Vauvakuume on vahva tunne
Kommentit (66)
En osaa edes kuvitella miltä vauvakuume tuntuisi. Minulle täysin vieras ajatus. Koko sanakin jo puistattaa :D
Olen 32-vuotias eikä biologinen kello tikitä, ehkä se on rikki. Vauvakuumeen sijasta on potenut matkakuumetta, asuntokuumetta, kissakuumetta ja koirakuumetta. Nämä kuumetuntemukset ovat olleet miellyttäviä ja johtaneet myöskin unelmien toteutumiseen.
Kukin kuumeilkoon tavallaan. :)
Jättää isän lasten kanssa, kyllä se side siitä kasvaa.
Ja jos iskä ei halua lapsia, niin kyllä moni vaan niitä sittenkin haluaa kun sellainen on jo siitetty, kokemusta on
Jos isä ei halua olla lapsen kanssa, se johtuu yleensä siitä ettei hän vain osaa / pelkää. Pitää vaan itse lähteä "hoitamaan asioita" ja jättää lapsi isän huomaan. Lähde lenkille, salille, ystävää tapaamaan. Mies kyllä oppii.
Ja voin sanoa tuohon ettei se miehelle mikään ehdoton ei ole jos lapsi tekeekin tuloaan. Tietysti pitää keskustella että se varmasti on Ok jos sellainen onkin jo tuloillaan, mutta harvemmin mies vaatii ehdotonta aborttia jos saa miettiä asiaa päivän pari.
Vauvakuumeesta kärsitään täälläkin. 21 vuotta mittarissa ja miehellä vuosi enemmän, elämäntilanteet aika mallillaan, molemmat käydään töissä, mutta myös opiskellaan samaan aikaan etäopiskeluna. Minä valmistun tänä keväänä ja mies ensi vuoden puolella... Ollaan sovittu, että opiskelut suoritetaan alta ensin pois. Minä olen kyllä menossa opiskelemaan tämän koulun jälkeen lisää, mutta miehellä on sitten ammatti ja työpaikkakin jo valmiina omalta alalta. Fiksuahan se on hoitaa "keskeneräiset" projektit alta pois ensin, mutta välillä vauvan kaipuu äityy niin pahaksi että rintakehään sattuu ja ei voi kun itkeä.
Mies on "hetkessä eläjä" eikä halua miettiä tai suunnitella mitään suurempaa vielä, vaikka vauva onkin kuulemma hyvinkin tervetullut sitten, ensi vuonna. Minä taas haaveilen omasta pienestä ihmisestä päivittäin ja voisin puhua siitä vaikka tuntikausia. Tuntuu pahalta kun ei ole ketään "jakamassa" iloa ja innostusta, vaikka tiedänkin, että mies haluaa lapsia. Hän on vain niin rai-vos-tut-ta-van rauhallinen ja viileä asiaa kohtaan!
Noh, ehkä se siitä. 11 kuukautta ja viikko niin on jo ensi vuosi... Mielummin odotan kuitenkin sitä, että mieskin on valmis, kuin "pakotan" hänet lasten hankintaan nyt puolella sydämellä.
Jättää vaan ehkäisyn pois nii eiköhän se 9kk päästä rupee helpottaa :)
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:55"]
Vauvakuumeesta kärsitään täälläkin. 21 vuotta mittarissa ja miehellä vuosi enemmän, elämäntilanteet aika mallillaan, molemmat käydään töissä, mutta myös opiskellaan samaan aikaan etäopiskeluna. Minä valmistun tänä keväänä ja mies ensi vuoden puolella... Ollaan sovittu, että opiskelut suoritetaan alta ensin pois. Minä olen kyllä menossa opiskelemaan tämän koulun jälkeen lisää, mutta miehellä on sitten ammatti ja työpaikkakin jo valmiina omalta alalta. Fiksuahan se on hoitaa "keskeneräiset" projektit alta pois ensin, mutta välillä vauvan kaipuu äityy niin pahaksi että rintakehään sattuu ja ei voi kun itkeä.
Mies on "hetkessä eläjä" eikä halua miettiä tai suunnitella mitään suurempaa vielä, vaikka vauva onkin kuulemma hyvinkin tervetullut sitten, ensi vuonna. Minä taas haaveilen omasta pienestä ihmisestä päivittäin ja voisin puhua siitä vaikka tuntikausia. Tuntuu pahalta kun ei ole ketään "jakamassa" iloa ja innostusta, vaikka tiedänkin, että mies haluaa lapsia. Hän on vain niin rai-vos-tut-ta-van rauhallinen ja viileä asiaa kohtaan!
Noh, ehkä se siitä. 11 kuukautta ja viikko niin on jo ensi vuosi... Mielummin odotan kuitenkin sitä, että mieskin on valmis, kuin "pakotan" hänet lasten hankintaan nyt puolella sydämellä.
[/quote]
Mulla ikää 18v ja säikytin vuotta vanhemman poikaystäväni kolmen vuoden seurustelun jälkeen, kun paljastin kuinka paljon jo tässä vaiheessa lasta haluan. Vastauksena ahdistunut "sun pitää miettiä haluutko elää odottaen vai erota" josta saatiin hirveä riita aikaan kun mulla isot tunteet pelissä. Teinejähän ollaan vielä kummatkin, eikä tässä mikään kiire ole. Haluaisin minäkin, että poikaystäväni osaisi edes jollain tasolla osallistua sen ajan odottamiseen. Ikävä hän myös suhtautuu raivostuttavan viileästi asiaan. Teillä eri tilanne, mutta ihana kuulla että samantapaisia tunteita muillakin nuorilla!
Eka vauvakuume 4 vuotiaana. Syytän baby born nukkeja. Leikkirattaat ja kärritin sitä ulkona, naapurit varmaan ajatteli et on pimahtanut päästään. 17 vuotiaana seuraavan kerran, itseasiassa koko ajan. En usko että miehillä syntyy näin vahvaa halua tai ylipäätään haluaisi sitoutua parikymppisenä mihinkään lopulliseen . Nyt 20 v, ehkä pitäisi hankkia ammatti tai se kissa. Mutta olisi se silti kiva.
Ehkä oma elämäkin niin vaikea ollut että haluaisi elää jonkun puolesta. Seksuaalisen aktiivisuuden voi käsittää monella tapaa, ehkä huonompi jos etsii jotain pysyvää sitä kautta. Tämä impulssiivisuus ja tavallaan se että pidän rutiineista ja rauhallisesta elämästä. En hae muuta. Mutta kannattaa valita mies kunnolla..
Mitä ensimmäiselle kommentoijalle kuuluu? Oletko tullut äidiksi?
"En osaa edes kuvitella miltä vauvakuume tuntuisi. Minulle täysin vieras ajatus. Koko sanakin jo puistattaa :D"
Sanopa muuta. Ikää kohta 31. Toivottavasti ei moinen tila ikinä tulekaan. Olen miettinyt valmiiksi vauvakuumeen (tosiaan puistattava sana!) varalta, että jos sellainen jostakin taikaiskusta tulisi (mistä sitä voi tietää, jos se voi iskeä kuin salama kirkkaalta taivaalta vielä näin vanhanakin ja jopa vanhempana) niin ei tarvitse kuin vähän katsella tämän maailman kurjuutta ja mitä kurjempaan suuntaan koko ajan kaikki on menossa. Haluaisinko oikeasti tehtailla lisää ihmisiä tällaiseen paikkaan? Vieläpä omia lapsia. Ei kiitos.
En ole koskaan tuntenut vauvakuumetta, enkä erityisemmin ihaillut muiden lapsia. Ihmettelin aina, miten jotkut hankkivat lapsia nopeasti ja tuntuivat hullaantuvan muidenkin tenavista. Monen, monen naimisissaolovuoden jälkeen tuli tilanne, että nyt voisi lapsi tulla. En edelleenkään kokenut mitään vauvakuumetta. Nyt vasta, ensimmäisen lapsen ollessa vuoden ikäinen, koen elämässäni ensimmäistä kertaa vahvan tunteen, että haluan lapsen, vaikka synnytys pelottaakin. Järjenvastainen, mutta hieno tunne! Tämä on kai sitä paljon puhuttua vauvakuumetta... Sieltä se hiipi hiljalleen, kun ensimmäinen lapsi on "liian suloinen".
Itse olen 20-vuotias ja olen lapsesta asti tiennyt, että äidiksi haluan. Kasiluokalla varsinainen vauvakuume oikein roihahti liekkeihin, eikä helpotusta ole sen koommin näkynyt. Olen opiskelemassa ammattiin ja tiedän kyllä, että viisaintahan lapsia on hankkia kun ne pystyy elättämäänkin... mutta kun ei ole vielä sitä miestäkään näköpiirissä. Tuntuu ettei kyseistä sukupuolta muu kiinnostakaan kun biletys ja tietokoneet, perheellistyminen ei ole edes vaihtoehto, ja jos on niin sitten kun ollaan neljäkymmentä. Itselläni on suvussa endometrioosia ja oireet löytyvät minultakin, en haluaisi minnekään kolmeviitoseksi odottaa, koska silloin voisi jo hyvinkin olla etten lapsia pystyisi saamaan. Aina jos tästä yritän lähipiirilleni puhua, saan vain vastauksesi huvittuneen tuhahduksen ja "olet kuules vielä nuori, kyllä sinä ehdit". Helppohan niitten on sanoa joilla ei kummittele endometrioosi tai muukaan vastaava edessäpäin. Jos vain löytyisi sielunkumppani jolle lapset olisivat myös tervetullut asia, kaikki olisikin hyvin. Mutta missä nämä ihanaiset miehet sitten lymyävät, elleivät oman vaimonsa kainalossa jo?
Tai sitten voi käydä niin, että jo tavatessa ollaan äiti ja isä. Isällä usempi lapsi edellisestä liitosta, äidillä kaksi. Ja kun rakastuu, se vauvakuume vain alkaa täyttää kaikki ajatukset. Ei mitään järkeä nelikymppisten enää lisääntyä, mutta kun on se kuume! Mikähän siihen auttaisi, lobotomia?
Minulla sellainen tilanne että 2 ihanaa lasta on jo. Hoidan heitä pääsääntöisesti yksin. Ja olen koko ajan hoitanut. Aina ei ole ollut helppoa. Mies sanoi haluavansa myös lapsia. Miksi ne sitten ovat nyt pelkkä riesa eikä niiden kanssa voi vapaaehtoisesti viettää aikaa? Ero on ollut monesti mielessä. Lasten takia olen sinnitellyt.
Vauvakuume on edelleen. Mutta pelkään että jään yksin kolmen kanssa jos äijä päättää lähteä. Suru :(
Meillä on 2 ihanaa poikaa. Mutta vauvakuume ei hellitä. Olen ajatellutkin että lapsia voisi olla enemmän kuin 2. Varmistin mieheltäni moneen kertaan naimisiinmenon jälkeen että haluatko varmasti lapsia. Ja toistakin tehdessä. Vastasi kyllä. Hoidan ja olen aina hoitanut lapset 99% yksin. Tässä on se ongelma. Jos sanoo haluavansa lapsia, miksi ne sitten ovat vaan pelkkä riesa eikä vapaaehtoisesti voi niiden kanssa viettää aikaa? Suru tulee lasten puolesta. Tästä syystä vauvakuume on ongelma. Haluaisin lisää lapsia mutta pelkään jääväni monen lapsen kanssa yksin jos mies päättääkin että riitti perhe-elämä.
Toimii tosi hyvin tämä viestin lähetys. Pahoittelut tuplaviestistä.
Itse olen 19 vuotias Minulla on tyttö täyttänyt juuri 5kk mutta minulla on tosi kova vauva kuume haluisin tosi paljon toisen pienen mutta mies ei halua tosin ensimmäinen lapsi tuli 2kk aikasemmin kuin olisi pitänyt ja oli kaikenlaisia ongelmia et jos häntä pelottaa mut en vaan voi itselleni mitään miten saan hänen mielen muuttumaan
Mulla alko vauvakuume ysiluokalla. Yritystäkin oli yhden kanssa, enkä tullut raskaaksi. Myös säätöjen kanssa joskus jäi kumi. Luulin jo etten voi tulla raskaaksi. ja luojan kiitos odotan nyt vasta esikoista 27-vuotiaana aviomiehelleni.