Naiset, jotka antavat miesten kohdella heitä, kuin roskaa

Yhtä lailla niitä tossun alla olevia miehiä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen joku wt-perhe, jossa mies on viinaa kittaava väkivaltainen öykkäri, jonka slogan on "naiset kuuluu nyrkin ja hellan väliin!" "Tosimiehet eivät siivoa tai hoida lapsia!" Örrörr... Ja nainen joku heikkoitsetuntoinen Mirkku, joka ei oikein työelämässä pärjää eikä ole kouluja käyty ja halutaan mahdollisimman paljon lapsia, ettei tarvitsisi töihin mennä.

Meidän perheessä mene vanhemmat olivat pitkälle koulutettuja, mutta perhekuvio oli silti alistaja - alistuja. Ei kannata liikaa jäädä kiinni stereotypioihin.

Juu toki ja helposti se menee tuollaiseen varsinkin siinä tapauksessa, kun toinen on se, joka tienaa paljon sillä välin, kun toinen on kotona hoitamassa lapsia. Tämä paljon tienaava kokee ylemmyydentunnetta ja alkaa ajatella, että tuota toista voi kohdella miten tahansa, kun minä mahdollistan työssä käymällä hänen kotona olon.

Rahanahne ihminen ei osaa arvostaa asioita ja hänelle tulee asioista itsestään selvyyksiä esimerkiksi se, että aina on oltava ruoka valmiina, koti siivottuna, lapset pois tieltä ja aikaa omiin harrastuksiin ja siitä toisesta vaan muodostuu, joku pikkupiika, jonka haluilla ei väliä, kun ei se nyt mitään tienaakkaan.

Välttämättä se ei mene noinkaan. Meillä isä oli se alistuva ja hän hoiti tilanteen pysyttelemällä paljon poissa kotoa. Äiti määräsi kaikesta ja kantoi vastuun, isä myötäili paikalla ollessaan, jottei tulisi riitoja. Lopulta isä väsyi ja otti eron. Jonkinlainen läheisriippuvuus vanhempia sen jälkeenkin vielä esti päästämästä täysin irti toisistaan, kun he riitelivät verisesti yli 10 vuotta eron jälkeenkin.

Hän pelkäsi niin paljon vaimoaan, että jätti lapset tälle, vaikka tiesi vaimonsa pahoinpitelevän kaikkia perheenjäseniä. Hän uskoi, että muuten ero olisi pitkittynyt. Aikuisena en arvosta kumpaakaan vanhemmistani, koska isä ei yrittänyt hankkia missään vaiheessa lapsilleen apua.

34 jatkaa.

Olen ollut samassa tilanteessa, kun 15 v halusi lopettaa vuoroviikkoilun. Oikeuden kautta mentiin, ja mies onnistui saamaan tuo arinkin vakuuttuneeksi, että minä olen kaiken takana. Olen manipuloinut lasta ja vieraannuttanut hänet isästään. Jos minua ei olisi, niin lapsi olisi halunnut jatkaa vuoroviikkoilua. No, noin vanhan kohdalla lasta kuunneltiin - mutta mies on vielä vuosienkin jälkeen, että minä olen tämän takana.

Kun nuorempi halusi lopettaa vuoroviikkoilun, olin romahtaa... älä siis syytä isääsi.

Syytänpäs! Hiljattain hän muisteli minulle, että oli iltaisin ikävää kotona, kun minä huusin niin kovaa äidin pahoinpidellessä minua toisessa huoneessa. Ei tuollaista läpi sormien katsova vanhempi ole päästään terve.

No tuo on nyt vähän eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies on kiva ja fiksu selvänä ja silloin pystyy hänen kanssa neuvottelemaan ja sopimaan yhdessä asioita.  

Viinan kanssa kun leikitään ja tulee laskuhumala tai krapula niin mies kaivaa ikivanhat asiat esille. Jos silloin vielä pysyn omassa kannassani tulee vittuilua/huutoa/nalkutusta ja pahimmassa tapauksessa nyrkistä.  Olen siis mielummin hiljaa kuin oikeassa, 

Miksi et mieluummin ole vapaa sinkku kuin alistettu vanki?

Läheisriippuvuus on aika usein tällaisen käytöksen takana. Ei ymmärretä omaa parastaan, vaan pitää ajatella muiden parasta. Läheisriippuvaisen ja narsistin suhde on yleensä tuollainen hyvin epätasa-arvoinen suhde, jossa on selkeästi alistuva osapuoli ja alistava osapuoli.

Narsisti metsästää itselleen nimenomaa sellaisen ihmisen, joka on helposti kontrolloitavissa ja hyppii pillin mukaan. Itselle pyritään saamaan mahdollisimman helppo ja mukava elämä toisen kustannuksella ja toista hyväksikäyttämällä.

Vierailija kirjoitti:

No tuollaista käytöstä hyvin monelle tyttölapselle Suomessa edelleen opetetaan, vaikka juuri te ette olisi sitä kokeneet ja kuvittelisitte, että sitä tapahtuu vain jossain tuppukylässä. Ja sitten te samat noiden naisten käytöksestä kitisevät ja sitä halveksivat varmaan vastustatte myös mm feminismiä ja sukupuolineutraaliutta jotka yrittävät poistaa tuollaista.

Lapsuudesta se kaikki lähtee. Tuollainen on tuollaisille naisille normaalia käytöstä, he uskovat että tuo on naisena heidän asemansa eivätkä edes osaa kyseenalaistaa sitä. Muutos käytöksessä vaatisi terapiaa.

Minä en vastusta feminismiä missään nimessä enkä halveksi noita naisia, vaan päin vastoin tuntuu pahalta miten antavat kohdella itseään noin ja kun mikään apu tai neuvo ei mene perille ja kaikki on muka kuitenkin hyvin. Mielestäni juuri tällaiset naiset vastustavat sitä tasa-arvoa ja ovat sitä mieltä, että mies on perheen pää ja mies päättää.

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuvuus on aika usein tällaisen käytöksen takana. Ei ymmärretä omaa parastaan, vaan pitää ajatella muiden parasta. Läheisriippuvaisen ja narsistin suhde on yleensä tuollainen hyvin epätasa-arvoinen suhde, jossa on selkeästi alistuva osapuoli ja alistava osapuoli.

Narsisti metsästää itselleen nimenomaa sellaisen ihmisen, joka on helposti kontrolloitavissa ja hyppii pillin mukaan. Itselle pyritään saamaan mahdollisimman helppo ja mukava elämä toisen kustannuksella ja toista hyväksikäyttämällä.

Myönnän olleeni läheisriippuvainen edellisessä avioliitossani. Ja miehellä oli narsistisia piirteitä, mutta ei nyt dignoosia saisi.

Olen ns helppo ihminen. Harvalla asialla on minulle kovin paljoa merkitystä, voi tehdä x:n eka ja y:n sitten, ihan sama. Siksi olen helposti ohjailtavissa. Mutta oli se minullekin helppoa elämää. Mies suunnitteli kaiken hyvin, ja elämä meni jouhevasti. Ei se yksipuolisen hyväksikäyttösuhde ollut.

Ongelmia alkoi tulemaan sitten, kun minä ns löysin itseni ja aloin haluamaan eri asioita kuin mies. Niin kauan kuin halusin samaa, oli elämä oikein helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Joihinkin pätee sanonta "vastakohdat täydentävät toisiaan" ja se pätee sairaalla tavalla. Toinen on vahva oman arvonsa tunteva ja alistava ja toinen on heikko ja huonoitsetuntoinen alistuva... Tämä on sille vahvalle osapuolelle varsin unelmatilanne, heikolle taas huono ja varmasti ahdistava. En nyt sano, että olisi sukupuolesta kiinni tämä...

Onhan se heikoillekin unelmatilanne, kun ei tarvitse yksin olla - vahva ihminenhän kävelee pois tuollaisesta tilanteesta. Ja mitä kaksi heikkoa tekisi keskenään?

Sitten on näitä naisia (yleensä äitejä), jotka tekevät kaiken itse, koska ovat mukamas siinä parempia ja mies ei osaa tehdä mitään oikein. Kasataan itselle järkyttävä määrä tekemistä ja vastuuta ja sitten lopulta romahdetaan ja ollaan ihan loppuunpalaneita ja se mies vaan röhnöttää siellä sohvalla raapimassa muniaan. En tiedä mihin kategoriaan nämä suhteet menee? Mies pääsee helpolla vain siksi, että nainen mahdollistaa sen sillä verukkeella, että mies ei osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuvuus on aika usein tällaisen käytöksen takana. Ei ymmärretä omaa parastaan, vaan pitää ajatella muiden parasta. Läheisriippuvaisen ja narsistin suhde on yleensä tuollainen hyvin epätasa-arvoinen suhde, jossa on selkeästi alistuva osapuoli ja alistava osapuoli.

Narsisti metsästää itselleen nimenomaa sellaisen ihmisen, joka on helposti kontrolloitavissa ja hyppii pillin mukaan. Itselle pyritään saamaan mahdollisimman helppo ja mukava elämä toisen kustannuksella ja toista hyväksikäyttämällä.

Myönnän olleeni läheisriippuvainen edellisessä avioliitossani. Ja miehellä oli narsistisia piirteitä, mutta ei nyt dignoosia saisi.

Olen ns helppo ihminen. Harvalla asialla on minulle kovin paljoa merkitystä, voi tehdä x:n eka ja y:n sitten, ihan sama. Siksi olen helposti ohjailtavissa. Mutta oli se minullekin helppoa elämää. Mies suunnitteli kaiken hyvin, ja elämä meni jouhevasti. Ei se yksipuolisen hyväksikäyttösuhde ollut.

Ongelmia alkoi tulemaan sitten, kun minä ns löysin itseni ja aloin haluamaan eri asioita kuin mies. Niin kauan kuin halusin samaa, oli elämä oikein helppoa.

Olet sovinnollinen ja mies epäsovinnollinen ja/tai dominoiva luonteeltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuvuus on aika usein tällaisen käytöksen takana. Ei ymmärretä omaa parastaan, vaan pitää ajatella muiden parasta. Läheisriippuvaisen ja narsistin suhde on yleensä tuollainen hyvin epätasa-arvoinen suhde, jossa on selkeästi alistuva osapuoli ja alistava osapuoli.

Narsisti metsästää itselleen nimenomaa sellaisen ihmisen, joka on helposti kontrolloitavissa ja hyppii pillin mukaan. Itselle pyritään saamaan mahdollisimman helppo ja mukava elämä toisen kustannuksella ja toista hyväksikäyttämällä.

Myönnän olleeni läheisriippuvainen edellisessä avioliitossani. Ja miehellä oli narsistisia piirteitä, mutta ei nyt dignoosia saisi.

Olen ns helppo ihminen. Harvalla asialla on minulle kovin paljoa merkitystä, voi tehdä x:n eka ja y:n sitten, ihan sama. Siksi olen helposti ohjailtavissa. Mutta oli se minullekin helppoa elämää. Mies suunnitteli kaiken hyvin, ja elämä meni jouhevasti. Ei se yksipuolisen hyväksikäyttösuhde ollut.

Ongelmia alkoi tulemaan sitten, kun minä ns löysin itseni ja aloin haluamaan eri asioita kuin mies. Niin kauan kuin halusin samaa, oli elämä oikein helppoa.

Olet sovinnollinen ja mies epäsovinnollinen ja/tai dominoiva luonteeltaan.

Sovinnollinen - mistä mittarista puhut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen joku wt-perhe, jossa mies on viinaa kittaava väkivaltainen öykkäri, jonka slogan on "naiset kuuluu nyrkin ja hellan väliin!" "Tosimiehet eivät siivoa tai hoida lapsia!" Örrörr... Ja nainen joku heikkoitsetuntoinen Mirkku, joka ei oikein työelämässä pärjää eikä ole kouluja käyty ja halutaan mahdollisimman paljon lapsia, ettei tarvitsisi töihin mennä.

Meidän perheessä mene vanhemmat olivat pitkälle koulutettuja, mutta perhekuvio oli silti alistaja - alistuja. Ei kannata liikaa jäädä kiinni stereotypioihin.

Juu toki ja helposti se menee tuollaiseen varsinkin siinä tapauksessa, kun toinen on se, joka tienaa paljon sillä välin, kun toinen on kotona hoitamassa lapsia. Tämä paljon tienaava kokee ylemmyydentunnetta ja alkaa ajatella, että tuota toista voi kohdella miten tahansa, kun minä mahdollistan työssä käymällä hänen kotona olon.

Rahanahne ihminen ei osaa arvostaa asioita ja hänelle tulee asioista itsestään selvyyksiä esimerkiksi se, että aina on oltava ruoka valmiina, koti siivottuna, lapset pois tieltä ja aikaa omiin harrastuksiin ja siitä toisesta vaan muodostuu, joku pikkupiika, jonka haluilla ei väliä, kun ei se nyt mitään tienaakkaan.

Välttämättä se ei mene noinkaan. Meillä isä oli se alistuva ja hän hoiti tilanteen pysyttelemällä paljon poissa kotoa. Äiti määräsi kaikesta ja kantoi vastuun, isä myötäili paikalla ollessaan, jottei tulisi riitoja. Lopulta isä väsyi ja otti eron. Jonkinlainen läheisriippuvuus vanhempia sen jälkeenkin vielä esti päästämästä täysin irti toisistaan, kun he riitelivät verisesti yli 10 vuotta eron jälkeenkin.

Hän pelkäsi niin paljon vaimoaan, että jätti lapset tälle, vaikka tiesi vaimonsa pahoinpitelevän kaikkia perheenjäseniä. Hän uskoi, että muuten ero olisi pitkittynyt. Aikuisena en arvosta kumpaakaan vanhemmistani, koska isä ei yrittänyt hankkia missään vaiheessa lapsilleen apua.

34 jatkaa.

Olen ollut samassa tilanteessa, kun 15 v halusi lopettaa vuoroviikkoilun. Oikeuden kautta mentiin, ja mies onnistui saamaan tuo arinkin vakuuttuneeksi, että minä olen kaiken takana. Olen manipuloinut lasta ja vieraannuttanut hänet isästään. Jos minua ei olisi, niin lapsi olisi halunnut jatkaa vuoroviikkoilua. No, noin vanhan kohdalla lasta kuunneltiin - mutta mies on vielä vuosienkin jälkeen, että minä olen tämän takana.

Kun nuorempi halusi lopettaa vuoroviikkoilun, olin romahtaa... älä siis syytä isääsi.

Syytänpäs! Hiljattain hän muisteli minulle, että oli iltaisin ikävää kotona, kun minä huusin niin kovaa äidin pahoinpidellessä minua toisessa huoneessa. Ei tuollaista läpi sormien katsova vanhempi ole päästään terve.

Vanhempani sanoi joskus, ettei hän uskonut parempaakaan parisuhdetta löytävänsä, mutta olisi hän edes vähän saanut miettiä lastensa hyvinvointia. Jatkoi nimittäin puolison suojelua vielä eron jälkeenkin, kun ilmeisesti tunsi häpeää toisen tekemisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuvuus on aika usein tällaisen käytöksen takana. Ei ymmärretä omaa parastaan, vaan pitää ajatella muiden parasta. Läheisriippuvaisen ja narsistin suhde on yleensä tuollainen hyvin epätasa-arvoinen suhde, jossa on selkeästi alistuva osapuoli ja alistava osapuoli.

Narsisti metsästää itselleen nimenomaa sellaisen ihmisen, joka on helposti kontrolloitavissa ja hyppii pillin mukaan. Itselle pyritään saamaan mahdollisimman helppo ja mukava elämä toisen kustannuksella ja toista hyväksikäyttämällä.

Myönnän olleeni läheisriippuvainen edellisessä avioliitossani. Ja miehellä oli narsistisia piirteitä, mutta ei nyt dignoosia saisi.

Olen ns helppo ihminen. Harvalla asialla on minulle kovin paljoa merkitystä, voi tehdä x:n eka ja y:n sitten, ihan sama. Siksi olen helposti ohjailtavissa. Mutta oli se minullekin helppoa elämää. Mies suunnitteli kaiken hyvin, ja elämä meni jouhevasti. Ei se yksipuolisen hyväksikäyttösuhde ollut.

Ongelmia alkoi tulemaan sitten, kun minä ns löysin itseni ja aloin haluamaan eri asioita kuin mies. Niin kauan kuin halusin samaa, oli elämä oikein helppoa.

Olet sovinnollinen ja mies epäsovinnollinen ja/tai dominoiva luonteeltaan.

Sovinnollinen - mistä mittarista puhut?

Nyt tajusin, big five. Juu, olet oikeassa.

Moni ottaa vielä turpaansa, vähintään henkisesti ja ovat kovankin kontrollin alla. Passaavat miestään, pukeutuvat miehen mieliksi vasten tahtoaan ja kuuntelevat haukut ja arvostelut.

Sitten he kuitenkin foorumeilla pitävät tasa-arvonlippua korkealla ja kirjoittelevat "kuinka he eivät itse koskaan sietäisi..."

Tiedän monia tälläisiä paskahousunaisia.

Oma lukunsa on ne, jotka kelpuuttavat itselleen iäisyyden vanhemman miehen ja kuvittelevat olevansa tasa-arvoisessa suhteessa. Mies saa kaikessa rauhassa elää loppuun asti kotona ja antaa peräröörin repsahtaa, kun kotoa löytyy oma pikku vaipanvaihtaja. Mies ei kuuna päivän tekisi samaa palvelusta naiselleen, vaan dumppaisi menemään, jos ei naisesta olekkaan holhoojaksi.

Toi suomalaisten tyttölasten kasvatus oli kyllä ketjun paras pointti. Mulle on ainakin lapsesta asti tehty selväks että naisen elämän päätehtävä on löytää mies ja tehdä lapsia. Ja ilman sitä miestä et ole yhtään mitään. Ja tottakai tähän sisältyy se että naisen täytyy kelpuuttaa ensimmäinen joka huolii, ettet vaan ole liian nirso ja kuvittele liikoja itsestäsi. Olenkin nyt tuottanut vuosikausien pettymykset suvulleni kun löysin elämäni miehen vasta 29-vuotiaana. Sitä ennen tein tietysti kaikkea turhaa ja merkityksetöntä, kuten hankin korkeakoulututkinnon ja ammatin ja keräsin omaa varallisuutta. Sen lisäksi vielä, luoja paratkoon, hengailin kavereiden kanssa, matkustelin ja biletin. Vaikka tietysti olisi pitänyt kuurata nurkkia mukulat kainalossa samalla kun äijä makaa sohvalla. Esikoisenkin sain vasta 32-vuotiaana. Ilmeisesti mulle on paskan kasvatuksen lisäksi suotu omaa älyä. Siskolle ei käynyt yhtä hyvin. Se nimittäin tekee kotonaan kaiken, palkkatyön lisäksi, äijä vaan makaa (käy kyllä töissä, en tiiä mitä sielläkään tekee kun oli kuulema liikaa vaadittu pomolta että lukisi sähköpostin kerran kuussa :D). Minä opetan omille lapsilleni erilaisen mallin. Sisko todennäköisesti lykkää samaa paskaa seuraavaan sukupolveen.