin huolimatta, että olen sosiaalinen ihminen. Se miespuolinen on erityinen, koska lisänä on vielä ollut muuta latausta (johon ei kuitenkaan ole tarvetta reagoida).

Tuollainen vastakkaissukupuolinen kun sattuu kohdalleen jollain mystisellä johdatuksella juuri silloin, kun kummallakin menee oma parisuhde päin mäntyä, niin sitten tapahtuu hassuja. Sellainen "motarin väärää kaistaa rekan nokkaan" -äkkirakastuminen ei paljon tarpeita kysele vaan joku evoluution piilevä ameebavaihe ottaa ohjat ja elämän ohjelmoitu tarkoitus valkenee hyvinkin nopeasti. Ihan kamalaa kaiken kaikkiaan. Pystyipä niitä tuntemuksia vastaan taistelemaan tahi ei - yleensä varmaankaan ei.

Höpö höpö. Rasittavaa, kun ihmiset on pää pilvessä kulkevia pakonomaisia sarjarakastujia.

Olen onnellisessa ja tasapainoisessa suhteessa maailman parhaimman ja kilteimmän miehen kanssa. Ja ollut jo yli 10 vuotta.

Mutta. Kun reilu puoli vuotta sitten kuvioihin tuli työkaverini, joka vetää minua puoleensa kuin magneetti, ovat asiat menneet päälaelleen. Tämä työkaveri tuntuu juuri sielunkumppanilta. Mitään ei tarvitse edes puhua, kun olemme kahden. Vetovoima ja sähkö on käsin kosketeltavaa.

Olen ihan rikki. En tietenkään halua pettää hyvää puolisoani, mutta pään sisällä myllertää niin, etten tiedä miten päin olisin.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi vuotta sitten minusta tuntui samalta.

Elin arkiseksi muuttuneessa kylmässä parisuhteessa ja kaipasin sellaisia uusia leiskuvia suuria tunteita.

Tapasin tuon miehen. Olin ihan häkeltynyt, miten joku voi tuntua niin samanhenkiseltä, ja voi herättää niin ihania tunteita. Platoninen suhteemme kesti puolisen vuotta, sitten erosin ja muutettiin yhteen.

Noh, kyllähän se arki tavoitti tämänkin "unelmaparin". Yksi aamu alkoi ihan itkettää kun makasin aamulla sängyssä ja mietin mihin ne kaikki suuret tunteet ovat kadonneet... Ja mies päästi peiton alle piiiitkän pierun.. Niin..

Monet naiset ovat "ihastuneet ihastuksen tunteeseen", kohde on oikeasti toissijainen. Nyt sitten taas sitä arkista pakkopullaa ilman sen kummempaa rakkautta...

Ei muuta kuin uutta sielunkumppania etsimään.

Täällä menee nyt ihastukset, äkkirakastumiset ja himo sekaisin, osa keskustelijoista sentään puhuu aiheesta. Moni kommentoineista on kertonut yhteyden löytymisestä, ei siitä että kohde olisi hurmaava, ihana, seksikäs, komea jne. Näitä yhteyksiä voi löytyä sukupuoleen katsomatta.

Vierailija kirjoitti:

No ei kai SIELUNkumppanuus vaadi fyysistä kontaktia.

Näinhän sen voikin ajatella :D

Vierailija kirjoitti:

Täällä menee nyt ihastukset, äkkirakastumiset ja himo sekaisin, osa keskustelijoista sentään puhuu aiheesta. Moni kommentoineista on kertonut yhteyden löytymisestä, ei siitä että kohde olisi hurmaava, ihana, seksikäs, komea jne. Näitä yhteyksiä voi löytyä sukupuoleen katsomatta.

Suurin osa löytääkin niitä useita elämänsä aikana. "Yhteydestä" höpöttävät nimenomaan sekoittavat samanhenkisyyden ja yhteisymmärryksen romanttisiin tunteisiin, ihan kuin toinen olisi se yksi ja ainoa oikea= pakko toimia jollakin irrationaalisella tavalla. Siinä menee yhteydet ja hormonit kyllä sekaisin. Tosiasiassa yhteyden voi löytää hyvin monenlaisten ihmisten kanssa ja jotkut ovat luonnostaan samalla aaltopituudella. Tämä ei haihdu romanttisen rakkauden tavoin, vaikka toki ihmiset voivat muuttuakin. Voi myös olla, että joku on "se" toisessa elämän ja oman kehityksen vaiheessa, toisessa toinen. Jäitä housuihin ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä menee nyt ihastukset, äkkirakastumiset ja himo sekaisin, osa keskustelijoista sentään puhuu aiheesta. Moni kommentoineista on kertonut yhteyden löytymisestä, ei siitä että kohde olisi hurmaava, ihana, seksikäs, komea jne. Näitä yhteyksiä voi löytyä sukupuoleen katsomatta.

Suurin osa löytääkin niitä useita elämänsä aikana. "Yhteydestä" höpöttävät nimenomaan sekoittavat samanhenkisyyden ja yhteisymmärryksen romanttisiin tunteisiin, ihan kuin toinen olisi se yksi ja ainoa oikea= pakko toimia jollakin irrationaalisella tavalla. Siinä menee yhteydet ja hormonit kyllä sekaisin. Tosiasiassa yhteyden voi löytää hyvin monenlaisten ihmisten kanssa ja jotkut ovat luonnostaan samalla aaltopituudella. Tämä ei haihdu romanttisen rakkauden tavoin, vaikka toki ihmiset voivat muuttuakin. Voi myös olla, että joku on "se" toisessa elämän ja oman kehityksen vaiheessa, toisessa toinen. Jäitä housuihin ihmiset.

Näin. Se, että on samaa mieltä, ei vaadi sielunkumppanuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä menee nyt ihastukset, äkkirakastumiset ja himo sekaisin, osa keskustelijoista sentään puhuu aiheesta. Moni kommentoineista on kertonut yhteyden löytymisestä, ei siitä että kohde olisi hurmaava, ihana, seksikäs, komea jne. Näitä yhteyksiä voi löytyä sukupuoleen katsomatta.

Suurin osa löytääkin niitä useita elämänsä aikana. "Yhteydestä" höpöttävät nimenomaan sekoittavat samanhenkisyyden ja yhteisymmärryksen romanttisiin tunteisiin, ihan kuin toinen olisi se yksi ja ainoa oikea= pakko toimia jollakin irrationaalisella tavalla. Siinä menee yhteydet ja hormonit kyllä sekaisin. Tosiasiassa yhteyden voi löytää hyvin monenlaisten ihmisten kanssa ja jotkut ovat luonnostaan samalla aaltopituudella. Tämä ei haihdu romanttisen rakkauden tavoin, vaikka toki ihmiset voivat muuttuakin. Voi myös olla, että joku on "se" toisessa elämän ja oman kehityksen vaiheessa, toisessa toinen. Jäitä housuihin ihmiset.

Näin. Se, että on samaa mieltä, ei vaadi sielunkumppanuutta.

Tai se, että näkee toisen superidealistisessa valossa ihastumisvaiheessa....

Ap. Sielunkumppani on uskomus, ei fakta.

Meillä on ihmisiä, jotka ovat tosi paljon samanlaisia kuin itse olemme. Sitten ihan erilaisia kuin itse olemme. Ja siltä väliltä.

Ei siinä sen kummempaa mystiikkaa ole, vaikka sitäkin voidaan käyttää tekosyynä pettämiseen.