Miehiä ei kiinnosta naisen äly tai luonne.

No shit Sherlock.

Jos nainen ei itse älyä tulla juttelemaan, niin ei kiinnosta vaikka minkä näköinen olis.

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen ei itse älyä tulla juttelemaan, niin ei kiinnosta vaikka minkä näköinen olis.

Pidät itseäsi jonain palkintona?

Niinkö, kaikki vanhenevat... pinnallisia typeryksiä kiinnostaa ainoastaan ulkonäkö.

Oma kokemus on eri. En ole koskaan ollut kaunis nainen vaan jopa nuorena ja hoikkana vähän kolkon näköinen ilmestys. Miesseurasta ei ole kuitenkaan ollut koskaan puutetta, koska miehiä on ihastunut minuun esim. opiskelu- ja työpaikalla tutustuttuaan ensin kaverina. Ihastumisen syynä kuulemma juuri nuo luonne ja älykkyys, joiden ei miehiä pitäisi kiinnostaa...

Koska tämmönen tutkimus on tehty ja missä? Mun mieheltä ei ainakaan oo kysytty mitään!

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on eri. En ole koskaan ollut kaunis nainen vaan jopa nuorena ja hoikkana vähän kolkon näköinen ilmestys. Miesseurasta ei ole kuitenkaan ollut koskaan puutetta, koska miehiä on ihastunut minuun esim. opiskelu- ja työpaikalla tutustuttuaan ensin kaverina. Ihastumisen syynä kuulemma juuri nuo luonne ja älykkyys, joiden ei miehiä pitäisi kiinnostaa...

Nimenomaan. Koska olet hoikka. Vaikka olisit kuinka ruma naamasta niin kelpaat joka tapauksessa miehille kunhan olet hoikka.

Turhia ominaisuuksia naisessa.

Mikäli nyt ihmiseltä näyttää ja on älyä, saa kyllä minkä miehen tahansa. Ne ovat helppoja ja uskovat ihan mitä tahansa.

Itse en ole kovin kummoinen (lyhyt,laiha ja naama kun variksen pelätin) mutta silti ne ukot tulee juttelemaan ja kyselemään vaikka mistä ><

Vierailija kirjoitti:

Koska tämmönen tutkimus on tehty ja missä? Mun mieheltä ei ainakaan oo kysytty mitään!

Eikä minun!

En ole teinivuosieni jälkeen seurustellut yhdenkään miehen kanssa, jota ei olisi kiinnostanut älykkyyteni, luonteeni, koulutukseni ja ammattini.

Olen kaunis naamasta, mutta miehet ei ole juuri koskaan tullut juttelemaan, koska minulla on ylipainoa. Onhan se tosin ihan ymmärrettävää, en itsekään pidä pulleista miehistä.

Äly ja luonne muuttuvat siinä missä ulkonäkökin. 

Jos pelkällä ulkonäöllä on väliä niin miestä ei kyllä silloin kiinnosta se nainen ylipäätään, vaan ainoastaan oma napa. Nainen on pelkkä väline omien tarpeiden tyydyttämiseen.

No ei se aivan näinkään ole. 

Juu kaikki miehet on tyhmiä synnytinelinten perässäjuoksijoita näinhän se juuri on. Mikään muu ei niitä kiinnosta, eikä miehissä ole lainkaan vaihtelua tämän suhteen. Kannattaa muodostaa oikein terve maailmankuva itselleen juuri tällaisista yhteiskuntatieteellisistä konkluusioista.

Mulla on myös eri kokemus. Olin nuorena erittäin hyvännäköinen, hoikka ja pitkäsäärinen, mallimainen blondi. Ulkonäköni houkutteli miehiä perääni kuin kärpäsiä. Vaan vähän juteltuamme he eivät sitten olleetkaan kiinnostuneita. Olen hyvin hiljainen ja ujo, sulkeutunut ihminen. Ei riittänyt ulkonäkö.

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan kaunis, seksikäs ulkonäkö.

Just noin mä aina itsellenikin sanon. V. 1984 jälkeen en ole ilman miestä ollut ja olen sentään lähes satakiloinen harmaatukkainen treenaamaton nainen, jolla on liikavarvas ja hemmetin paksut silmälasit. Ja karvoja hassuissa paikoissa vanhemmiten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on eri. En ole koskaan ollut kaunis nainen vaan jopa nuorena ja hoikkana vähän kolkon näköinen ilmestys. Miesseurasta ei ole kuitenkaan ollut koskaan puutetta, koska miehiä on ihastunut minuun esim. opiskelu- ja työpaikalla tutustuttuaan ensin kaverina. Ihastumisen syynä kuulemma juuri nuo luonne ja älykkyys, joiden ei miehiä pitäisi kiinnostaa...

Nimenomaan. Koska olet hoikka. Vaikka olisit kuinka ruma naamasta niin kelpaat joka tapauksessa miehille kunhan olet hoikka.

Olin hoikka kolmikymppiseksi asti, siitä eteenpäin en. Miehen josta tuli lopulta aviopuolisoni tapasin työpaikalla kun olin 37, ja painoin noin 85 kg. Ei varmasti ihastunut minuun ulkonäköni takia mitenkään, kuten en minäkään häneen. Sitä vaan kun siinä työkaverina istuttiin kuukaudesta toiseen niin juttu luisti niin hyvin keskenämme että huomattiin molemmat että tuossapa on mukava ihminen, samanlainen huumorikin kuin itsellä, ja vähitellen päädyttiin tutustumaan työajan ulkopuolellakin. Itselläni on aina ollut niin, että jos tykkään jostain ihmisenä, niin hän alkaa näyttää silmissäni omalla tavallaan komealta tai kauniilta, vaikka ei olisi teoriassa ollenkaan hyvän näköinen. Luulen että miehelle kävi minun kanssani samoin, koska lopulta molemmin puolin seksuaalinenkin halu heräsi vaikkei sitä varmasti ollut heti nähtäessä.