Lue keskustelun säännöt.
Naiset, jotka antavat miesten kohdella heitä, kuin roskaa
26.02.2019 |
Näitä on hämmästyttävän paljon. Eletään täysin miehen vallan alla ja miehen mielihalujen mukaan. Mies saa aukoa päätään ja jättää tekemättä asioita ja nainen sitten tekee kiltisti kaiken "ettei mies vaan hermostu ja tulee turhaa riitaa". Millaisia naisia nämä ovat esimerkiksi työelämässä? Ja millaisia miehiä, jotka haluavat tarkoituksella satuttaa ja loukata toista ns. heikompaa? Tiedättekö tällaisia perheitä 2019 Suomessa?
Kommentit (54)
Se malli tosiaan opitaan lapsuudesta. Tunnistan itsessäni tuon ap:n kertoman ajattelutavan. Ja muistan, kuinka äitini aina sanoi, että kotona pitää kuitenkin pystyä elämään. Isäni olisiis hallitseva.
Ja jos naimisiin menen, niin minä haluan olla siinä loppuelämäni. Ero ei ole vaihtoehto, ellei tule mitään radikaalia esiin. Ja kotona haluaa elää rauhassa. Siksi sitä myötäilee. Enhän nyt halua keskellä riitaakaan elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joihinkin pätee sanonta "vastakohdat täydentävät toisiaan" ja se pätee sairaalla tavalla. Toinen on vahva oman arvonsa tunteva ja alistava ja toinen on heikko ja huonoitsetuntoinen alistuva... Tämä on sille vahvalle osapuolelle varsin unelmatilanne, heikolle taas huono ja varmasti ahdistava. En nyt sano, että olisi sukupuolesta kiinni tämä...
Avaisitko hieman mistä sinulle on syntynyt käsitys, että alistava ihminen olisi vahva?
Olen itse suhteessa, jossa mies olettaa, että asiat menevät aina hänen haluamallaan tavalla ja hänen aikataulujensa mukaan. En ole alistuva, mutta teen paljon asioita hänen määräämäänsä tahtiin, sellaisia, joilla ei ole suurtakaan merkitystä. Minulla on kuitenkin myös monia asioista, joissa itse en jousta. Voitte kuvitella, millainen tahtojen taistelu se on. Hänen reagointinsa vaihtelee pitkästä murjotuksesta (jolla pilaa minun iloni, jos olemme tehneet mieleni mukaan), huutamiseen ja painostamiseen. Hän jollain tavalla kokee noissa tilanteissa minun jyräävän hänet, eikä hän näe sitä miten paljon jo lähtökohtaisesti joustan. En kuulemma arvosta häntä.
Ja kyllä - suhde on haastava.
En ikinä anna kohdella itseäni kaltoin. Olen ollut lapsesta asti saman miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen joku wt-perhe, jossa mies on viinaa kittaava väkivaltainen öykkäri, jonka slogan on "naiset kuuluu nyrkin ja hellan väliin!" "Tosimiehet eivät siivoa tai hoida lapsia!" Örrörr... Ja nainen joku heikkoitsetuntoinen Mirkku, joka ei oikein työelämässä pärjää eikä ole kouluja käyty ja halutaan mahdollisimman paljon lapsia, ettei tarvitsisi töihin mennä.
Meidän perheessä mene vanhemmat olivat pitkälle koulutettuja, mutta perhekuvio oli silti alistaja - alistuja. Ei kannata liikaa jäädä kiinni stereotypioihin.
Juu toki ja helposti se menee tuollaiseen varsinkin siinä tapauksessa, kun toinen on se, joka tienaa paljon sillä välin, kun toinen on kotona hoitamassa lapsia. Tämä paljon tienaava kokee ylemmyydentunnetta ja alkaa ajatella, että tuota toista voi kohdella miten tahansa, kun minä mahdollistan työssä käymällä hänen kotona olon.
Rahanahne ihminen ei osaa arvostaa asioita ja hänelle tulee asioista itsestään selvyyksiä esimerkiksi se, että aina on oltava ruoka valmiina, koti siivottuna, lapset pois tieltä ja aikaa omiin harrastuksiin ja siitä toisesta vaan muodostuu, joku pikkupiika, jonka haluilla ei väliä, kun ei se nyt mitään tienaakkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen joku wt-perhe, jossa mies on viinaa kittaava väkivaltainen öykkäri, jonka slogan on "naiset kuuluu nyrkin ja hellan väliin!" "Tosimiehet eivät siivoa tai hoida lapsia!" Örrörr... Ja nainen joku heikkoitsetuntoinen Mirkku, joka ei oikein työelämässä pärjää eikä ole kouluja käyty ja halutaan mahdollisimman paljon lapsia, ettei tarvitsisi töihin mennä.
Voi kuule, kyllä tuota on akateemisissakin. Rikkinäinen tausta ja psyyke ei katso koulutus- tai tulotasoja.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse suhteessa, jossa mies olettaa, että asiat menevät aina hänen haluamallaan tavalla ja hänen aikataulujensa mukaan. En ole alistuva, mutta teen paljon asioita hänen määräämäänsä tahtiin, sellaisia, joilla ei ole suurtakaan merkitystä. Minulla on kuitenkin myös monia asioista, joissa itse en jousta. Voitte kuvitella, millainen tahtojen taistelu se on. Hänen reagointinsa vaihtelee pitkästä murjotuksesta (jolla pilaa minun iloni, jos olemme tehneet mieleni mukaan), huutamiseen ja painostamiseen. Hän jollain tavalla kokee noissa tilanteissa minun jyräävän hänet, eikä hän näe sitä miten paljon jo lähtökohtaisesti joustan. En kuulemma arvosta häntä.
Ja kyllä - suhde on haastava.
Minun ensimmäinen 20-vuotinen avioliittoni oli tuollainen. Mies ei kohdellut minua kuin roskaa, hän ei haukkunut minua, mutta painoi päälle niin kauan kuin sai tahtonsa lävitse. Väsytystaistelu on tehokasta. Ei sitä paatosta ja perusteluita kauaa jaksa.
Jälkikäteen olen tullut siihen tulokseen, etyä tällaisen ihmisen elämänasenne on kilpailuasetelma. Ja hänen pitää aina saada voittaa. Koska hän ei suistu nössöksi, eikä häviäjäksi.
Jaksoin 20 vuotta, koska olen joustava ihminen. Moni asia on minulle ihan sama. Mutta kun jostain en suostunut luopumaan, kuulin olevani itsekäs. Arghh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se malli tosiaan opitaan lapsuudesta. Tunnistan itsessäni tuon ap:n kertoman ajattelutavan. Ja muistan, kuinka äitini aina sanoi, että kotona pitää kuitenkin pystyä elämään. Isäni olisiis hallitseva.
Ja jos naimisiin menen, niin minä haluan olla siinä loppuelämäni. Ero ei ole vaihtoehto, ellei tule mitään radikaalia esiin. Ja kotona haluaa elää rauhassa. Siksi sitä myötäilee. Enhän nyt halua keskellä riitaakaan elää.
Niin no sitten kai hommaat sellaisen miehen, joka on kanssasi samoilla linjoilla etkä mitään isäsi kaltaista tyrannia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen joku wt-perhe, jossa mies on viinaa kittaava väkivaltainen öykkäri, jonka slogan on "naiset kuuluu nyrkin ja hellan väliin!" "Tosimiehet eivät siivoa tai hoida lapsia!" Örrörr... Ja nainen joku heikkoitsetuntoinen Mirkku, joka ei oikein työelämässä pärjää eikä ole kouluja käyty ja halutaan mahdollisimman paljon lapsia, ettei tarvitsisi töihin mennä.
Meidän perheessä mene vanhemmat olivat pitkälle koulutettuja, mutta perhekuvio oli silti alistaja - alistuja. Ei kannata liikaa jäädä kiinni stereotypioihin.
Juu toki ja helposti se menee tuollaiseen varsinkin siinä tapauksessa, kun toinen on se, joka tienaa paljon sillä välin, kun toinen on kotona hoitamassa lapsia. Tämä paljon tienaava kokee ylemmyydentunnetta ja alkaa ajatella, että tuota toista voi kohdella miten tahansa, kun minä mahdollistan työssä käymällä hänen kotona olon.
Rahanahne ihminen ei osaa arvostaa asioita ja hänelle tulee asioista itsestään selvyyksiä esimerkiksi se, että aina on oltava ruoka valmiina, koti siivottuna, lapset pois tieltä ja aikaa omiin harrastuksiin ja siitä toisesta vaan muodostuu, joku pikkupiika, jonka haluilla ei väliä, kun ei se nyt mitään tienaakkaan.
Välttämättä se ei mene noinkaan. Meillä isä oli se alistuva ja hän hoiti tilanteen pysyttelemällä paljon poissa kotoa. Äiti määräsi kaikesta ja kantoi vastuun, isä myötäili paikalla ollessaan, jottei tulisi riitoja. Lopulta isä väsyi ja otti eron. Jonkinlainen läheisriippuvuus vanhempia sen jälkeenkin vielä esti päästämästä täysin irti toisistaan, kun he riitelivät verisesti yli 10 vuotta eron jälkeenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies on kiva ja fiksu selvänä ja silloin pystyy hänen kanssa neuvottelemaan ja sopimaan yhdessä asioita.
Viinan kanssa kun leikitään ja tulee laskuhumala tai krapula niin mies kaivaa ikivanhat asiat esille. Jos silloin vielä pysyn omassa kannassani tulee vittuilua/huutoa/nalkutusta ja pahimmassa tapauksessa nyrkistä. Olen siis mielummin hiljaa kuin oikeassa,
Minulla on yksi naispuolinen ystävä, joka asuu todella manipuloivan ja hallitsevan miehen kanssa. Nainen on aina ollut kiltti ja todella herttainen persoona, joka kuitenkin on saanut opiskeltua itselleen tohtoritutkinnon ja työelämässä on kuitenkin ollut todella päättäväinen ja päätöstensä takana seisova.
Nyt hänestä on jäljellä enää joku kuori, kun kaikki muu on tuhottu ja tallottu sisältä. Hän monesti on itkenyt, kuinka ei jaksa enää ja hänen miehensä on niin ilkeä ja pettää ja on täysin narsistinen. Ollaan yritetty tukea ja auttaa ja neuvottu eroamaan, mutta ei toimi. On alkanut myös puhumaan asioista niin, että hän on ansainnut tällaista kohtelua ja kyllä hänkin on syypää asioihin liibadaaba... En tiedä miten tässä pitäisi enää tukea ja ymmärtää!? Kammottavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se malli tosiaan opitaan lapsuudesta. Tunnistan itsessäni tuon ap:n kertoman ajattelutavan. Ja muistan, kuinka äitini aina sanoi, että kotona pitää kuitenkin pystyä elämään. Isäni olisiis hallitseva.
Ja jos naimisiin menen, niin minä haluan olla siinä loppuelämäni. Ero ei ole vaihtoehto, ellei tule mitään radikaalia esiin. Ja kotona haluaa elää rauhassa. Siksi sitä myötäilee. Enhän nyt halua keskellä riitaakaan elää.
Niin no sitten kai hommaat sellaisen miehen, joka on kanssasi samoilla linjoilla etkä mitään isäsi kaltaista tyrannia!
Minä olen naimisissa, mutta olen asennoitunut siten, ettei avioliitto ole vankila. Jos se alkaa tuntua tarpeeksi pahalta, niin siitä on vapaus lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen joku wt-perhe, jossa mies on viinaa kittaava väkivaltainen öykkäri, jonka slogan on "naiset kuuluu nyrkin ja hellan väliin!" "Tosimiehet eivät siivoa tai hoida lapsia!" Örrörr... Ja nainen joku heikkoitsetuntoinen Mirkku, joka ei oikein työelämässä pärjää eikä ole kouluja käyty ja halutaan mahdollisimman paljon lapsia, ettei tarvitsisi töihin mennä.
Meidän perheessä mene vanhemmat olivat pitkälle koulutettuja, mutta perhekuvio oli silti alistaja - alistuja. Ei kannata liikaa jäädä kiinni stereotypioihin.
Juu toki ja helposti se menee tuollaiseen varsinkin siinä tapauksessa, kun toinen on se, joka tienaa paljon sillä välin, kun toinen on kotona hoitamassa lapsia. Tämä paljon tienaava kokee ylemmyydentunnetta ja alkaa ajatella, että tuota toista voi kohdella miten tahansa, kun minä mahdollistan työssä käymällä hänen kotona olon.
Rahanahne ihminen ei osaa arvostaa asioita ja hänelle tulee asioista itsestään selvyyksiä esimerkiksi se, että aina on oltava ruoka valmiina, koti siivottuna, lapset pois tieltä ja aikaa omiin harrastuksiin ja siitä toisesta vaan muodostuu, joku pikkupiika, jonka haluilla ei väliä, kun ei se nyt mitään tienaakkaan.
Välttämättä se ei mene noinkaan. Meillä isä oli se alistuva ja hän hoiti tilanteen pysyttelemällä paljon poissa kotoa. Äiti määräsi kaikesta ja kantoi vastuun, isä myötäili paikalla ollessaan, jottei tulisi riitoja. Lopulta isä väsyi ja otti eron. Jonkinlainen läheisriippuvuus vanhempia sen jälkeenkin vielä esti päästämästä täysin irti toisistaan, kun he riitelivät verisesti yli 10 vuotta eron jälkeenkin.
Minä olen vielä 10 vuotta eron jälkeen verisesti riidoissa eksäni kanssa. Koska hän alkoi eron jälkeen kohdella minua kuin roskaa (ennen eroa oli vain kontrolloiva). Ja en ota sitä syyttelyä vastaan, niin ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin olla välit poikki ja puhumatta, ellei aivan pakko. Ei siinä ole läheisriippuvuudesta kyse, vaan itseni suojelemisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen joku wt-perhe, jossa mies on viinaa kittaava väkivaltainen öykkäri, jonka slogan on "naiset kuuluu nyrkin ja hellan väliin!" "Tosimiehet eivät siivoa tai hoida lapsia!" Örrörr... Ja nainen joku heikkoitsetuntoinen Mirkku, joka ei oikein työelämässä pärjää eikä ole kouluja käyty ja halutaan mahdollisimman paljon lapsia, ettei tarvitsisi töihin mennä.
Meidän perheessä mene vanhemmat olivat pitkälle koulutettuja, mutta perhekuvio oli silti alistaja - alistuja. Ei kannata liikaa jäädä kiinni stereotypioihin.
Juu toki ja helposti se menee tuollaiseen varsinkin siinä tapauksessa, kun toinen on se, joka tienaa paljon sillä välin, kun toinen on kotona hoitamassa lapsia. Tämä paljon tienaava kokee ylemmyydentunnetta ja alkaa ajatella, että tuota toista voi kohdella miten tahansa, kun minä mahdollistan työssä käymällä hänen kotona olon.
Rahanahne ihminen ei osaa arvostaa asioita ja hänelle tulee asioista itsestään selvyyksiä esimerkiksi se, että aina on oltava ruoka valmiina, koti siivottuna, lapset pois tieltä ja aikaa omiin harrastuksiin ja siitä toisesta vaan muodostuu, joku pikkupiika, jonka haluilla ei väliä, kun ei se nyt mitään tienaakkaan.
Välttämättä se ei mene noinkaan. Meillä isä oli se alistuva ja hän hoiti tilanteen pysyttelemällä paljon poissa kotoa. Äiti määräsi kaikesta ja kantoi vastuun, isä myötäili paikalla ollessaan, jottei tulisi riitoja. Lopulta isä väsyi ja otti eron. Jonkinlainen läheisriippuvuus vanhempia sen jälkeenkin vielä esti päästämästä täysin irti toisistaan, kun he riitelivät verisesti yli 10 vuotta eron jälkeenkin.
Hän pelkäsi niin paljon vaimoaan, että jätti lapset tälle, vaikka tiesi vaimonsa pahoinpitelevän kaikkia perheenjäseniä. Hän uskoi, että muuten ero olisi pitkittynyt. Aikuisena en arvosta kumpaakaan vanhemmistani, koska isä ei yrittänyt hankkia missään vaiheessa lapsilleen apua.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies on kiva ja fiksu selvänä ja silloin pystyy hänen kanssa neuvottelemaan ja sopimaan yhdessä asioita.
Viinan kanssa kun leikitään ja tulee laskuhumala tai krapula niin mies kaivaa ikivanhat asiat esille. Jos silloin vielä pysyn omassa kannassani tulee vittuilua/huutoa/nalkutusta ja pahimmassa tapauksessa nyrkistä. Olen siis mielummin hiljaa kuin oikeassa,
En ymmärrä... Miksi ihmeessä katselet, jotain väkivaltaista juoppoa? Kyllä hän on silloin juoppo, jos ei tajua sitä, että viinan juonnista hänen päänuppi sekoaa niin, että se aiheuttaa pahaa tuhoa lähimmäisille. Jos hän ei olisi juoppo, niin hän ei koskisi alkoholiin, kuin vain sen verran, että pysyu järki päässä.
No tuollaista käytöstä hyvin monelle tyttölapselle Suomessa edelleen opetetaan, vaikka juuri te ette olisi sitä kokeneet ja kuvittelisitte, että sitä tapahtuu vain jossain tuppukylässä. Ja sitten te samat noiden naisten käytöksestä kitisevät ja sitä halveksivat varmaan vastustatte myös mm feminismiä ja sukupuolineutraaliutta jotka yrittävät poistaa tuollaista.
Lapsuudesta se kaikki lähtee. Tuollainen on tuollaisille naisille normaalia käytöstä, he uskovat että tuo on naisena heidän asemansa eivätkä edes osaa kyseenalaistaa sitä. Muutos käytöksessä vaatisi terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen joku wt-perhe, jossa mies on viinaa kittaava väkivaltainen öykkäri, jonka slogan on "naiset kuuluu nyrkin ja hellan väliin!" "Tosimiehet eivät siivoa tai hoida lapsia!" Örrörr... Ja nainen joku heikkoitsetuntoinen Mirkku, joka ei oikein työelämässä pärjää eikä ole kouluja käyty ja halutaan mahdollisimman paljon lapsia, ettei tarvitsisi töihin mennä.
Meidän perheessä mene vanhemmat olivat pitkälle koulutettuja, mutta perhekuvio oli silti alistaja - alistuja. Ei kannata liikaa jäädä kiinni stereotypioihin.
Juu toki ja helposti se menee tuollaiseen varsinkin siinä tapauksessa, kun toinen on se, joka tienaa paljon sillä välin, kun toinen on kotona hoitamassa lapsia. Tämä paljon tienaava kokee ylemmyydentunnetta ja alkaa ajatella, että tuota toista voi kohdella miten tahansa, kun minä mahdollistan työssä käymällä hänen kotona olon.
Rahanahne ihminen ei osaa arvostaa asioita ja hänelle tulee asioista itsestään selvyyksiä esimerkiksi se, että aina on oltava ruoka valmiina, koti siivottuna, lapset pois tieltä ja aikaa omiin harrastuksiin ja siitä toisesta vaan muodostuu, joku pikkupiika, jonka haluilla ei väliä, kun ei se nyt mitään tienaakkaan.
Välttämättä se ei mene noinkaan. Meillä isä oli se alistuva ja hän hoiti tilanteen pysyttelemällä paljon poissa kotoa. Äiti määräsi kaikesta ja kantoi vastuun, isä myötäili paikalla ollessaan, jottei tulisi riitoja. Lopulta isä väsyi ja otti eron. Jonkinlainen läheisriippuvuus vanhempia sen jälkeenkin vielä esti päästämästä täysin irti toisistaan, kun he riitelivät verisesti yli 10 vuotta eron jälkeenkin.
Hän pelkäsi niin paljon vaimoaan, että jätti lapset tälle, vaikka tiesi vaimonsa pahoinpitelevän kaikkia perheenjäseniä. Hän uskoi, että muuten ero olisi pitkittynyt. Aikuisena en arvosta kumpaakaan vanhemmistani, koska isä ei yrittänyt hankkia missään vaiheessa lapsilleen apua.
34 jatkaa.
Olen ollut samassa tilanteessa, kun 15 v halusi lopettaa vuoroviikkoilun. Oikeuden kautta mentiin, ja mies onnistui saamaan tuo arinkin vakuuttuneeksi, että minä olen kaiken takana. Olen manipuloinut lasta ja vieraannuttanut hänet isästään. Jos minua ei olisi, niin lapsi olisi halunnut jatkaa vuoroviikkoilua. No, noin vanhan kohdalla lasta kuunneltiin - mutta mies on vielä vuosienkin jälkeen, että minä olen tämän takana.
Kun nuorempi halusi lopettaa vuoroviikkoilun, olin romahtaa... älä siis syytä isääsi.
Ei se minulla ainakaan noin mene, että kotoa olisin saanut huonon mallin. Päinvastoin. Kasvoin kodissa ja ympäristössä missä ihmiset olivat kilttejä, ottivat toiset huomioon ja olivat joustavia.
Lähdin maailmalle sinisilmäisenä ja jouduin vasta silloin oppimaan kantapään kautta, että jotkut hyvistä esittävät ihmiset ovat pahiksia. Joitain hutilyöntejä tuli koettua. Nykyään en enää ole niin hyväuskoinen, mutta vieläkin joskus ottaa aikaa ennen kuin tajuan, että nythän minua taas hyväksikäytetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen joku wt-perhe, jossa mies on viinaa kittaava väkivaltainen öykkäri, jonka slogan on "naiset kuuluu nyrkin ja hellan väliin!" "Tosimiehet eivät siivoa tai hoida lapsia!" Örrörr... Ja nainen joku heikkoitsetuntoinen Mirkku, joka ei oikein työelämässä pärjää eikä ole kouluja käyty ja halutaan mahdollisimman paljon lapsia, ettei tarvitsisi töihin mennä.
Meidän perheessä mene vanhemmat olivat pitkälle koulutettuja, mutta perhekuvio oli silti alistaja - alistuja. Ei kannata liikaa jäädä kiinni stereotypioihin.
Juu toki ja helposti se menee tuollaiseen varsinkin siinä tapauksessa, kun toinen on se, joka tienaa paljon sillä välin, kun toinen on kotona hoitamassa lapsia. Tämä paljon tienaava kokee ylemmyydentunnetta ja alkaa ajatella, että tuota toista voi kohdella miten tahansa, kun minä mahdollistan työssä käymällä hänen kotona olon.
Rahanahne ihminen ei osaa arvostaa asioita ja hänelle tulee asioista itsestään selvyyksiä esimerkiksi se, että aina on oltava ruoka valmiina, koti siivottuna, lapset pois tieltä ja aikaa omiin harrastuksiin ja siitä toisesta vaan muodostuu, joku pikkupiika, jonka haluilla ei väliä, kun ei se nyt mitään tienaakkaan.
Välttämättä se ei mene noinkaan. Meillä isä oli se alistuva ja hän hoiti tilanteen pysyttelemällä paljon poissa kotoa. Äiti määräsi kaikesta ja kantoi vastuun, isä myötäili paikalla ollessaan, jottei tulisi riitoja. Lopulta isä väsyi ja otti eron. Jonkinlainen läheisriippuvuus vanhempia sen jälkeenkin vielä esti päästämästä täysin irti toisistaan, kun he riitelivät verisesti yli 10 vuotta eron jälkeenkin.
Hän pelkäsi niin paljon vaimoaan, että jätti lapset tälle, vaikka tiesi vaimonsa pahoinpitelevän kaikkia perheenjäseniä. Hän uskoi, että muuten ero olisi pitkittynyt. Aikuisena en arvosta kumpaakaan vanhemmistani, koska isä ei yrittänyt hankkia missään vaiheessa lapsilleen apua.
34 jatkaa.
Olen ollut samassa tilanteessa, kun 15 v halusi lopettaa vuoroviikkoilun. Oikeuden kautta mentiin, ja mies onnistui saamaan tuo arinkin vakuuttuneeksi, että minä olen kaiken takana. Olen manipuloinut lasta ja vieraannuttanut hänet isästään. Jos minua ei olisi, niin lapsi olisi halunnut jatkaa vuoroviikkoilua. No, noin vanhan kohdalla lasta kuunneltiin - mutta mies on vielä vuosienkin jälkeen, että minä olen tämän takana.
Kun nuorempi halusi lopettaa vuoroviikkoilun, olin romahtaa... älä siis syytä isääsi.
Syytänpäs! Hiljattain hän muisteli minulle, että oli iltaisin ikävää kotona, kun minä huusin niin kovaa äidin pahoinpidellessä minua toisessa huoneessa. Ei tuollaista läpi sormien katsova vanhempi ole päästään terve.
Ne ns. perinteiset sukupuoliroolit eivät oikein toimi nykysuomessa. Se on vaan fakta. Jos tähän ryhtyy, niin lähes aina poikkeuksetta nainen on se, joka jää alakynteen ja tekee enemmän. Harvoilla on mahdollisuutta tai edes halua maata vuosia kotona kotirouvana, vaan sinne töihin on mentävä tienaamaan, jotta saadaan mukava elämä.
Minä kyllä näen ympärillä enemmän näitä tasa-arvoisia pariskuntia, joissa kumpikin huolehtii perheestä ja kodista. Ei ole mitenkään erikoista nähdä esim. nainen leikkaamassa nurmikkoa sillä välin, kun mies imuroi.