Vauvakuume on vahva tunne

Vauvakuume iski kun olin 20v (mulla saman ikäinen mies) mutta mies sanoi, ettei oo valmis tulemaan isäksi. 3 vuotta piti kuumeessa kärvistellä kunnes aloimme onnea koittamaan, aloinkin odottamaan esikoispoikaamme. Raskauden ajan vauvakuume pysyi kurissa mutta kasvanut kasvamistaan synnytyksen jälkeen taas... Nyt poika 9 kk. Ensi kesään asti pitäisi kärvistellä vauvakuumeen kourissa. Ajateltiin rueta taas onnea koittamaan kun poika 1,5v. Musta ei ois kahden tosi pienen äidiksi joten pakko odotella pikkasen vaikkakaan ei tuo poika kovin iso sittenkään oo kun/jos onni osuu kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Se onkin ihan helvetin hieno tilanne, kun vasta jo naimisiin mentyä ja yhteistä elämää elettyä puoliso ilmoittaakin että se on lasten kohdalla ehdoton ei. Asiasta siis keskusteltu eikä mitään ehdottomuutta ollut ilmassa ennen suhteen virallistamista. No, täytyy kai hankkia uusi kumppani, jos ei kanta muutu, eikä tarvitsekaan muuttua, eihän keneltäkään voi toivoa että hankkisi lapsia joita ei halua. Mutta mielestäni ettei halua lapsia kertoo ihmisestä paljon, eikä ihminen kasva henkisesti täyteen mittaansa ilman lapsia, vastuuta. Lemmikkien pitäminen lasten korvikkeina täysin tyhjää touhua. Neljäkymmentä tulee kohta täyteen mulla naisena. Kiire olisi. Veemäinen tilanne. Itku pääsee jo vauvanvaateliikkeiden äärelläkin. Adoptioäidiksi en kelpaa. Se olisi muuten vaihtoehto nro 1.

Tälläisen lauseen viljeleminen on itsessään aika vastuutonta. Ihmiset, jotka eivät olisi ollenkaan sopivia vanhemmiksi, saattava hankkia lapsia jotta voivat patsastella ympäriinsä mukaparempina ihmisinä kun ne lapset kyhjöttää koriste-esineinä siinä vierellä. Minusta myös kommentoijista tähän asti on paistanut tänne-se-lapsi-ja-sassiiin - asenne. Usko tai älä, tässä maailmassa vaatii vahvaa luonnetta ja asioiden monta kertaa läpikäyntiä että ei lopulta päädy hankkimaan lasta. Eräänlaista vastuullisuutta sekin on...

Mielestäni siinä, että ei halua lapsia, ei ole mitään paheksuttavaa. On kuitenkin todella vastuutonta alkaa keskustella asiasta siinä vaiheessa, kun ollaan oltu yhdessä jo pitkään, menty naimisiin, hankittu yhteinen koti ja ikä alkaa vaatia toimia asian suhteen pikaisesti. Toisaalta jos tietää haluavansa lapsia, kannattaa muistaa, ettei sekään ole itsestäänselvyys kaikilla, joten sekin toive kannattaisi ottaa esille oma-aloitteisesti hyvissä ajoin ennen kuin on liian myöhäistä.

Itse olen ainakin varmaan jo 15-vuotiaasta lähtien enemmän tai vähemmän halunnut vauvaa, vaikka se ei ole tähän mennessä eikä vieläkään ole ajankohtaista eikä ole saanut minua vauvaa hankkimaan, koska se ei ole ollut järkevää. Vauvakuume tulee varmasti olemaan aina läsnä, kunnes joku päivä sen vauvan saan. :) 

On aika itsekästä haluta lapsi tähän sairaaseen maailmaan :) onko siltä lapselta kysytty, että tahtooko se tulla tänne? Niimpä :)

Ihmiset in itsekkäitä