Lapsen teon yritys puolen vuoden seurustelun jälkeen...?1

Niin kestämättömälle pohjalle kuin rakkaus ei kannata perhettä perustaa. Rakkaus tulee parisuhteen aikana ja vastoinkäymisten kautta. Meilläkin pitkiä vaikeita aikoja, mutta nyt 8 vuotta on kulunut ja vanhin menee nyt esikouluun ja nuorempi ensivuonna. Vauva syntyy kesällä ja nyt olen rakastunut mieheeni aivan tavattomasti. Huonoinakin aikoina mieheni on ollut erinomainen isä lapsilleen, ihan niin kuin toivoinkin. Valinta osui siis oikeaan.

7

Tammikuu harjoiteltiin, helmikuussa plussattiin. Nyt 5 onnellista vuotta takana. Puolin ja toisin toisen luonteesta ja menneisyydestä on ajan saatossa paljastunut piirteitä jotka ovat kismittäneet, yllättäneet ja mietityttäneet, mutta kun on antanut ajan kulua ja asioiden sulautua, niin voinen todeta, että suhteemme on hioutunut mitä hienoimmaksi timantiksi. Rakkaus on läsnä.

Ja myös hyvä isäpuoli mun lapsille.



T:Ap

Tapasimme toukokuussa, syyskuussa menimme kihloihin, marraskuussa esikoisemme ilmoitti tulostaan. Nyt vajaan kk päästä toisen laskettuaika.

teillä saattaa olla vielä alkuhuuma päällä, itse tehtiin liian pikaisesti lapsi, ja nyt miehen naama v*tuttaa aivan liikaa...mutta eipä oo eroaminen enää niin helppoa kun on lapsi. joten suosittelen odottamaan vielä.

Ehkä tilanne on sitten vähän eri. Tai ainakin kumpikin tiedätte, millaista elämä on lapsen kanssa.



Mun tuttavapiirissä on liikaa sellaista ruusunpunaista ajattelua siitä, miten lapsi kruunaa kaiken. Yhdessä ollaan pari kuukautta, kihlaudutaan, tehdään lapsi ja vuoden päästä ollaan palasina ja onnettomia, koska lapsen kanssa olikin niin rankkaa eikä enää päässyt menemään niin kuin halusi jne.



Kun teillä on jo tahoillanne lapsia, ja tiedätte, mitä elämältä haluatte, niin senkus yritätte!

Ja miehen kanssa ollaan kyllä tunnettu puolet elämästämme, nyt siis seurusteltu reilut puoli vuotta.



T:Ap

Sain kaksi vanhinta lastani todella nuorena. Takana oli silti vuosien yhdessäolo ja vuoden avioliitto. Erosimme ennen kuin esikoinen ehti täyttää 2.



Parin vuoden yksinäisyyden jälkeen tapasin miehen, rakastuin, muutimme yhteen 3kk seurustelun jälkeen. Kun olimme vuoden asuneet saman katon alla, meidän perhe oli jo lisääntynyt yhdellä suunnitellulla vauvalla. Enempää lapsia ei meille ole tulossa ja halusimme lapsen samaan pikkulapsiaikaan sisarustensa kanssa.



Vauvan ensimmäinen vuosi meni hyvin, mutta sitten alkoivat vaikeudet. Olimme eron partaalla lapsen ollessa pari vuotias, mutta päätimmekin mennä naimisiin ja sillä tiellä ollaan yhä. Meillä on toimiva uusperhe, jossa on toisiaan syvästi rakastavat vanhemmat jo 12 vuotta.

ja tiedetään aika hyvin molemmat mitä tahdotaan.



Järkevältähän se EI kuulosta, mutta koska molemmat meistä haluaa vielä 2-3 lasta, niin tulee pian kiire!



Olen ollut monessa epäonnisessa parisuhteessa, joten mulla on aika paljon kokemusta sen suhteen, mikä on huono suhde. Olemme seurustelleet vain vähän aikaa, mutta käymme yhdessä parisuhdeterapiassa, jotta selvittäisimme yhdessä vanhojen suhteiden sotkuja paremmalle pohjalle. Tahto olla yhdessä on kova, enkä koskaan ennen ole tuntenut vastaavaa " sielun sympatiaa" pitkänkään seurustelun jälkeen.

liikaa eronneita esimerkkejä ympäristössä :-(



Sellaiset suhteet, joissa on alettu tehdä lapsia vain koska molemmilla biologinen kello tikittää, muttei tunteita ole mukana, eivät tule kestämään vaikeita aikoja.

Ja mennään naimisiin ensi kuussa.



T:Ap

Meillä molemmilla ON lapsia myös - joten vauvojen suhteen ei ole ruusunpunaisia kuvitelmia. Mies on hyvä isä lapsilleen ja hoitaa heitä säännöllisesti + maksaa elarit + joustaa (muttei liikaa).



Itselläni yksi lapsi, jonka hoidosta ym ollaan keskusteltu pitkät pätkät + mietitty mitä tehdään kun vaikeuksia tulee.



- pariskunta, reilu 30v ja vain muutama kk seurustelua takana -

seukkasuhteen alussa.

Meillä asuu tällä hetkellä miehen tytär (6 v) jota alettiin väsäämään heti suhteen alussa ja lopputulos on,että erosivat kaksi kertaa parin kolmen vuoden sisään ja äidin ongelma uusiutui (huumeidenkäyttö),joten lapsi ei saanut noramaalilapsuuutta ollenkaan.



Halusin vain tällä kertoa, että kannatta harkita tarkkaan kenen kanssa niitä lapsia alkaa tekemään, vaikka alkuhuumassa olisikin.

yhdessäolon jälkeen mekin alettiin lasta höyläämään. kyllä sitä tässä iässä halus (mä 28 ja mies 30). ja siis halusin miehenikin. en siis ottanu miestäni sen takia et haluun lapsen vaan ku se on elämäni mies

tullut jo neljä ja yhdessä oltu kymmenen vuotta

Sanoisin, että muuttakaa ensin yhteen. Se oikeasti kannattaa, ihan sen vuoksi että kun muutaman kuukauden olette asuneet yhdessä, olette huomanneet uusia piirteitä toisissanne. Oli ne hyviä tai huonoja, silti uusia. Ja jos sitten tuntuu perheen perustaminen ajankohtaiselta, antakaa mennä!



Itse 8kk seurustelun jälkeen jätimme ehkäisyn pois, ja puolen vuoden kuluttua tärppäsi. Saimme yhteisen asunnon vasta kun lapsi oli 4kk vanha. Siinä rytäkässä sitä sitten joutui huomaamaan että olisi kannattanut muuttaa ensin yhteen. Mutta kyllä siitä sitten totuttiin toistemme tapoihin ja ajatusmaailmoihin, ja edelleen olemme yhdessä. Vaikeuksia on ollut yhteisen taipaleemme aikana,mutta niistä on päästy yli, ja onnellisia olemme =)

Nyt neljä vuotta takana, eikä loppua näy =)

Syystä että mies oli myymässä asuntoaan pois ja etsimässä uutta mutta sitten se jäi etsimättä...



Eli siis puoli vuotta ollaan oltu myös avoliitossa eli asuttu yhdessä.



T:Ap

Tuossa vaiheessa on vielä alkuhuumaa. Ette edes tunne toinen toisianne ja sitä arkea.

Ystäväpiirissä on monta surkeaa esimerkkiä siitä että on alettu heti lapsen tekoon.

Silti erottiin ennen lapsen syntymää (hän löysi toisen).



T:Ap

että ette ole riittävän vakiintunut pari. Kun lapsi syntyy elämänne mullistuu liikaa ja eroatte ja kaikilla on ikävää. On aivan liian aikaista, kun iän puolesta on aikaa vielä odottaa vaikka pari vuotta.