Lue keskustelun säännöt.
Tätäkö se on eskarilaisen elämä??
14.02.2013 |
Kaveri sanoo: "Olet erotettu tästä leikistä kun rikoit lumilinnan muuria." Oli kuulemma vahinko. Poika alkoi rakentaa omaa linnaa ja "erottaja" tulee kaverinsa kanssa rikkomaan pojan linnaa.
Kirkonrottaan ei kuulemma ehdi enää mukaan kun päätti niin myöhään. Laskeminen oli jo alkanut.
Tätäkö se on? Lasten elämä ja leikkien säännöt? Poika sanoo silti olevansa tyytyväinen eskarissa oloon. Ei kuulemma aina tarvitse leikkiä yksin ja opet sanoo "ettei se yksin pihalla seiso".
Mutta mistä he tietää mitä siellä tapahtuu? Henkilökunta seisoo 10-20 metrin päässä lapsista. He eivät kuule sanaakaan miten lapset tylyttää toisiaan.
Ja itseltä kouraisi syvältä sisimmästä kun lapsi sai vain yhden ystävänpäiväkortin. Yhden! Poika itsekin sanoi, ettei edes XXXX antanut korttia. Lapsi, jonka kanssa hän mielestään leikkii eniten. Hän antoi kavereilleen hyvillä mielin yhteensä kuusi. Tässä sitä pohtii, onko oma lapsi vaan se joka pyörii porukan ympärillä, mutta kukaan muu lapsi ei todellisuudessa edes muista että eskariryhmässä on sellainenkin kaveri. :-(
Kommentit (27)
Minusta meillä jätetään lapset liiankin paljon selvittelemään asioitaan keskenään. Kyllä minä jututtaisin hoitajia ja kertoisin pelkoni, eihän se ole keneltäkään pois. Kaikki tuollainen "me ei olla sun kaa" pitäisi kitkeä pois aikuisten toimesta, sitä mieltä minä olen. Minulla on 3 poikaa; vanhin on jo 18v, nuoremmat 10v ja 9v ja olen totta tosiaan joutunut puuttumaan vaikka minkälaisiin tilanteisiin ja teroittanut omille lapsille hyvinkin selväksi, että ketään ei kiusata tai jätetä joukosta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 09:31"]
Itse keskustelisin asiasta hoitajien kanssa. En antaisi asian vaan olla. Meillä on myös eskari-ikäinen poika. On iloinen ja suosittu. On paljon kavereita ja leikkii kaikkien kanssa. Olen itse silti muistuttanut usein, että muistakaa ottaa kaikki leikkiin mukaan. Älkää jättäkö ketään yksin. Olen rohkaissut poikaani lähestymään myös sitä hiljaisempaa kaveria ja jättämään turhat suunsoitot pois. Kyllä vanhemmat pystyvät vaikuttamaan ja tukemaan toinen toisiaan.
[/quote]
Ruusu sulle! On ilo lukea tällainen viesti. Jos oli enemmän tällaisia äitejä, maailmakin olisi parempi paikka :-)
[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 09:28"]Sen verran tuntui poika ärhäkkäälle kun hänet hain hoidosta. Sanoin kuitenkin pojalle, ettei tuollaisista välitä. Rakentaa itse vaan hienomman kuin muilla.[/quote]
En ole koskaan tajunnut noita "rakentaa vaan hienomman kuin muilla"-tyylisiä neuvoja. Lapsikin tietää ettei kyse ole siitä linnasta vaan ulkopuoliseksi joutumisesta. Jos ajatus on, että ne muut tulee kateelliseksi hienommasta linnasta, voipi olla näin, mutta se ei silti poista sitä että lapsi leikkii sitten sillä hienolla linnallaan yksin..
Karulta kuulostaa, ymmärrän hyvin että tuntuu äidistä pahalta. Itse olen ollut koulukiusattu ja yksinäinen lapsi, ja havainnoin nyt lasten sosiaalisia suhteita selvästi tuntosarvet pystyssä, varmasti liiankin herkillä.Kun omat vaikeudet on olleet juuri tuolla aluella, lasten pettymysten käsittely rakentavalla tavalla on tosi haastavaa.
Minulla on sekä tytär että poikia. Poiken "ystävyys" on yleensä todella paljon karumpaa touhua kuin tyttäreni ystävyyssuhteet. Luokan pojat kilpailevat johtajuudesta, nokkeluudesta, voimasta, urheilullisuudesta, paremmuudesta lähes koko ajan varsinkin, jos paikalla on enemmän kuin kaksi.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2013 klo 11:51"]
En ole koskaan tajunnut noita "rakentaa vaan hienomman kuin muilla"-tyylisiä neuvoja. Lapsikin tietää ettei kyse ole siitä linnasta vaan ulkopuoliseksi joutumisesta. Jos ajatus on, että ne muut tulee kateelliseksi hienommasta linnasta, voipi olla näin, mutta se ei silti poista sitä että lapsi leikkii sitten sillä hienolla linnallaan yksin..
Karulta kuulostaa, ymmärrän hyvin että tuntuu äidistä pahalta. Itse olen ollut koulukiusattu ja yksinäinen lapsi, ja havainnoin nyt lasten sosiaalisia suhteita selvästi tuntosarvet pystyssä, varmasti liiankin herkillä.Kun omat vaikeudet on olleet juuri tuolla aluella, lasten pettymysten käsittely rakentavalla tavalla on tosi haastavaa.
[/quote]
Kieltämättä itsekin olen sillä kannalla, että esim. kateuskortti on huono. Esim. "He ovat vain kateellisia kun sulla on noin hieno pipo." Mitä jos kiusattu heittää takaisin, että te olette vain kateellisia ja saa vastaukseksi "ai tuosta rumasta vai??!" Mutta tulipa tilanteessa sanottua.
Mietin myös, että olenko tilanteessa liian herkkänä? Voihan yksinkertaisesti olla, että asiassa ei ole mitään takana. Vain viattomasta tunteella ja harmistuksissaan sanotusta asiasta. Harmittaa kun linna meni rikki? "Olet erotettu!" Poikani ei vain osannut puolustautua ja reagoida tilanteeseen oikein. "Se oli vahinko, anteeksi!" Sitten jos ei olisi linnan rakentamiseen otettu takaisin, olisi poika mennyt kertomaan tädeille.
En nyt kuitenkaan jätä asiaa tähän vaan kirjoitan vielä reissariin viestin ja painotan pojalle asiasta kertomisen tärkeyttä ja jutellaan vielä mallia mitä tilanteessa voi itse sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin poikalapset ovat usein aika heikkolahjaisia sosiaalisten suhteiden hoidossa ja tnteiden kielentämisessä. Heitä pitää opettaa tehostetusti.
[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 10:01"]
Mä kyllä kanssa keskustelisin enemmän sekä lapsen että hoitajien kanssa.
Lapsen kanssa voit opettaa keinoja miten tuollaisissa tilanteissa voi toimia. Esimerkiksi tuohon leikistä kieltämiseen voi lapsi sanoa, että tuo ei ole kiva/reilu tapa leikkiä. Tehdäänkö niin, että minä otan tässä leikissä tämän roolin tai homman jne.
Jos lapsi ei pääse leikkiin omin keinoin mukaan, niin sitten yhteys hoitajaan.
Monet aikuiset sanovat, että lasten väleihin ei pidä aikuisten sotkeutua, mutta siinä on todella kiusaamisen siemen. Kyllä aikuisen kuuluu puuttua ja opettaa kuinka toimitaan, jos lapset lähtevät väärille laduille.
[/quote]
Tiettyyn rajaan asti lapsia kannattaa kannustaa selvittelemään asiansa itse. Muutenhan lapset eivät ikinä opi neuvottelemaan ja tekemään kompromisseja jne. Mutta jos se sovittelu ja selvittely ei onnistu, niin sitten tarvitaan aikuisen apua. Ei siis heti ensimmäisenä mennä selvittelemään asiaa sen lapsen puolesta, vaan yritetään antaa lapselle eväitä itse selviytyä tilanteista, mutta ollaan kuulolla jos apua tarvitaan.
Lähtee toki myös lapsen omasta aktiivisuudesta kertoa ongelmatilanteista aikuiselle. Aikuinen ei milloinkaan pysty kaikkea seuraamaan (ei siellä päiväkodissa / esikoulussa / koulussa kuten ei kotonakaan).