Kun koulussa on parempaa ruokaa kuin kotona

Monen lapsen arki on valitettavasti sitä, että "kun koulussa ON ruokaa".

Ope, joka maanantaisin näkee viikonlopun niukkaruokaisuuden...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoskeittiöiden puurot hautuu tunteja, siinä se salaisuus. Ne laitetaan jo aamulla pataan ja lounasaika on pitkä. Tätä pohdittiin päikyssä kerran, kun lapsi rakasti päiväkodin puuroja mutta kotona inhosi. Valmistusaika 2-3 tuntia vai 5min, onhan siinä eroa. 

Itse teen yleensä oikeista perunoista muusin. Kerran tein sitten mukakiireessä pussimuusia, ja lapsi innostui kehumaan että ihan samanlaista kuin koulussa ja tosi hyvää. Mikset aina tee tätä. 

Eineksissä on joku mikä vetoaa pienten lasten kehittymättömään makuaistiin... ei voi mitään. Jatka terveellisen ja maistuvan ruoan tekoa kotona, kyllä se jonain päivänä kannattaa. 

Voisipa sitä itsekin välillä haudutella puuroa 2-3 h, mutta en viitsi joka päivä.

Itsekin teen perunamuusit oikeista perunoista (yleis-), mutta lapsi pitää enemmän koulun perunamuusista. Se on varmaan jotain tällaista Mummon muusia pussijauheesta:

Peruna, suola, glukoosisiirappi, kasviöljy (palmu, rypsi), emulgointiaine E471, mausteseos, stabilointiaine E450, maitoproteiini, happamuudensäätöaineet E331, E330, hapettumisenestoaine E300.

http://www.mummon.fi/tuote/mummon-muusi-210g/

Glukoosisiirappi on samaa, mitä karkeissa käytetään miellyttävän suutuntuman aikaansaamiseksi. Tekeeköhän se samaa perunamuusillekin?

Mikälie mausteseoskin pantu sekaan. Ja viisi E-koodia.

ap

Suutuntumaa glukoosisiirapilla https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Glukoosisiirappi tuskin saa aikaiseksi. Lasta miellyttävän makeuden ehkä.

Katsoin joskus jonkin dokumentin, jossa suomalaisen makeisfirman edustaja kertoi glukoosisiirappia käytettävän makeisissa suutuntuman vuoksi.

Makeus kyllä varmasti miellyttää lastani. Jossain olen nähnyt jonkun laittavan perunamuusiin ihan sokeria, mutta en ole itse sellaista muusia maistanut.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoskeittiöiden puurot hautuu tunteja, siinä se salaisuus. Ne laitetaan jo aamulla pataan ja lounasaika on pitkä. Tätä pohdittiin päikyssä kerran, kun lapsi rakasti päiväkodin puuroja mutta kotona inhosi. Valmistusaika 2-3 tuntia vai 5min, onhan siinä eroa. 

Itse teen yleensä oikeista perunoista muusin. Kerran tein sitten mukakiireessä pussimuusia, ja lapsi innostui kehumaan että ihan samanlaista kuin koulussa ja tosi hyvää. Mikset aina tee tätä. 

Eineksissä on joku mikä vetoaa pienten lasten kehittymättömään makuaistiin... ei voi mitään. Jatka terveellisen ja maistuvan ruoan tekoa kotona, kyllä se jonain päivänä kannattaa. 

Voisipa sitä itsekin välillä haudutella puuroa 2-3 h, mutta en viitsi joka päivä.

Itsekin teen perunamuusit oikeista perunoista (yleis-), mutta lapsi pitää enemmän koulun perunamuusista. Se on varmaan jotain tällaista Mummon muusia pussijauheesta:

Peruna, suola, glukoosisiirappi, kasviöljy (palmu, rypsi), emulgointiaine E471, mausteseos, stabilointiaine E450, maitoproteiini, happamuudensäätöaineet E331, E330, hapettumisenestoaine E300.

http://www.mummon.fi/tuote/mummon-muusi-210g/

Glukoosisiirappi on samaa, mitä karkeissa käytetään miellyttävän suutuntuman aikaansaamiseksi. Tekeeköhän se samaa perunamuusillekin?

Mikälie mausteseoskin pantu sekaan. Ja viisi E-koodia.

ap

Kokeile tehdä muusi puikulaperunoista, täysmaitoa, kermaa, voita, kananmunan keltuainen ja sipulijauhetta sekaan. Ekaluokkaisen herkkua meillä ja kyllä muidenkin. Siihen lisäksi paistettu siikafile tai lihapullat. On herkkua.

Kiitos vinkistä. Ehkäpä kokeilen seuraavan kerran tehdä muusin puikulaperunoista. Kuorimistyötä siinä muistaakseni on enemmän? Normaalisti käytän perunamuusissa täysmaitoa, voita ja suolaa. Kermaa, keltuaista ja sipulijauhetta en olekaan muusiin kokeillut laittaa. Nyt kun sanoit, niin paistettu siikafile maistuisi oikein hyvin. En ole sitä pitkään aikaan saanut.

ap

Vierailija kirjoitti:

Monen lapsen arki on valitettavasti sitä, että "kun koulussa ON ruokaa".

Ope, joka maanantaisin näkee viikonlopun niukkaruokaisuuden...

Tämä on todella harmillista. Ei siitä ole kauan, kun tälläkin palstalla oli ketju siitä kun jääkaappi on tyhjä ja vanhemmat sammuneita.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tällaista suoeräidin kruunun kiillotusta koko aloitus. Kyllä sun kokkailut pesee kuus nolla rahvaan pöperöt. Ovat niin laadukkaita ja erikoisia, ettei edes lapsille maistu.

Ensin luulin, että tarkoitit suoerä-äiti. Sitten tuli mieleeni, että kenties o:n tilalla pitikin olla sen viereinen kirjain p. Noista vaihtoehdoista en koe olevani kumpikaan. Olet varmaan oikeassa siinä, että se ”laadukkuus ja erikoisuus” kaatuu tässä tapauksessa nyt omaan niskaani. En ole varma, mikä on rahvaan pöperöä, mutta ehkä minun kannattaisi tutustua asiaan tarkemmin.

ap

Olitpa todella nokkela, kun osasit päätellä kyseessä olleen vahingossa naputellun väärän kirjaimen! Katsos, täällä vaan yksi rahvaaseen lukeutuva äiti kirjoittelee nakkisormillaan. Sulla itselläsi on tietysti vaan sellaiset sellerisormet, joilla virheitä ei kerta kaikkiaan saa aikaseksi koneella tai keittiössä.

Kannattaa tosiaan laskeutua sieltä norsunluutornista. Olet kuin keisari ilman vaatteita -muut näkee sun nolouden, mutta itse et sitä tajua.

Ok. Jos kerran sinä näet nolouteni, kerro saman tien siitä kaikki.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ota lapsi mukaan kauppaan ja tehkää ruoka yhdessä. Unohda terveellisyys hetkeksi, tehkää hyvää ruokaa. Ja perunoihin pitää laittaa suolaa, oikeasti muuten ovat ihan karmeita.

Pistän korvan taakse. Tarkoitatko suolaa perunoiden keitinveteen vai suolaa kypsien perunoiden päälle?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tällaista suoeräidin kruunun kiillotusta koko aloitus. Kyllä sun kokkailut pesee kuus nolla rahvaan pöperöt. Ovat niin laadukkaita ja erikoisia, ettei edes lapsille maistu.

Ensin luulin, että tarkoitit suoerä-äiti. Sitten tuli mieleeni, että kenties o:n tilalla pitikin olla sen viereinen kirjain p. Noista vaihtoehdoista en koe olevani kumpikaan. Olet varmaan oikeassa siinä, että se ”laadukkuus ja erikoisuus” kaatuu tässä tapauksessa nyt omaan niskaani. En ole varma, mikä on rahvaan pöperöä, mutta ehkä minun kannattaisi tutustua asiaan tarkemmin.

ap

Olitpa todella nokkela, kun osasit päätellä kyseessä olleen vahingossa naputellun väärän kirjaimen! Katsos, täällä vaan yksi rahvaaseen lukeutuva äiti kirjoittelee nakkisormillaan. Sulla itselläsi on tietysti vaan sellaiset sellerisormet, joilla virheitä ei kerta kaikkiaan saa aikaseksi koneella tai keittiössä.

Kannattaa tosiaan laskeutua sieltä norsunluutornista. Olet kuin keisari ilman vaatteita -muut näkee sun nolouden, mutta itse et sitä tajua.

Miksi kirjoitat ilkeästi? Ainut, joka on ollut tässä ketjussa ilkeä ja haukkunut muita (ap:ta), olet sinä. Ap on koko ajan vastannut vain asiallisesti. Sinun ivaileva viestisi kyllä ansaitsi häneltä tuon kuivakan kirjoitusvirhettä koskevan toteamuksen.

Ap ei ole missään sanonut, että heidän kotiruokansa olisi jotenkin erikoista. Se vain ei ole samaa kuin koulussa eikä heillä ilmeisesti käytetä eineksiä juurikaan.

Oikeasti on aivan totta, että nuoremmat lapset usein tykkäävät einesruokien geneerisistä mauista - kalapuikoista, pyöryköistä, broilerpihveistä ja pinaattiletuista. Moni ekaluokkalainen valitsisi kalapuikot, jos olisi valittavana ne tai paistettu kuhafilee. Tämä varmaan johtuu kehittymättömästä makuaistista. Einesruokien maut ovat aika tasapaksuja ja turvallisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tällaista suoeräidin kruunun kiillotusta koko aloitus. Kyllä sun kokkailut pesee kuus nolla rahvaan pöperöt. Ovat niin laadukkaita ja erikoisia, ettei edes lapsille maistu.

Ensin luulin, että tarkoitit suoerä-äiti. Sitten tuli mieleeni, että kenties o:n tilalla pitikin olla sen viereinen kirjain p. Noista vaihtoehdoista en koe olevani kumpikaan. Olet varmaan oikeassa siinä, että se ”laadukkuus ja erikoisuus” kaatuu tässä tapauksessa nyt omaan niskaani. En ole varma, mikä on rahvaan pöperöä, mutta ehkä minun kannattaisi tutustua asiaan tarkemmin.

ap

Olitpa todella nokkela, kun osasit päätellä kyseessä olleen vahingossa naputellun väärän kirjaimen! Katsos, täällä vaan yksi rahvaaseen lukeutuva äiti kirjoittelee nakkisormillaan. Sulla itselläsi on tietysti vaan sellaiset sellerisormet, joilla virheitä ei kerta kaikkiaan saa aikaseksi koneella tai keittiössä.

Kannattaa tosiaan laskeutua sieltä norsunluutornista. Olet kuin keisari ilman vaatteita -muut näkee sun nolouden, mutta itse et sitä tajua.

Miksi kirjoitat ilkeästi? Ainut, joka on ollut tässä ketjussa ilkeä ja haukkunut muita (ap:ta), olet sinä. Ap on koko ajan vastannut vain asiallisesti. Sinun ivaileva viestisi kyllä ansaitsi häneltä tuon kuivakan kirjoitusvirhettä koskevan toteamuksen.

Ap ei ole missään sanonut, että heidän kotiruokansa olisi jotenkin erikoista. Se vain ei ole samaa kuin koulussa eikä heillä ilmeisesti käytetä eineksiä juurikaan.

Oikeasti on aivan totta, että nuoremmat lapset usein tykkäävät einesruokien geneerisistä mauista - kalapuikoista, pyöryköistä, broilerpihveistä ja pinaattiletuista. Moni ekaluokkalainen valitsisi kalapuikot, jos olisi valittavana ne tai paistettu kuhafilee. Tämä varmaan johtuu kehittymättömästä makuaistista. Einesruokien maut ovat aika tasapaksuja ja turvallisia.

Se ”laadukkuus ja erikoisuus” -vaikutelma ilmeisesti tuli siitä, että kirjoitin käyttäväni romainesalaattia, basmati-/jasmiiniriisiä ja laadukkaita makkaroita. Noista muuten mikään ei kuulu meillä jokaiseen päivään. Kirjoitin, että syömme ”aika tavallista ruokaa, mutta luultavasti enemmällä maulla”. Siis kouluruokaan verrattuna enemmällä maulla. Kirjoitin myös käyttäväni suolaa ja mausteita. Ilmeisesti noiden asioiden takia sitten olen norsunluutornissa ilman vaatteita.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tällaista suoeräidin kruunun kiillotusta koko aloitus. Kyllä sun kokkailut pesee kuus nolla rahvaan pöperöt. Ovat niin laadukkaita ja erikoisia, ettei edes lapsille maistu.

Ensin luulin, että tarkoitit suoerä-äiti. Sitten tuli mieleeni, että kenties o:n tilalla pitikin olla sen viereinen kirjain p. Noista vaihtoehdoista en koe olevani kumpikaan. Olet varmaan oikeassa siinä, että se ”laadukkuus ja erikoisuus” kaatuu tässä tapauksessa nyt omaan niskaani. En ole varma, mikä on rahvaan pöperöä, mutta ehkä minun kannattaisi tutustua asiaan tarkemmin.

ap

Olitpa todella nokkela, kun osasit päätellä kyseessä olleen vahingossa naputellun väärän kirjaimen! Katsos, täällä vaan yksi rahvaaseen lukeutuva äiti kirjoittelee nakkisormillaan. Sulla itselläsi on tietysti vaan sellaiset sellerisormet, joilla virheitä ei kerta kaikkiaan saa aikaseksi koneella tai keittiössä.

Kannattaa tosiaan laskeutua sieltä norsunluutornista. Olet kuin keisari ilman vaatteita -muut näkee sun nolouden, mutta itse et sitä tajua.

Miksi kirjoitat ilkeästi? Ainut, joka on ollut tässä ketjussa ilkeä ja haukkunut muita (ap:ta), olet sinä. Ap on koko ajan vastannut vain asiallisesti. Sinun ivaileva viestisi kyllä ansaitsi häneltä tuon kuivakan kirjoitusvirhettä koskevan toteamuksen.

Ap ei ole missään sanonut, että heidän kotiruokansa olisi jotenkin erikoista. Se vain ei ole samaa kuin koulussa eikä heillä ilmeisesti käytetä eineksiä juurikaan.

Oikeasti on aivan totta, että nuoremmat lapset usein tykkäävät einesruokien geneerisistä mauista - kalapuikoista, pyöryköistä, broilerpihveistä ja pinaattiletuista. Moni ekaluokkalainen valitsisi kalapuikot, jos olisi valittavana ne tai paistettu kuhafilee. Tämä varmaan johtuu kehittymättömästä makuaistista. Einesruokien maut ovat aika tasapaksuja ja turvallisia.

Meillä ei kyllä ole kuhafileitä ollut valittavana. 30-40 euroa per kilo kuhafileestä tarkoittaa meidän perheessämme, että emme osta sitä.

ap

Olin kokiksi opiskelemassa, ja meillä opiskelijat teki koulun ruuat. Ja aina oli tuoretta tavaraa. Tuoretta salaattia, tuoreita juureksia, tuoreita perunoita. Niitä kuorittiin valmiiksi edellisenä päivänä. Mutta aina oli tuoretta.

Vierailija kirjoitti:

Olin kokiksi opiskelemassa, ja meillä opiskelijat teki koulun ruuat. Ja aina oli tuoretta tavaraa. Tuoretta salaattia, tuoreita juureksia, tuoreita perunoita. Niitä kuorittiin valmiiksi edellisenä päivänä. Mutta aina oli tuoretta.

Olen joskus syönytkin kokkiopiskelijoiden tekemiä hyviä ruokia. Mutta alakouluissa ei taida olla edellispäivänä kuorittuja perunoita, vaan jotain vakuumipakattuja valmiiksikuorittuja perunoita. Salaatitkin kuulemma tulevat kouluille valmiina silppuna, joka vain kaadetaan pussista suoraan tarjolle. Koskeekohan porkkanaraastetta sama?

ap

Vierailija kirjoitti:

Monen lapsen arki on valitettavasti sitä, että "kun koulussa ON ruokaa".

Ope, joka maanantaisin näkee viikonlopun niukkaruokaisuuden...

Sukulainen, joka on kouluruokailun suunnittelussa ja tekemisissä, selittää ilmiön lasten viikonlopun lisääntyvällä liikunnalla ja lisääntyvällä energian tarpeella. Hänen omassa perheessäkin lapset syövät enemmän maanantaisin, niin kotona kuin koulussa.

Koulupäivinä lapset liikkuvat vähemmän, kuin viikonloppuisin.

Sama ilmiö näkyy työpaikkaruokaloissa ja lounasravintoloissa. Maanantaisin menee enemmän ruokaa.

Minäkin sain joskus kuulla kommentteja, että jokin ruoka oli koulussa parempaa kuin kotona. Sittemmin joko lasten mieli on muuttunut tai luultavammin kouluruoka. Kun lapset kotona syövät vaikka kalakeittoa, he saattavat sanoa, että tässä kalakeitossa on jopa kalaa, toisin kuin koulun keitossa... Olin kerran tutustumassa kouluruokaan päivänä, jolloin vanhemmat saivat käydä siellä syömässä. Ruokana oli muistaakseni keitettyjä perunoita, kanakastiketta ja salaattia, jossa oli pääasiassa kiinankaalia. No, maultaan se oli "ihan ok", mutta ravitsemukseltaan se oli aika nolla. Kastikkeessa oli vähän kanaa ja samaten salaatissa paprikaa, kaikki muu olikin ravitsemuksellisesti aika turhaa. Kastikkeen lisäaineista en tiedä, aika jännän tuntuista ja väristä kyllä oli.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin sain joskus kuulla kommentteja, että jokin ruoka oli koulussa parempaa kuin kotona. Sittemmin joko lasten mieli on muuttunut tai luultavammin kouluruoka. Kun lapset kotona syövät vaikka kalakeittoa, he saattavat sanoa, että tässä kalakeitossa on jopa kalaa, toisin kuin koulun keitossa... Olin kerran tutustumassa kouluruokaan päivänä, jolloin vanhemmat saivat käydä siellä syömässä. Ruokana oli muistaakseni keitettyjä perunoita, kanakastiketta ja salaattia, jossa oli pääasiassa kiinankaalia. No, maultaan se oli "ihan ok", mutta ravitsemukseltaan se oli aika nolla. Kastikkeessa oli vähän kanaa ja samaten salaatissa paprikaa, kaikki muu olikin ravitsemuksellisesti aika turhaa. Kastikkeen lisäaineista en tiedä, aika jännän tuntuista ja väristä kyllä oli.

Mitähän koulun kastikkeissa mahtaa olla se varsinainen kastikeosa? Koulun ruskeissa kastikkeissa kuulemma se ruskeus tulee väriaineesta. Koulun kanat kuulemma tulevat Thaimaasta.

Olen käynyt koulua 90- ja 00-luvuilla. Silloin ruoka pääsäntöisesti oli parempaa kuin kotona. Erityinen minun ja luokkakavereideni suosikki oli kanaviillokki riisin kanssa. Nyt aikuisena keittelin tuossa yksi päivä kokonaisen kanan ja sain tehtyä siitä sen makuisen viillokin, mitä muistan koulussa olleen. Olikin ollut sitä ikävä. Jossakin vaiheessa kanaviillokki hävisi kouluni ruokalistalta ja tilalla oli vain jotain oudompia kanakastikkeita outoine höysteineen.

Kouluruuista muistelen hyvällä myös makaronipataa, kebakkoja, verimakkaraa ja pinaattilettuja. Noista kolme viimeistä varmaan oli eineksiä, mutta hyvin upposi.

Lapsuudenkodissani ei koskaan tehty mitään suuritöisiä ruokia. Ruoka oli hyvin simppeliä perusruokaa, ja arvostin koulussa saamaani ruokaa todella paljon. Toki välillä oli sellaisia kouluruokia mistä en tykännyt, kuten kesäkeitto ja kaalilaatikko. Jotenkin tuntuu, että juuri niitä ruokia ei koulussa toista kertaa tullutkaan.

Edellinen jatkaa.

Minä pidin myös koulun salaateista. Kotonani ei siihen aikaan harrastettu minkäänlaisia salaatteja. Koulussa oli mukavan makeita porkkana- ja lantturaasteita, joissa oli jotain makeaa hedelmää seassa. Paitsi joskus se säilykepersikan värinen olikin säilykekurpitsaa, jonka makua en voinut sietää ja siksi jäi koko raaste syömättä.

Koulussani oli paljon myös kaali-vesimeloni-persikkasalaattia. Sitä saatoin syödä vaikka kuinka paljon.

Minun kotonani syötiin paljon keitettyjä perunoita. Ne maistuivat minusta pahalta, mutta jostain syystä ne koulun valmiiksi kuoritut perunat olivat ihan ok:n makuisia. En osaa selittää eroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lähtisi eineslinjalle. Se kostautuu sitten terveyden kanssa. Ota lapsi mukaan suunnittelemaan ja tekemään ruokaa, niin sinullekin selviää mistä tykkää ja voitte miettiä miten sen voisi tehdä terveellisesti. Se maku voi muuttua nopeastikin, niin ehkä kohta maistuu "parempikin" ruoka taas.

Huomiselle lapsi toivoi aurinkokeittoa. Ajattelin kokeilla tällä ohjeella: https://www.is.fi/ruokala/ajankohtaista/art-2000005574609.html

ap

Tulipa kokeiltua tuon ohjeen aurinkokeittoa. Lapsi tykkäsi. ”Yhtä hyvää kuin koulussa.” Lapsi söi ensimmäisen lautasellisensa loppuun, pyysi lisää ja söi toisenkin lautasellisen loppuun.

Mukavaa, että lapselle maistui, mutta itse en innostunut. Hyvin miedon ja vähäsuolaisen makuista. Maistui enemmän perunalta kuin vihanneksilta. Lapselle se ehkä oli se pointti. Itse tykkään enemmän vihannesten makuisesta sosekeitosta, mutta lapsi näköjään enemmän perunan makuisesta. Yllättävää sinänsä, koska hän ei normaalisti kotona halua syödä keitettyjä perunoita, perunamuusia eikä mitään perunavoittoisia uuniruokia. Normaalisti hän ei syö myöskään palsternakkaa eikä lanttua, vaan nyppii ne pois. Tuossa sosekeitossa nekin menivät alas siinä seassa. Luultavasti siksi koska perunan maku jyräsi kaikki muut maut alleen.

Jos hän joskus pyytää aurinkokeittoa uudelleen, kokeilen varmaan keittää veden sijaan täysmaitoon. Kaappaus keittiössä -ohjelmassakin tehtiin niin. Lapsi tykkää muistakin täysmaitopohjaisista ruuista, ja niin tykkään minäkin. Perunan osuuden pidän varmaan jatkossakin yhtä korkeana, jos kerran se on lapselle se kynnyskysymys tuollaisten keittojen maistuvuuden suhteen.

Mutta nyt minulla on jääkaapissani vielä suunnilleen litra tuota tämänpäiväistä aurinkokeittoa. En ole kiinnostunut syömään sitä samassa muodossaan huomennakin. Etsin varmaan käsiini sen ohjeen, missä sosekeittoon lisättiin jauhoja ja munia ja paistettiin juuresletuiksi. Sellainen voisi maistua hyvin sekä minulle että lapselle, ja loput voisi pakastaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin oppia tekemään uuniohrapuuroa yhtä hyvin mitä koulussa oli. Jostain syystä kotitekoinen ei onnistu koskaan.

Minäkin olen aina tykännyt laitoskeittiöiden puuroista. Lapseni myös. Yhdessä sellaisessa laitoskeittiössä sain kerran tietää, että puuro keitettiin täysmaitoon. Ehkä siinä se salaisuus.

ap

Täysmaitoa käytän minäkin, mutta ei vaan onnistu. Sinällään hassua, koska olen muuten suht hyvä ruuanlaittaja.

Käytätkö kokonaisia ohrasuurimoita vai rikottuja? Ostatko ne esikeitettyinä?

ap

Olen käynyt läpi kaikki mahdolliset ohrasuurimot, mitä kaupasta löytyy. Olen haudutellut puuroa niin uunissa kuin haudekeittimessä levyllä, mutta puurosta ei tule niin hyvää, mitä toivoisin.

Koulussa tarjotaan luomu ohrapuuroa, joka on tehty rikotuista ohrasuurimoista, punaiseen maitoon. Haudutus, lähes kiehumispisteessä n. 3tuntia. Ja lapset tykkää.

Meidän kaupungin kouluissa ruoka on ihan hirveetä P_skaa. Kouluruokaan käytettävä rahasumma on kuulemma 20 cent./lapsi, joten ei kyllä kovin hyvää tuohon hintaan voi saadakaan.Onneksi kotona saavat hyvää ruokaa,vaikka pienellä rahalla sen teenkin.Muutama vuosi sitten oli vielä 50cent./lapsi.Olisikohan uusilla ystävillä vaikutusta asiaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin oppia tekemään uuniohrapuuroa yhtä hyvin mitä koulussa oli. Jostain syystä kotitekoinen ei onnistu koskaan.

Minäkin olen aina tykännyt laitoskeittiöiden puuroista. Lapseni myös. Yhdessä sellaisessa laitoskeittiössä sain kerran tietää, että puuro keitettiin täysmaitoon. Ehkä siinä se salaisuus.

ap

Täysmaitoa käytän minäkin, mutta ei vaan onnistu. Sinällään hassua, koska olen muuten suht hyvä ruuanlaittaja.

Käytätkö kokonaisia ohrasuurimoita vai rikottuja? Ostatko ne esikeitettyinä?

ap

Olen käynyt läpi kaikki mahdolliset ohrasuurimot, mitä kaupasta löytyy. Olen haudutellut puuroa niin uunissa kuin haudekeittimessä levyllä, mutta puurosta ei tule niin hyvää, mitä toivoisin.

Koulussa tarjotaan luomu ohrapuuroa, joka on tehty rikotuista ohrasuurimoista, punaiseen maitoon. Haudutus, lähes kiehumispisteessä n. 3tuntia. Ja lapset tykkää.

Ei todellakaan missään koulussa tarjota tuollaista puuroa. Johan rasvainen maito on kielletty kaikkialla.