Syöpä iloisena asiana

Syöpään sairastuu suuri osa ihmisistä elämänsä aikana, yleensä loppupuolella. Tämä on vääjäämätöntä. Miksi ihmisiä pitää sitten aina pelotella asialla? Eikö olisi asiallisempaa kuvata syöpä ILOISENA asiana ja liittää siihen monia positiivisia mielikuvia? Vaikka syöpä sitten lopulta olisikin kärsimystä tulvillaan, ei sitä tarvitsisi koko ajan pelätä vaan innolla voisi sitä itse kukin odottaa.

Tiedän kyllä, että syöpään voi liittyä paljon kärsimystä. Oman mummoni haimasyöpä oli niin karmeaa katseltavaa, että loppuvaiheissa vain rukoilin hänen pääsemistään ajasta ikuisuuteen. Olen kuitenkin keskustellut ihmisten kanssa, jotka ovat jopa NAUTTINEET syövistä ja joista syöpä nyt ainakin on tehnyt vahvoja selviytyjiä. Uskon, että pitkälti on kyse siitä, mitä ihminen itse syöpänsä pohjalta rakentaa. Vaikka se vie monen elämän, voi sen nähdä myös antavan monille jotain, jota heillä ei koskaan muuten olisi. Itse toivon mieluummin syöpää kuin sydän- tai aivoinfarktia. Kuolemaa kaipaan, joten intresseissäni on lähinnä ns. itseni näköinen kuolema. Voi olla, että elän jopa 90-vuotiaaksi, mutta toivon kuitenkin syövän jo pian tuovan elämääni iloa, kunnes se siirtää minut kokonaan pois kärsimysten valtamerestä.