Kaduttaa että teimme vauvan vain parin kuukauden seurustelun jälkeen

Olen nyt viidennellä kk:lla eli juhannusvauvaa odotellaan.

En aikonut tulla raskaaksi mutta olin sen verran rakastunut ja suhteen alkuhuumassa, etten niin jaksanut olla tarkkana. Aika pian huomasinkin että hupsis mites tässä näin kävi!

Miehelle lapsi on ihan tervetullut. Hän on ollut avoliitossa ennenkin ja hyvä iskä lapsilleen. Hän on tukenut mua todella paljon ja ilman häntä en varmaan olisi uskaltanut viedä tätä läpi.

Käytännön asiat kyllä stressaa edelleenkin ja mitä konkreettisemmaksi odotus muuttuu, sitä enemmän ne jännittää. Me asutaan nyt mun opiskelija-asunnossa ja mulla on mahdollisuus hakea isompaa kämppää syksyllä, kun vauva on syntynyt. Mutta mun pitäisi jatkaa opintoja heti vanhempain loman jälkeen, jotta saadaan pitää asunto. En tiedä miten selviän, koulua olisi vielä 2 vuotta jäljellä. Yritän tehdä teoriakurssit ja pakolliset pois ja jätän harjoittelut vauvan syntymän jälkeen.

Mies on työttömänä ja pystyy hoitamaan vauvaa paljon. Tosin hänkin on hakemassa yh:ssa kouluun, joten miten sitten käy jos hän pääsee opiskelemaan.

Vähän ahdistaa, miten pärjätään. Onko hätiköity liikaa? Miten lapsen kanssa pärjää nyky-Suomessa? Sukulaisten ja ystävien kanssa en voi keskustella asiasta ollenkaan. Ainoastaan yksi kaveri hyväksyy tämän, kukaan muu ei.