Rakas Sinä, älä koskaan edes kokeile huumeita!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käyttänyt monia eri huumeita. Pääasiassa psykedeelejä ja empatogeeneja. Olen saanut kokea niin uskomattomia hetkiä, ettei selvin päin olisi koskaan ollut mahdollista kokea sitä täydellistä rakkauden ja hyväksymisen tunnetta, jonka huumeet minulle tarjosivat. Olen kiitollinen kokemuksistani ja koen, että ne ovat sekä ohjaneet elämääni parempaan suuntaan että tuovat minulle iloa vielä näin vuosienkin jälkeen, kun niitä aikoja ja kokemuksia muistelen. ❤️❤️❤️

Niin mutta muista että tuo huumeiden tarjoama rakkaus ja hyväksyntä on vain sinun päänsisäinen illuusio. Todellinen rakkaus asuu sinun itsesi sisällä, opettele ottamaan se vastaan hyväksymällä itsesi.

Kaikki tuntemukset elämässä ovat vain "päänsisäistä illuusiota". Ihan kaikki. Ei ole olemassa mitään muuta kuin ne aivoissa koetut tuntemukset. Tuntuu vähän siltä, että yrität paasata asiasta, jota et oikein ymmärrä. Tietenkin se kokemus on päihteen aiheuttamaa, mutta se on silti aivan yhtä totta kuin mikä muu tahansa kokemus. Se on vain väliaikaista. 

Olen kokeillut opiskellessani yliopistossa muutamaa ainetta (kannabis, sienet, kokaiini). Varsinkin sienet oli todella hieno kokemus, ottaisin varmaan silloin tällöin tripin jos olisi laillista. Mitään haittaa huumekokeiluistani ei ollut. 

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käyttänyt monia eri huumeita. Pääasiassa psykedeelejä ja empatogeeneja. Olen saanut kokea niin uskomattomia hetkiä, ettei selvin päin olisi koskaan ollut mahdollista kokea sitä täydellistä rakkauden ja hyväksymisen tunnetta, jonka huumeet minulle tarjosivat. Olen kiitollinen kokemuksistani ja koen, että ne ovat sekä ohjaneet elämääni parempaan suuntaan että tuovat minulle iloa vielä näin vuosienkin jälkeen, kun niitä aikoja ja kokemuksia muistelen. ❤️❤️❤️

Niin mutta muista että tuo huumeiden tarjoama rakkaus ja hyväksyntä on vain sinun päänsisäinen illuusio. Todellinen rakkaus asuu sinun itsesi sisällä, opettele ottamaan se vastaan hyväksymällä itsesi.

Kaikki tuntemukset elämässä ovat vain "päänsisäistä illuusiota". Ihan kaikki. Ei ole olemassa mitään muuta kuin ne aivoissa koetut tuntemukset. Tuntuu vähän siltä, että yrität paasata asiasta, jota et oikein ymmärrä. Tietenkin se kokemus on päihteen aiheuttamaa, mutta se on silti aivan yhtä totta kuin mikä muu tahansa kokemus. Se on vain väliaikaista. 

Ei kaikki ole päänsisäistä tuntemusta. Monet hienot tunteet tunnen koko kehollani totta kai aistien ansiosta. Eli pitäisikö minun nyt käyttää/kokeilla huumeita että ymmärtäisin mistä on kyse? sehän olisi kuitenkin minun kokemukseni eikä mitenkään verrattavissa sinun kokemukseen, tiedän käyttämättäkin että se ei kannata,eikä ole vaihtoehto. Huumeet huijaavat käyttäjäänsä, ne vääristävät todellisuuden siis sen mitä se perimmäisessä tapauksessa on. Ihan niinkuin kaikissa päihteissä olen huomannut saman että vaikka ihminen kärsii niin hän puolustaa päihdettä.. ja siinä onkin päihteiden nerokkuus, ne saavat sinut ajattelemaan niinkuin päihteiden tekijät haluavatkin, luulet ajattelevasi itse mutta et pysty. Puhut päihteiden aiheuttamasta väliaikaisesta ilmeisesti "hyvästä" olosta. Miksi hyväolo olisi vain väliaikaista, rupea etsimään hyvää oloa pitkäkestoisesti tekemällä parempia valintoja  itsellesi/muille, elä se todeksi mitä oikeasti haluat. Kaikkea hyvää.

Suosittelen lämpimästi huumeaddiktiosta kertovaa elokuvaa Beautiful Boy.

Mitähän huumeita tai huumaavia / koukuttavia aineita nyt tarkoitat?

Minä olen kokeillut ja käytänkin monenlaista.

Sokeria, suolaa, kofeiinia, alkoholia. Kannabistakin olen pari kertaa kokeillut. Pahiten noista olen koukuttunut kofeiiniin.

Arvelen sinun tarkoittavan tällä hetkellä laittomia aineita, joista siis olen sitä kannabista parisen kertaa käyttänyt. Ei siitä mitään kovin kummoisia oloja tai himoja tullut - hetken on kivaa, mutta siitä ei tule samanlaista krapulaa kuin alkoholista, josta siitäkään ei ole onneksi aikoihin tullut krapulaa, kun ei se oikein maistu.

Mutta niin, myöhäistä! Kokeilin jo vaikka mitä.

Olen kokeillut neljää eri huumetta, kolme ei vaikuttanut millään tavalla ja se yksi joka vaikutti, teki niin sekavan ja vainoharhaisen olon että en ole koskaan ollut elämässäni pettynyt niin paljoa mihinkään kuin huumeisiin. Eipä nuo kyllä mun elämää pilannut vaan ihan muut asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käyttänyt monia eri huumeita. Pääasiassa psykedeelejä ja empatogeeneja. Olen saanut kokea niin uskomattomia hetkiä, ettei selvin päin olisi koskaan ollut mahdollista kokea sitä täydellistä rakkauden ja hyväksymisen tunnetta, jonka huumeet minulle tarjosivat. Olen kiitollinen kokemuksistani ja koen, että ne ovat sekä ohjaneet elämääni parempaan suuntaan että tuovat minulle iloa vielä näin vuosienkin jälkeen, kun niitä aikoja ja kokemuksia muistelen. ❤️❤️❤️

Niin mutta muista että tuo huumeiden tarjoama rakkaus ja hyväksyntä on vain sinun päänsisäinen illuusio. Todellinen rakkaus asuu sinun itsesi sisällä, opettele ottamaan se vastaan hyväksymällä itsesi.

Kaikki tuntemukset elämässä ovat vain "päänsisäistä illuusiota". Ihan kaikki. Ei ole olemassa mitään muuta kuin ne aivoissa koetut tuntemukset. Tuntuu vähän siltä, että yrität paasata asiasta, jota et oikein ymmärrä. Tietenkin se kokemus on päihteen aiheuttamaa, mutta se on silti aivan yhtä totta kuin mikä muu tahansa kokemus. Se on vain väliaikaista. 

Ei kaikki ole päänsisäistä tuntemusta. Monet hienot tunteet tunnen koko kehollani totta kai aistien ansiosta. Eli pitäisikö minun nyt käyttää/kokeilla huumeita että ymmärtäisin mistä on kyse? sehän olisi kuitenkin minun kokemukseni eikä mitenkään verrattavissa sinun kokemukseen, tiedän käyttämättäkin että se ei kannata,eikä ole vaihtoehto. Huumeet huijaavat käyttäjäänsä, ne vääristävät todellisuuden siis sen mitä se perimmäisessä tapauksessa on. Ihan niinkuin kaikissa päihteissä olen huomannut saman että vaikka ihminen kärsii niin hän puolustaa päihdettä.. ja siinä onkin päihteiden nerokkuus, ne saavat sinut ajattelemaan niinkuin päihteiden tekijät haluavatkin, luulet ajattelevasi itse mutta et pysty. Puhut päihteiden aiheuttamasta väliaikaisesta ilmeisesti "hyvästä" olosta. Miksi hyväolo olisi vain väliaikaista, rupea etsimään hyvää oloa pitkäkestoisesti tekemällä parempia valintoja  itsellesi/muille, elä se todeksi mitä oikeasti haluat. Kaikkea hyvää.

Trollaatko nyt? Tietenkin sä tunnet kokesketuksen ja kaiken muunkin aivoissasi. Tämän takia on mahdollista tuntea kipua vielä raajassa, joka on jo amputoitu. Jotkin huumeet vääristävät, jotkin huumeet mahdollistavat todellisuuden kokemisen "aidompana" kuin selvin päin. Aidompana siinä mielessä, että informaatiota tulee enemmän kuin normaalisti. Kannattaa lukaista vaikka tämä Hesarin artikkeli LSD:stä: "Lsd palauttaa aivot samanlaiseen tilaan kuin vauvana"

https://www.hs.fi/tiede/art-2000002895929.html

Ei väliaikainen päihtymys estä rakentamasta elämää ihan normaalilla tavalla muilla kuin ehkä kuin ongelmakäyttäjillä. Neuvosi ovat nyt vähän hassuja, lapsenomaisiakin, mutta ehkä tarkoitat vain hyvää. Kaikkea hyvää sinulle.

Surullista, mutta tämä on ainoa kerta kun minua on kutsuttu rakkaaksi.

Vaalin tätä kiltissä sydämessäni lopun ikääni! <3

Valitettavasti olen kokeillut kaikkea ja nyt olen alkoholisti

Kaikkea muuta kannattaakin kokeilla paitse huumeita.

Mä en ole koskaan uskaltanut kokeilla huumeita, enkä edes tupakkaa, alkoholia kyllä varovaisesti. On nössöydestäni siis jotain hyötyä. Pelkään että jos pitäisin huumeista, kokeilisin taas uudestaan ja taas uudestaan.

Olen vuosikaudet yrittänyt päästä eroon makeanhimosta ja oppinut itsestäni tosiaankin sen, että yleensä en osaa sanoa ei houkutuksille. Jos elämääni tulisi jokin sokeriakin himottavampi asia, niin se olisi menoa sitten eikä paluuta entiseen olisi.

Välillä kyllä houkuttelisi kokeilla jotain alkoa vahvempaa, kun olen tilanteissa joissa nössöilen eli olen liian estynyt toimimaan. Olen 27-vuotias neitsyt. Alkoholi ei ole auttanut rohkaistumaan. Välillä ajattelen, etten menettäisi mitään, vaikka jotain vähän kokeilisinkin... Tällainen laimea tylsähkö mutta ihan ok elämä ja saamaton pelkuriluonne saisi ehkä alkuun parannusta, mutta jossain vaiheessa tulisi varmaankin hirveä lasku eikä aineista pääsisi enää eroon. Olisiko se sen arvoista?

Muutamaa huumetta olen kokeillut. Eniten tietysti alkoholia ja seuraavaksi eniten kannabista jota olen kokeillut nuorena aika paljon. Muutamaan muutakin olen kokeillut piristäviä, psykedeelejä ja kerran opiaattejakin, mutta viime aikoina ovat kokeilut jääneet vähiin. 54 ikää.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan uskaltanut kokeilla huumeita, enkä edes tupakkaa, alkoholia kyllä varovaisesti. On nössöydestäni siis jotain hyötyä. Pelkään että jos pitäisin huumeista, kokeilisin taas uudestaan ja taas uudestaan.

Olen vuosikaudet yrittänyt päästä eroon makeanhimosta ja oppinut itsestäni tosiaankin sen, että yleensä en osaa sanoa ei houkutuksille. Jos elämääni tulisi jokin sokeriakin himottavampi asia, niin se olisi menoa sitten eikä paluuta entiseen olisi.

Välillä kyllä houkuttelisi kokeilla jotain alkoa vahvempaa, kun olen tilanteissa joissa nössöilen eli olen liian estynyt toimimaan. Olen 27-vuotias neitsyt. Alkoholi ei ole auttanut rohkaistumaan. Välillä ajattelen, etten menettäisi mitään, vaikka jotain vähän kokeilisinkin... Tällainen laimea tylsähkö mutta ihan ok elämä ja saamaton pelkuriluonne saisi ehkä alkuun parannusta, mutta jossain vaiheessa tulisi varmaankin hirveä lasku eikä aineista pääsisi enää eroon. Olisiko se sen arvoista?

Vaikka juridisesti alkoholi ei olekaan huume, niin farmakologisesti se on kova huume siinä missä heroiini tai metamfetamiinikin. Ja aika harvalle tulee krapulassa sellainen olo, ettei alkoholin käyttöä voisi lopettaa. Kyllä päihderiippuvuus on ennen kaikkea elämäntilanteen ja yleisen toivottomuuden aiheuttamaa ja vasta toissijaisesti käytetyn aineen aiheuttamaa. En silti suosittele kokeilemaa mitään huumeita, sillä laittomuudesta johtuen niillä ei ole laadunvalvontaa. Tämä tekee niistä vaarallisempia kuin mitä ne olisivat laillisina.

Olisiko huumeiden kokeileminen sen arvoista? Riippuu täysin käytetystä huumeesta. Jos katsot tutkimuksia esim. MDMA:sta tai LSD:stä, niin useimmat tutkittavat ovat pitäneet päihteen vaikutusta yhtenä elämänsä merkittävimpänä kokemuksena.

Määrittele huume. Mm. kofeiini kuuluu niihin, alkoholista nyt puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Määrittele huume. Mm. kofeiini kuuluu niihin, alkoholista nyt puhumattakaan.

Huume = laiton päihde. Eli alkoholi, kahvi ja tupakka eivät ole huumeita.

Huumeita ei kannata käyttää, muttaa niitä demonisoidaan turhaan

Mielestäni kahvin käytön voisi kieltää. Ajatelkaa, että ihmiset sanovat suoraan, etteivät pysty lähtemään töihin, jos eivät saa annostaan.

Pitää vetää ruuan päälle, kyläpaikassa, palavereissa, iltapäiväkahvit, kakkukahvit, jos nyt puoli kuppia...

Sitä varten on perustettu yrityksiä, jotta ihmiset saavat kahvia missä vain.

Eihän siitä yhdestä oluesta tule humalaan, mutta miettikää miltä kuulostaa, jos ihminen tarvitsee yhden oluen päästäkseen aamulla liikkeelle.

Onkohan sitä edes tutkittu mitä vaikutuksia sillä on kymmenien vuosien käytön jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kahvin käytön voisi kieltää. Ajatelkaa, että ihmiset sanovat suoraan, etteivät pysty lähtemään töihin, jos eivät saa annostaan.

Pitää vetää ruuan päälle, kyläpaikassa, palavereissa, iltapäiväkahvit, kakkukahvit, jos nyt puoli kuppia...

Sitä varten on perustettu yrityksiä, jotta ihmiset saavat kahvia missä vain.

Eihän siitä yhdestä oluesta tule humalaan, mutta miettikää miltä kuulostaa, jos ihminen tarvitsee yhden oluen päästäkseen aamulla liikkeelle.

Onkohan sitä edes tutkittu mitä vaikutuksia sillä on kymmenien vuosien käytön jälkeen?

Kun mailma alkaa niin aikaisin että siihen pitää herätyskellolla herätä niin pakko siinä on vetää aamukahvit että on edes semisti hereillä. Työpaikat ei oikein salli aamukaljoja mutta muuten hyvä idea.

Keitänpä toisen kupillisen ja haaveilen että suomessa laillistuu ganja huomenna.

Vierailija kirjoitti:

LTT kirjoitti:

Aivojen toiminnasta on syytä ymmärtää eräs keskeinen asia: aivot adaptoituvat eli mukautuvat.

Se tarkoittaa kansantajuisesti sitä, että ihminen tottuu vallitseviin olosuhteisiin. Esim. se uusi hieno talo, auto, vaate tms. ei tunnukaan enää niin kovin erilaiselta pidemmän ajan päästä. 

Huumeet perustuvat siihen, että ne nostavat primääristi ihmisen serotoniini- ja dopamiinitasoja aivoissa, jotka ovat siis aivojen mielihyvätransmittereita. Esim. ekstaasi saa aikaan valtavan serotoniiniryöpyn. 

Kun aineen vaikutus lakkaa, tulevat niin sanotut "laskut" eli fiilis menee huonoksi. Mitä kauemmin huumeita on käyttänyt, sen enemmän aivot alkavat kaipaamaan "normaalitasoa" huumeita elimistössä, koska aivot ovat mukautuneet uuteen tilaan. Se, ettei sitten vedäkään huumeita aiheuttaa valtavan pahanolon tunteen, koska ns. "aineeton mieli" on niin kaukana "uudesta normaalista".

Tämän vuoksi huumeista on myös todella vaikea päästä eroon, koska aivojen totuttaminen uudelleen päihteettömään tilaan vaatii pitkän ajan.

Porttiteoria on myös suoraa seurausta tästä. Eli kun esim. kannabis ei tuotakaan enää riittävästi säväreitä, siirrytään vähän kovempaan kamaan. Ja niin edelleen.

Huumeista tekee erityisen vaarallisia se tosiasia, että ihmisen koko ohjausmekanismi on rakennettu EDSO-neurotransmittereiden varaan eli näiden mielihyväkemikaalien. Endorfiini, dopamiini, serotoniini ja oksitosiini aiheuttavat hyvän olon tunteen ja ihminen luontaisesti pyrkii optimoimaan näiden eritystä aivoissa. Huumeet ovat petollinen oikotie tähän.

Mutta tuon aivojen adaptoituvuuden vuoksi perustaso nousee lopulta niin korkealle että edes "normaalilta tuntumiseen" ei riitä mikään määrä kamaa. Siinä vaiheessa omaisuus ja terveys on yleensä muutenkin mennyttä ja seurauksena on kuolema ja läheisten kärsimys.

. Päteeköhän tämä myös liikasyömiseen ja selittääkö sitä miksi laihtuminen on niin vaikeaa? Liikasyöminen nostaa aivojen dopamiinitasoa.