Ylen uudi Muumilaakso -animaatiosarja

Uuden Muumilaakson katsominen jännitti, sillä vuoden 1991 Suomessa ensiesityksensä saanut Muumilaakson tarinoita on tasaiseen tahtiin nähtyjen uusintojensa myötä piirtynyt mieleen voimakkaasti. Muumiviisaus on kuitenkin pysyvää, vaikka ulkokuorta on muutettu.

Uudet muumit ovat samanlaisia ja erilaisia. Muumipeikko ja Muumipappa ovat pohdiskelijoita niin kuin ennenkin, Muumimamma rauhoittaa tilanteen kuin tilanteen ja Pikku Myy on ehkä entistäkin kipakampi.

Suurin muutos on rytmissä, draamassa ja huumorissa. Huumoria on mukana paljon, mutta se on piilotettua. Ehkä se johtuu siitä, että lasten lisäksi kohderyhmänä pidetään aikuisia. Sehän onnistui Muumilaakson tarinoidenkin kohdalla varsinkin Japanissa.

Iso muutos on myös ulkomuodossa – ei muumien, vaan Muumilaakson. Se on melkeinpä sydäntäsärkevän kaunis, värit ovat kirkkaita ja yleiskuvissa herkkää utuisuutta on paljon. Aivan kuin näin korostettaisiin, että tämä on satua, että näin harmonisesti eivät ongelmat ratkea kuin Muumilaaksossa, ettei kenenkään äidin tarvitse olla yhtä pystyvä kuin Muumimamma.

Sarja alkoi jaksonimellä Pikku Myy tuli taloon. Siinä Muumeille tyypillinen vieraanvaraisuus on koetuksella, kun Mymmeli saapuu varoittamatta Muumitaloon villin lapsilaumansa kanssa. Ensiviikon maanataina taas nähdään Kevätlaulu, jossa Nuuskamuikkunen saapuu viimeinkin Muumilaaksoon.