Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako enää erota?
24.02.2019 |
Avioliitto on ollut jo vuosia kaveripohjalla. Ei minkäänlaisia tunteita ainakaan minun puoleltani enää pitkään pitkään aikaan. Lapsia kaksi, 13v ja 10v.
Sain vihdoin päätettyä että nyt haen eroa, ei ole järkeä kärvistellä rakkaudettomasti liitossa jossa jo toisen tapa syödä ärsyttää. Emme riitele mutta ei kyllä minkäänlaista hellyyttäkään ole. Seksiä noin kerran kaksi vuodessa. Silloin harvoin kun tulee juotua liikaa.
Mutta mutta. Mies on valitellut jo pitkään outoja fiiliksiä ja vihdoin löytyi syy, syöpä, levinnyt. En tiedä mitä ajatella. Mahdollisuus että on elossa 5 vuoden kuluttua on pieni. On kuitenkin. Olen kusipää jos eroan miehestäni nyt. Eroa mietin kuitenkin jo vuosia. Onko siis se oikein tapa odottaa miehen kuolemaa ja vapautua sen myötä? Ahdistaa. Pitäisi olla tukena, lasten pahaa oloa on kuristavan kamalaa katsoa (kerroimme osittain taudista heille koska hoidot ovat rankkoja). Tuntuu että olen nalkissa. Ja että se on niin pieni murhe muun rinnalla että olen kusipää kun edes sellaista mietin. Olin jo printtaamassa eropapereita mutta kaikki on nyt jäässä. Miehellä ei ollut tietoa kuinka lähellä ero oli. Tai on. Ei mitään käsitystä mikä olisi oikea malli tästä eteenpäin :(
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa odotella rauhadda. Leskeneläke on iso taloudellinen etu.
Voimia teidän koko perheelle. Toivotaan, että miehesi vielä paranisi ja saisitte teitä koskevat ongelmat ja sotkut selvitettyä. Itsekin olen kokenut suhtessa mitätöintiä ja ollut myös itse se mitätöijä; se on kamalaa ja sattuu, ja on todella väärin toista kohtaan. Toivon, että teet itsesi ja perheesi kannalta oikean ratkaisun, mikä se sitten onkaan.
Jos olo on todella kurja, voit soittaa kriisipuhelimeen, ja he kuuntelevat siellä sekä antavat sinulle neuvoja. Toinen mahdollisuus toki tuo miehesi hoitotaho.
Vierailija kirjoitti:
Onko tää trolli?
Tottakai on. Eihän kukaan voi sairastua syöpään, eikä avioerokaan kuulosta realistiselta! Ihan mielikuvitusjuttu täytyy olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on ollut jo vuosia kaveripohjalla. Ei minkäänlaisia tunteita ainakaan minun puoleltani enää pitkään pitkään aikaan. Lapsia kaksi, 13v ja 10v.
Sain vihdoin päätettyä että nyt haen eroa, ei ole järkeä kärvistellä rakkaudettomasti liitossa jossa jo toisen tapa syödä ärsyttää. Emme riitele mutta ei kyllä minkäänlaista hellyyttäkään ole. Seksiä noin kerran kaksi vuodessa. Silloin harvoin kun tulee juotua liikaa.
Mutta mutta. Mies on valitellut jo pitkään outoja fiiliksiä ja vihdoin löytyi syy, syöpä, levinnyt. En tiedä mitä ajatella. Mahdollisuus että on elossa 5 vuoden kuluttua on pieni. On kuitenkin. Olen kusipää jos eroan miehestäni nyt. Eroa mietin kuitenkin jo vuosia. Onko siis se oikein tapa odottaa miehen kuolemaa ja vapautua sen myötä? Ahdistaa. Pitäisi olla tukena, lasten pahaa oloa on kuristavan kamalaa katsoa (kerroimme osittain taudista heille koska hoidot ovat rankkoja). Tuntuu että olen nalkissa. Ja että se on niin pieni murhe muun rinnalla että olen kusipää kun edes sellaista mietin. Olin jo printtaamassa eropapereita mutta kaikki on nyt jäässä. Miehellä ei ollut tietoa kuinka lähellä ero oli. Tai on. Ei mitään käsitystä mikä olisi oikea malli tästä eteenpäin :(
Mietit asioita aivan liikaa. Ero vain sekoittaa elämää lisää. Matti Nykästä avioliittoon vihkivä pappi sanoi. Elämä on taistelua ja vastoinkäymisiä ja joskus voi tulla huonompiakin aikoja. Siinä oli oikeaa asennetta. Kantakaa toistenne kuormia. Vastoinkäymiset on kohdattava yhdessä. Jos sinulla olisi syöpä, haluaisitko miehesi jättävän sinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tää trolli?
Tottakai on. Eihän kukaan voi sairastua syöpään, eikä avioerokaan kuulosta realistiselta! Ihan mielikuvitusjuttu täytyy olla.
Juuri näin, ja tietysti Porvoossa tapahtuu tämäkin tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille vastauksista, kaiketi myös trollia epäileville. Tuntuu hyvältä lukea teidän vastauksia.
Itselläni oli jotenkin paha olla myös siitä etten eroaisi, että olenko joku tunteeton törkimys silloinkin kun pysyn naimisissa vain ja ainoastaan miehen sairauden vuoksi. Että onko se moraalisesti oikein sekään. Mutta ajatukset hieman selvinneet noista teidän viesteistä.
Ahdistaa kyllä vieläkin todella paljon mutta on hieman helpompi olo.
Ap
Sairauden edetessä mieskin voi muuttua, ehkä lopettaa mitätöinnin ja vähättelyn ?
Kannustan sinua elämään mahdollisimman normaalia arkea lastenkin vuoksi.
Harrastuksia, ystävien tapaamista,matkoja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa odotella rauhadda. Leskeneläke on iso taloudellinen etu.
Se ei todellakaan ole mikään iso taloudellinen etu. Kyseessä on pari sataa euroa kuussa, jota saa vain pari vuotta, ei todellakaan kuolemaan asti. Pitää olla ihan todella tiukka taloudellinen tilanne ollut aina, jos tuo on jotenkin iso/merkittävä etu jollekin.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka en kannata, että liittoa jatketaan lasten takia, niin nyt sanon, että jatka liittoa lasten takia. Ja tietysti myös miehen, onhan kuitenkin lasten isä, ja olette kumpikin lapset halunneet.
Liian rankkaa miehelle jos nyt yllättäen lyöt eropaperit käteen.
Katsokaa sitten jatkossa miten sairaus etenee, millaiset ennusteet jne. Mutta nyt älä puhu erosta mitään.
No mun mielestä lapset on paras syy jatkaa liittoa kaikissa tilanteissa. Jos toisen kanssa on alunperin yhteen menty, niin kyllä asioilla yleensä on mahdollisuus korjaantua. Joskus pitää olla epäitsekäs ja asettaa ne omat lapset oman mukavuuden edelle. Näin se vaan on.
Ap: en eroaisi tässä tapauksessa missään nimessä. Jo ystävyyden nimissä miehesi ansaitsee, että olet tukena näin huonona aikana. Jos/kun selviää syövästä, niin sitten mietit asioita uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsetkin voi alkaa vihata sua joskus kun tajuavat että hylkäsit sairaan isän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa odotella rauhadda. Leskeneläke on iso taloudellinen etu.
Se ei todellakaan ole mikään iso taloudellinen etu. Kyseessä on pari sataa euroa kuussa, jota saa vain pari vuotta, ei todellakaan kuolemaan asti. Pitää olla ihan todella tiukka taloudellinen tilanne ollut aina, jos tuo on jotenkin iso/merkittävä etu jollekin.
Eikös tuo ole kelalta saatava eläke ja sitten on erikseen työeläkelaitoksen eläke?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ajattelet tulevaa seurustelua niin leski on "hyväksyttävämpää" kuin pelkkä YH
En kyllä kehtaisi.
Ajattele, leskenä saisit sympatiaa ihan eri tavalla osaksesi kuin itsekkäänä akkana joka otti eron. Näin se vain on. Vaikket nyt arvosta ajatusta niin voi kuitenkin muidenkin mielipiteillä olla merkitystä myöhemmin. Saat tukea ihmisiltä pahanpuhumisen sijaan, vaikka ymmärrän että toisaalta voi tuntua hankalalta ja falskilta ottaa vastaan suruvalitteluja. Mutta kuitenkin mies on lastesi isä, heidän takiaan tietenkin surisit, vaikket niinkään itsesi vuoksi.