Lapsen teon yritys puolen vuoden seurustelun jälkeen...?1
Kommentit (52)
Vierailija:
n loppuelämääni...nyt olen sitten kohta 5-v kaksosten yh. Erosimme kohta kaksi vuotta sitten.Ihan pakko kyllä sanoa, että minun lapsilukuni on tässä. En voi käsittää, miksi minun pitäisi vielä tehdä uusia lapsia. Olen ollut aika ajoin ihan puhki näiden kahden kanssa yksin...jos siis mahdollinen tuleva puolisoni haluaa omia lapsia, en voi muuta kuin erota. Minusta ei ole tekemään " uusia" lapsia. Ikää tosin on jo 34-v.
Kun kummallakin teistä on jo lapsi ja olette eronneet en TAJUA miksette voisi ensin tutustua toisiinne ja tehdä sitten niitä lapsia, jos siltä tuntuu. Aikaa on!
Paras kaverini muutti yhteen nykyisen ex:änsä kanssa parin kuukauden seurustelun jälkeen, ja siitä parin kuukauden kuluttua oli jo raskaana. Lapsen synnyttyä alkoivat vaikeudet, joita koetettiin paikata toisella lapsella ja avioliitolla. Kolme ja puoli vuotta ensitapaamisesta liitto oli ohitse ja kamuni on nyt yli stressaantunut kahden lapsen yh.
Kun teillä molemmilla jo on lapsia, ja olette menossa naimisiinkin, niin eikö olisi parempi katsoa kuin katua. Olet vielä nuori ja ehdit tehdä lisää lapsia hieman myöhemminkin.
ainahan kannattaisi ensin tutustua kumppaniin ennen lasten tekoa ...niin ei tarvitse katua...
Uskon, että antamalla toisillenne ja nykyisille lapsillenne aikaa, kaikki menee katkossa paremmin. Hyvää kesää tulevalle hääparille!
olin suunnitellusti raskaana. Nyt takana 10 yhteistä vuotta ja kolme lasta eli antakaa palaa vaan.
Viime vuoden äitienpäivänä tavattiin, rakastuttiin ihan hullun lailla. Mies muutti " virallisesti" mun luo kesäkuussa, mutta sillä välillä ei oltu vietetty luin kaksi yötä erossa (mun yövuorot). Elokuun alussa plussasin ihanan yllätysvauvan, ja tuolla se viisiviikkoinen yllätys nyt ottaa päiväunia :) Tai yllätystä oli oikeastaan vain se että se tuli niin nopeasti, toivottu lapsi oli eikä me käytetty ehkäisyä.
Ja hetkeäkään en ole katunut, hyvin menee ja ollaan todella onnellisia. Mutta tosiaan, meillä molemmilla on aika värikäs menneisyys, eli ollaan kyllä koettu kaikenlaista ja juoksut on juostu.
Kyllä mä luulen että ihminen tietää kun kohtaa sen vastakappaleensa :)
muuten odottaisin kyllä vielä jonkun aikaa
Kerran täällä eletään =) Kaverit aloitti yrityksen 2kk seurustelun aloittamisesta. Neljän vuoden kuluttua saivat lapsen..
Minä olin jo raskaana 6vk seurustelun jälkeen ja oltiin ihan tahallaan raskauduttu.
Itse tutustuin nykyiseen aviomieheeni syyskuussa, lapsi sai alkunsa helmikuussa. Tänä päivänä meillä on 2 lasta ja onnellinen avioliitto.
Joillekin noin nopea aikataulu on sopiva, toisille ei. Jos siltä tuntuu, niin miksi odotella.
sen oikea tietää kun kohdalla sattuu. Onnea!
Mikäs siinä. Ihan hyvin meillä ainakin menee vielä seitsemän vuoden jälkeen.
Ja heti tärppäsi :) Heille ihanteellinen ratkaisu, olivat siis todella varmoja suhteestaan jo siinä vaiheessa. Nyt ovat onnellisesti naimisissa, ovat oikeasti kaikista tuntemistani pariskunnista se kaikista toisilleen sopivin :) Niin ja lapsi on 3v.
Jos olette VARMOJA omasta suhteestanne, niin asiassa ei ole mitään outoa. Lapsen koti on vanhempien parisuhteessa. Mieti sitä miehen kanssa ja päättäkää sitten, onko teidän parisuhteenne sellainen, että se voi tarjota turvallisen ja pysyvän kodin lapselle.
Olette nyt siinä rakastumisvaiheessa, kaikki piirteet toisessa on pelkästään ihania ja mahtavia ja rakkaus pakahduttaa ja vaikka mitä MUTTA lapsen synnyttyä kaikki muuttuu, ihan varmasti. Miettikää, ootteko valmiita luopumaan yhteisestä ajastanne, matkustelusta, uusista kokemuksista? Nuorelle pariskunnalle noi on tärkeitä asioita ja lapsi rajoittaa kuitenkin hyvin paljon.
Mä tulin raskaaksi yhden yön jutusta ja yhdessä ollaan kyllä edelleen, mutta aika ajoin kohdataan vaikeuksia, koska meillä ei ole koskaan ollut varsinaista yhteistä aikaa. Ei olla nähty maailmaa yhdessä, koettu kaikenlaista, hulluteltu, hassuteltu ja kieriskelty ensihuumassa. Me ollaan aina oltu käytännössä perhe. Ollaan onnellisia ja lapsi on parasta, mitä tässä maailmassa olen saanut, mutta sun tilanteessasi miettisin vielä. Olette nuoria, maailma on teitä varten. Kokekaa, hullutelkaa, nauttikaa toisistanne ja yrittäkää lasta sitten, kun tuntuu, ettei enää jaksa hörhöillä ympäriinsä!
me alettiin yrittämään lasta (ja tärppäsikin heti) kun oltiin tunnettu aika tarkkaan tuo puolitoista vuotta. ja siitä ajasta oltiin oltu jo vuosi naimisissakin. toiset on vähän sähäkämpiä kuin toiset.
jos suhde on hyvä niin ei se odottamisella varmaan ratkaisevasti parane. tietty on mahdollista että suhteessa piilevä huonous ei tuossa kohtaa ole vielä selvinnyt.. kyllä kai sen melkein itse tietää, luulisin. ja ihan kaikkeahan (esim. minkälainen puoliso on vanhempana) ei vaan voi tietää ennen kuin kokeilee. tää on vähän tällaista arpapeliä, toki todennäköisyydet kannattaa ottaa huomioon.
ja tapasin miehen, joka vei jalat alta. Oltiin kolmen viikon seurustelun jälkeen kihloissa ja parin kuukauden päästä jo raskaana, yhteisestä halusta. Tosin tuli keskenmeno. Vuoden päästä syksyllä oltiin naimisissa ja 9 kk päästä häistä syntyi esikoisemme (hassua, yritystä oli koko ajan).
8 vuotta on oltu aviossa ja kolmatta lasta yritetään. Niin että tee niinkuin sydämesi sanoo, jos miehestä vaan on kunnon isäksi. Minun miehestä sen näki heti, että tuo tykkää lapsista - ja oikeassa olin, on pitänyt hoitovapaatkin!
Alunperin oli miehen ehdotus tuo vauvan teon yritys. Itse aiemmin tullut raskaaksi ekasta kierrosta joten ei pitäis mun puolelta olla ongelmaa lapsen saamisessa vaikkakin vannomatta paras...
T:Ap
tosta kun sanoit että pitää yrittää lasta sitten kun ei enää jaksa hörhöillä ympäriinsä, niin siinä kyllä olet oikeassa. Mulla ja miehellä ne hörhöilyt oli hörhöilty, kumpikin kiertänyt ja nähnyt paljon maailmaa ja elämää ja tajunnut, mitä elämältä haluaa. Siksi uskallettiin nopeaa lapsenyritystä. Mulle tämä mies oli ainakin oikea onnenpotku.
16
Nyt lapsia 3 ja naimisissa oltu 10 vuotta.