Alle 25 vuotiaana aloitettu parisuhde ei voi kestää.

Oltiin 17, kun alettiin seurustelemaan. Nyt 35-vuotiaita, onnellisesti naimisissa ja pari lasta :)

Ahaa. Itse olin juuri täyttänyt 17 kun "alettiin oleen" ja yhä yhdessä. Olen nyt 34-vuotias, mies pari vuotta vanhempi.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 18:31"]

Onhan se tutkittukin, että ihminen pystyy tekemään pitäviä päätöksiä vasta 25 vuotiaana. Tämän vuoksi alle 25 vuotiaana alkanut parisuhde päättyy usein eroon. 

[/quote]

Niin usein päättyykin. Tosin harvemmin kuin yli 25-vuotiaana aloitettu...  

Olet pateettinen, ikis.

Olen vähän toista mieltä. Vaikka tietysti moni nuorena yhteen lyöttäytynyt eroaakin, niin toisaalta se ensirakkauden voima on jotain todella yhdistävää. Moni muistelee nuoruuden rakastaan vielä vanhanakin, vaikka erokin olisi tullut. Kyllä siinä jotain taikaa on.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 18:45"]

Meillä kesti 20 vuotta. Olen samaa mieltä ap:n kanssa. Nuori ei tieä mitä haluaa, ja sit tajuaa nelikymppisenä, ettei haluakaan samaa kuin tuo toinen. Onnekkaita ne, jotka huomavat että haluavat. Mutta tätä asiaa ei voi mitenkään tietää etukäteen, ei mitenkään. Siis mihin päin tulee muuttumaan.

[/quote]

 se on se neljänkympin kriisi. ;)

Me seurusteltu 18 vuotiaista ja mentiin naimisiin parikymppisinä. Nyt 40v ja edelleen kestää.

Kaikessa typeryydessään on tässä jotain perää jos katsoo omaa kaveripiiriä. Harvan koulurakkaus näyttää kestävän yli kolmenkympinkriisin, mutta sen jälkeen ehkä paremmin jo tiedetään mitä elämältä ja kumppanilta halutaan.

No mutta biologiakin kai asettaa tässä jotain vaatimuksia jos haluaa lapsia? Siis jos kaikki odottaisivat esimerkiksi neljäkymppisiksi ollakseen oikeasti tarpeeksi fiksuja tekemään päätöksiä ja tuntemaan itsensä niin olisi synnäreillä aika hiljaista... Ja kun kuitenkin yhä useampi ensi synnyttäjä on lähempänä 35 ku 30 vuotta.

Hitsin vimpulat, pitääkin kertoa mummulle ja papalle. Ehtiiköhän ne kuitenkin viettää 50-vuotishääpäivän alta pois, siihen on enää pari viikkoa?

[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 18:35"]

Vai niin. Oma parisuhteeni alkoi ollessamme 18 ja kestää yhä. Tuskin ollemme mitään harvinaisia poikkeuksia.

[/quote]

Kyllä olette. Kun seuraan nyt 50v tätä elämää, on esim. kouluaikojeni nuoristapareista yhdessä enää yksi ydinperheenä. Muut ovat eronneet. Samaa sanoo moni muukin. Joten olkaa onnellisia siitä, että olette harvinainen pari

[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 15:54"]

[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 15:44"]

Tässäkin tulee ottaa huomioon niin monta seikkaa. Ensinnäkin, eipä niitä pysyviä päätöksiä moni tuon 25:n ikävuoden jälkeenkään osaa tehdä. Toiseksi, eipä se ikä ole este sille, että voi löytää rinnalleen jotakin pysyvää, jonka kanssa on hyvä olla. Kaikille näin ei käy, joillekin kylläkin.

[/quote]

Aivan totta!

Ehkä aloittaja kuitenkin tarkoittaa, että alle 25v. pariutuneet kasvavat monesti erilleen. Maailmankuvahan muotoutuu tuohon ikään asti, joten ehkä sitten tulee helposti liian suuria erimielisyyksiä.

Omat ja miehen vanhemmat aloittaneet seurustelun alle 20v. Miehen vanhemmat edelleen onnellisesti yhdessä. Omat vanhemmat olivat äitini kuolemaan saakka. Itsekin olen ollut avomieheni kanssa parikymppisestä, pian 10v. Uskoisin, että kotona opitulla mallilla on myös merkitystä parisuhteen kestämisessä. Ja paljon merkitystä on sillä, paljonko suhteen eteen jaksaa nähdä vaivaa. Tuntuu, että monet eroavat heti kun tulee vastoinkäymisiä.

[/quote]

Toisaalta ei voi verrata näitä vanhoja pareja, jotka oli naimisissa 60 vuotta, koska silloin ei vain erottu, vaikka tuli turpiin ja elämä oli kamalaa.Kotipaikkakunnallani vain yksi pari erosi. Monen koulukaverini vanhempien tiedän eläneen aivan helvetillistä yhteiselämää, mutta siellä ei vain erottu, vaikka monesti vaimot nukkuivat navetassa piilossa, ettei aviomies löydä heitä ja hakkaa.

Öö... Olen kesällä 28v ja ollaan asuttu miehen kanssa naapureina koko mun elämä. Hän 4v vanhempi. Ja alettiin seurustella, kun olin 16v. Ja nyt ollaan reilu 11v oltu yhdessä, joista pian 5v naimisissa ja kaks poikaa. Eikä meillä oo mikään hätä yhdessä, päin vastoin! Mut uskokoon huuhaat kuka haluaa. Mä uskon kohtaloon. Sisko-vainaa, jota en ole edes nähnyt, on tavannut mieheni rappukäytävässä ja ihaillut, kuinka ihana vauva mieheni oli. lasten isovanhemmat asuvat edelleen naapureina, eikä oo ollu ikinä tarvetta erota mihen kanssa. :) Kyl mää tiesin 16-vuotiaana, mitä halusin. Ja 25-vuotiaana halusin samaa, niin eiköhän tässä mennä joku tovi yhdessä. :)

Isovanhempani menivät naimisiin kun olivat 21 ja 19 (isoisä nuorempi), ehtivät olla naimisissa 60 vuotta, liitto päättyi isoisän kuolemaan eikä isoäiti ole mennyt uusiin naimisiin. Toisella puolen sukua muuten sama homma, paitsi että se isoisä kuoli jo 45-vuotiaana. Isä ja äiti alkoivat seurstelemaan lukion tokalla, ovat edelleen naimisissa nyt 63-vuotiaina.

Jään odottamaan oman parisuhteen kohtaloa, tavattiin 20-vuotiaina, mentiin naimisiin 23-vuotiaina ja siitä on nyt 15 vuotta.

No entä kun itse olin alle 25 ja mies jo 30 kun tavattiin? Kestääkö suhde silloin? Nyt on 6 vuotta kestänyt, lapsiakin hankittu pari kappaletta... Mutta ero väistämätön? Oikotietäkö tässä pitää alkaa kattelee...

[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 18:31"]

Onhan se tutkittukin, että ihminen pystyy tekemään pitäviä päätöksiä vasta 25 vuotiaana. Tämän vuoksi alle 25 vuotiaana alkanut parisuhde päättyy usein eroon. 

[/quote]

Tilastollisesti yli 25-vuotiaana aloitettu parisuhde on eroherkempi.

Mutta faktathan eivät sinua kiinnosta vaan nautit valehtelustasi.

Täytin juuri 38v ja yhteistä taivalta tuli viimekuussa täyteen 21v. Avioliitossa oltu 13v. Mieheni on 44v.

Eikä ole eroa näköpiirissä ja oltu jopa uskollisia toisillemme.

Lapset 12v ja 10v.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 13:51"]

Tilastollisesti yli 25-vuotiaana aloitettu parisuhde on eroherkempi.

[/quote]

Olisiko linkkiä johonkin tilastoon joko avioeroista tai parisuhteiden kestävyydestä yleisesti? Varmaan monia keskustelijoita kiinnostaisi.

Itselläni on sellainen mututuntuma, että teini-iässä aloitettu suhde olisi kaikkein eroherkin, mutta 20-30 välillä kestäisi paremmin, ja yli 30-vuotiailla taas eroja sattuisi enemmän (monilla takana on jo yksi ero, ja tilastollisesti kerran eronneet eroavat todennäköisemmin myös toisen kerran, ja toisaalta jos takana ei ole yhtään eroa eikä sitä myötä myöskään pidempää parisuhdetta, niin voi olla hankala sovittaa yhteen kahden itsenäisen aikuisen elämää). Tämä siis vain oma arvaukseni.

On varmasti niitä, jotka eroavat ja niitä jotka pysyvät yhdessä. Itse solmin avioliittoni 26-vuotiaana parin yhteisen seurusteluvuoden jälkeen. Ero tuli kymmenen vuotta myöhemmin toisen aloitteesta. Ei kai se ikään suoranaisesti liittyvä ole, mutta on totta että persoonallisuus kehittyy ja muuttuu iän myötä, joskus voi käydä niin että aikuisiällä huomaakin olevansa erilainen kuin nuorena/jompi kumpi voi huomata tai muuttua esim. ikäkriisin myötä erilaiseksi ja se on kaiketi eroriskiä kohottava tekijä myös sinänsä.

Suurin osa parisuhteista päättyy eroon ikään katsomatta. Pelkistä avioliitoista eroon päätyy 50%

Voisi sanoa että alle 60-vuotiaina tehdyt parisuhteet päättyvät usein eroon.

Ylipäätään parisuhteen aloittaminen voi tarkoittaa tulevaisuudessa eroa.

Yrittäminen: ensimmäinen askel epäonnistumiseen.