Mitä vaikeita aikoja olette parisuhteessanne käyneet läpi

Miehen "kasvunpaikka" kun esikoinen syntyi ja mies ei ollutkaan vielä valmis (28-29v) ja halusi vielä juosta ulkona kavereiden kanssa eikä osannut sitoutua lapseen, se ollut isoin kriisi mutta onneksi päästiin yli, mies kypsyi vauhdilla ja nyt vastuullinen kolmen isä. Yhdessä 17v.

Yhdessä yli 15 vuotta, naimisissa 13.

Selvittiin parina minun masennuksen yli. Sairastin vuosia keskivaikeaa masennusta mikä oli miehellä takuulla aivan tosi rasittavaa aikaa. Silloin joskus kysyin, miten hän jaksaa olla minun kanssani ja sanoi vain, että uskoo, että asiat muuttuvat paremmaksi. Itse en siihen aikaan uskonut. Jälkikäteenkin olen kysynyt, miten mieheni jaksoi sen ajan, ja hän toisti koko ajan ajtelleensa, että parempia aikoja on tulossa.

Vaikeaa oli myös ekan lapsen vauva-aika. Lapsi ei syntynyt suunniteltuna ja hänellä oli tosi paha koliikki. Olimme kumpikin uupuneita ja usein neuvottomia ja keinottomia. Onneksi lapset tuppaavat kasvamaan ja yhdeet huolet vaihtuvat toisiksi huoliksi.

Muitakin on ollut, mm. yksi pettäminen, miehen työkuvioihin, työaikoihin, palkkaan, työmatkoihin  jne liittyviä mutta ei niistä sen enempää.

Viimeisin kriisi on ollut minun sairastumiseni syöpään. Toivon todella, että mies jaksaa tämänkin rinnallani.

Terveisiä tutuille!

Voi ei, toivottavasti paranet syövästä ja pääsisit "helpolla" läpi siitä. Vaikka helppoa se ei tule olemaan.

Saanko udella mikä syöpä sinulla on?

Voimia valtavasti! Ja uskotaan ja toivotaan, että rakkaus kantaa tämänkin ylitse. :)

nosto