Synnytyskertomuksia

Tässä Olisi Minun Oma Synnytyskertomukseni!! :)

SYNNYTYSKERTOMUS (39+3)

Oli 4.12.2012 39+2 ja minulla oli aika ultraan sen takia, koska minulla oli raskauden ajan diabetes, mutta onneksi sain ruokavaliolla sokerit kuriin ja ei tarvinut syödä lääkkeitä eikä pistää itseä, mutta lasta tarkkailtiin noin 3 viikon välein loppuajasta ja katsottiin, että lapsen paino ei ala nousemaan. No Ultrassa kävi sitten ilmi, että napanuoren toiminta on alkanu vähän heikentyyn ja lapsen painoarvio on 3,3 kiloa niinpä minut laitettiin sitten seuraavana
5.12.2012 käynnistykseen klo.7.30 piti olla synnytyssalissa.

Noniin tuli 5.12 ja aamu alkoi hyvin ja noi 7.10 oltiin lähdössä sairaalaan kunnes huomasin että automme ei lähde käyntiin ja paniikkihan siinä tuli, että ei keretä oikeaan aikaan sairaalaan, mutta onneks sitten 7.20 saatiin auto käyntiin ja päästiin matkaan. 

Synnytyssairaalassa oltiin noin 7.28 ja päästiin suoraan synnytysvastaanotto huoneeseen missä otettiin vauvan sydänääni käyriä ja annettiin peräruiske sekä sen jälkeen mentiin huoneeseen odottamaan, että lääkäri saapuu ja katsoon, että miten aletaan käynnistämään synnytystä klo oli noi 10:nen ja odotettiin siinä sitten, että lääkäri tulee ja lääkäri saapui sitten 11- 12 aikaan (tarkkaa aikaa en muista). No lääkäri tutki siinä minut ja olin jo 2 senttiä auki ja kanavaa noi 1 sentti jäljellä ja ultrattiin vauva ja siinä huomattiin että vauva on avotarjonnassa, mutta se on sen ajan murhe ku synnytyskäynnistyy sanoi lääkäri. Lääkäri määräsi, että käynnistys aloitettaisiin oksitosiinitipalla. Tippa laitettiin minulle siinä 12.30 – 13 aikaan.

Siinä sitten vain katsottiin telkkaria miehen kanssa ja odotettiin, mutta mitään tuntunu tapahtuvan ja niinpä mies sanoi sitten, että hän lähtee käymään kaupassa noin.14.20 ja itse sitten ajattelin vähän aikaan pitää silmiä siinä kiinni, kun viime yönä ei oikeen tullu nukuttua ja tiesin, että tarvitaan paljon lepoa koska synnytys saatta kestää tosi kauan ja voimathan siinä menee. Torkahdin siinä sitten vähän aikaa kunnes heräsin siihen, että luulin pissanneeni sänkyyn, mutta sitä tuli vaan ja tuli kunnes tajusin, että se on lapsivettä klo oli 14.55 ja kutsuin hoitajan joka toi “Vaipan” ja sänkyyn suojan, sekä soitin heti tienkin miehelleni että lapsi vedet on menny ja sillä välin soitin äidilleni kertoakseni uutiset, koska hänen oli puhe tulla kanssa mukaan synnytykseen minun ja mieheni lisäksi. Sillä välin kun puhuin äitini kanssa niin mieheni saapui jo sairaalaan. Sen jälkeen alkoi sitten odottelu, että koska supistukset alkaa. Kävelimme mieheni kanssa todella paljon, mutta mitään ei tapahtunut ja sitten vanhempani tulivat käymään katsomaan vointiani klo.18.30 ja siinä sitten rupateltiin kunnes huomasin ensimmäisen supistuksen ja samaan aikaan kätilö tulikin klo. 19.03 ja laittoi minut käyrille katsomaan vauvan sydänääni käyriä ja sanoi samalla että katsotaan myös supistuksia ja niitä alkoikin piirtyyn hyvin noin 3 – 5 minuutin välein, mutta vielä ne eivät olleet kovinkaan kipeitä. sen jälkeen kätilö lisäsi tippaa lisää. 

No vanhempani sitten lähtivät käymään siskoni tykönä mihin isäni jäisi kun äitini tulisi mukaan synnytykseen ajattelin, että lähden saattamaan vanhempani alhaalle, koska supistukset eivät vielä olleet kovinkaan kipeät. No päästiin sinne asti mihin vanhempani olivat jättäneet takin ja siinä sitten iskikin todella kova supistus ja ilmoitin vanhemmilleni, että taidan mennäkin huoneeseen takaisin ja lupasin ilmoitella äidille heti kun pääsen synnytyssaliin niin hän tulisi. Noniin pääsin siinä sitten mieheni tuella takaisin huoneeseen ja saman tien soitin kelloa ja ilmoitin haluavani jotain kivunlievitystä ja kätilö tutki ja olin noin 3 senttiä vasta auki ja se oli aikamoinen pettymys, mutta onneksi pääsin synnytyssaliin ja kätilö heti kysyi, että mitä kivunlievitystä olin ajatellut ja sanoin että epiduraalia, niinpä hän sitten soitti ja tilasi anestesialääkärin, siinä kätilö sitten laittoi tipan ja alkoi antamaan nesteytystä koska puoli pussia on vähintään pitänyt mennä ennen kuin saan epiduraalin. Siinä vaiheessa sitten äitini saapui synnytyssaliin nro 2. Samaan aikaan kätilö sanoi että tarkistetaanpa tilanne ja olin auki vasta noin 4 senttiä sekä hän laittoi vauvan päähän anturan mikä katsoo vauvan sydämmensykkeet. Melkeen heti tuon jälkeen saapui sitten anestesialääkäri nuori mies joka esitteli itsensä ja alkoi laittamaan epiduraalia, eikä siinä vielä kaikki hän ei osannut laittaa sitä oikeen ja sorkki sitä monta kertaa väärään kohtaan muistan sen että yhdessä vaiheessa sanoin äidilleni että olisin mielummin ollut ilman puudutusta ja synnyttänyt luonnollisesti kun olisin ottanut epiduraalin minkä laitto oli yhtä helskuttia.

Onneksi jossain vaiheessa anestesialääkäri sanoi, että nyt se vissiin meni oikeen ja sain olla normaalisti, mutta sen epiduraalin laitto ja se kärsimys oli turhaan, koska epiduraali ei auttanut yhtään niihin kipuihin, mutta minun ONNEKSENI kätilö tarkisti tilanteen ja huomasi minun olevan jo 9 senttiä auki ja kätilöllä vaihtui vuoro ja vuoroon saapui minun toivomani ihana kätilö todella symppis semmoinen.

Heillä oli palaveri menossa kunnes tunsin todella kovaa paineen tunnetta ja halusin alkaa ponnistamaan niinpä soitin kelloa ja kätilö saapuikin heti ja tarkisti tilanteen ja sanoi, että ihan vielä ei saa ponnistaa,koska siellä oli jokin kova reuna vielä ja hän laittoi mulle jonkun piikin pehmittämään sen reunan ja 


klo. 22.04 sain alkaa ponnistamaan, mutta siinä vaiheessa iski täysi paniikki ja en uskaltanutkaan ponnistaa kuin vähän, koska pelkäsin repeämistä todella paljon. Siinä aikani vitkuttelin ponnistuksen suhteen kunnes tajusin, että en pääse pakoon tästä tilanteesta ja pakkohan se vauva on sieltä ulos saada ja enkä mä sitä ulos saa jos en ala ponnistaan ja siinä vaiheessa hätäännyin vielä enemmän kun sanoivat että lapsen sydänäänet laskevat joka supistuksen kohdassa. Sitten alkoi kunnon ponnistus, mutta kätilö huomasi siellä olevan jonkun kovan reunan mikä ei pehmene ja hän lähti hakemaan toista kätilöä ja tämäkin kätilö totesi saman asian, vauva ei päässyt tulemaan sen kovan reunan takia alas päin ja lääkäri sitten saapuikin, koska vauva ei päässyt alaspäin ja vauvan sydänäänet laskivat koko ajan. 

Ponnistusvaihetta oli mennyt silloin jo 50 minuuttia ja yhtäkkiä supistukset heikkenivät todella paljon siinä vaiheessa ne olivat antamassa minulle tablettia joka koventaa supistuksia mutta siinä vaiheessa olin jo niin väsynyt ja poikki että en suostunut ottamaan ja niinpä he joutuivat lisäämään tippaa. Sen jälkeen lääkäri joutui leikkaamaan sen kovan kohdan ja saatiin vauvaa alas päin, mutta vauvan sydänäänet heikkenivät niin paljon että lääkäri päätti ottaa imukupin käyttöön ja sen jälkeen kun lääkäri oli laittanut pienen imukupin vauvan päähän niin seuraavan ponnistuksen aikana meille syntyin

klo 23.08 todella IHANA JA VALLOITTAVA PIKKUPRINSSI Joka vei heti Äidin, Isän Ja Mummon Sydämmen. 3330g ja 47cm ja pää 35.

Poika Syntyi oikeassa tarjonnassa, vaikka alussa ultralla katsottuna poitsu oli avotarjonnassa.
Poika pääsi heti rinnalle ja minun äitini sai katkaista napanuoran joka oli vauvan pään ympäri ja jalan ympäri sen jälkeen isukki pääsi kylvettään vauvaa sillä välin kun minun piti ponnistaa istukka ulos ja istukka syntyi 23.15 ja se oli niin täydellinen, että kätilön piti näyttää se meillekin. Sen jälkeen alettiin tarkistamaan, että paljonko olen revennyt ja huomattiin, että repeämiä oli todella paljon ja sen takia jouduin nukutukseen ja leikkaussaliin parsittavaksi ja parsiminen oli kestänyt yli tunnin, minkä jälkeen minut siirrettiin teholle valvontaan, koska heräämöä ei ollut enään silloin yöllä ja lääkärit olivat päättäneet, että jään sinne aamuunasti tarkkailtavaksi.

LOPPU HYVIN KAIKKI HYVIN!! Aamulla pääsin takaisin synnytysosastolle missä iskä ja lapsi olikin nukkumassa vielä!! :)

Olin revennyt 3 C:n asteen repeämän, eli se pelko kävi todeksi kun piti ponnistaa.

Synnytyksen kesto oli 4 h 15 min josta

I Vaihe3 h ja 5 min 

II Vaihe1 h ja 3 min

III Vaihe7 min

Ps. Ensi kerralla jos synnytyn vielä alakautta niin otan minispinaalin, minkä kätilö kertoi varmasti tehoavan, mutta voi olla että vaadin kumminkin sektion repeytymien takia, että enään en repeä niin pahasti. Repeämisten toipumiseen meni yli 6 viikkoa.

Toivon, että kaikki naiset saavat kokea synnytyksen, koska se on yksi maailman ihmeellisimmistä ja ihanimmasta asioista mitä nainen saa kokea!! Kaikille Onnea Synnytykseen Ja Muistakaa Hengittää niin se aukoo paljon nopeammin paikat kuin huutaminen tai vastaan pitäminen!! :) <3