Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset eivät tervehdi?
24.02.2019 |
Minulle on opetettu, että tuttuja ja puolituttuja pitää tervehtiä, samoin kaupan myyjiä ja asiakaspalvelijoita. Ei myöskään haittaa, vaikka lenkkipolulla tervehtisi tuntematontakin.
Miksi niin moni jättää tervehtimättä?
Kommentit (24)
Jokaiselle aspalle tuttu tilanne. Hyvää huomenta! Vastapuolen tyhjä tuijotus pitkin nurkkia, ilme kuin savupirtistä pihalle pölähtäneellä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokaiselle aspalle tuttu tilanne. Hyvää huomenta! Vastapuolen tyhjä tuijotus pitkin nurkkia, ilme kuin savupirtistä pihalle pölähtäneellä :)
Joo, tuttua täälläkin. Olen ollut monenlaisissa asiakaspalvelutöissä.
- ap
Minulla on sellaisia puolituttuja työkavereita, jotka tulevat vastaan työpaikan käytävillä. Eräs nainen ei ikinä vastaa huomenta, vaikka itse sanon. Muutenkin vetää aikamoista roolia työelämässä. Vaikka ei kovin tuttu olekaan. Mutta kyllä sen huomaa....
Kotikasvatus ja myöhemmin aikuisena ihan oma päättely siitä, mikä on hyvää käytöstä. Sitä joko on tai ei ole.
Asun Hämeenlinnassa ja täällä on normaalia ettei moikata puolituttuja, vaikka ei olisikaan mitään hampaankolossa. Kaupan kassalle voi mutista jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mua tervehditään niin yleensä tervehdin takaisin jos se on tuttu tai on ollut jotenkin tekemisissä henkilön kanssa. Mutta sitten en välttämättä o tervehtinyt jos en tunne henkilöä eikä olla oltu missään tekemisissäkään tai sitten en o huomannu kun on tervehtinyt tai oon ollu keskittynyt johonkin ihan muuhun
Vierailija kirjoitti:
Kotikasvatus ja myöhemmin aikuisena ihan oma päättely siitä, mikä on hyvää käytöstä. Sitä joko on tai ei ole.
Hyvin monilla ei tunnu olevan. Onkohan tässä eroja eri paikkakuntien tai esim. etelän ja pohjoisen välillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä tervehdin takaisin, jos mua tervehditään. Mutta itse tervehdin oma-aloitteisesti vain asiakaspalvelijoita ja ihmisiä, jotka oikeasti tunnen ja näitä on vähän. En edes tiedä, mikä on puolituttu. Joko tunnen jonkun tai sitten en tunne, ja jos en tunne, niin en tervehdi ensin.
Ite kun näen tutun, otan pilin housuista ja alan rajusti r.unkkaamaan. Yhdenlainen tervehtiminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervehdin aina aspoja ja tuttujakin jos vain huomaan. Kuulemma en aina huomaa ja sitten on loukkaannuttu että miksikäs ei tervehdi.
Naapurustossa tervehdin sitkeästi kaikkia. Niitäkin, jotka ei ikinä tervehdi takaisin. Itse asiassa niitä oikein erityisen hilpeästi. Yleensä ne jossain vaiheessa luovuttaa ja alkaa moikkailla.
Joistakin ihmisistä ei millään pääse eroon jos erehtyy tervehtimään. Olen hyvin sosiaalinen ja olenkin monessa paikassa asuessani saanut riippakiven ei niin mukavasta ihmisestä. Tässä samassa rivitalossa eräs eläkeläinen seisoo vahdissa aina lähistöllä. Hänen ohitseen on muitten vaikea mennä, hän lähtee jopa perään ja tarttuu olkapäästä kiinni. Aina kysymässä jotain. Kaupassakin tahdon nykyisin asioida rauhassa, haluan siis valita milloin seurustelen. Olen oikein opetellut katsomaan lenkilläkin ihmisten ohi. Nämä samat ihmiset myös pyrkivät meille kotiin tai sisäpihalle. Tulin teille kun huomasin teillä jo valot, onko kahvia. " ei näin, ei, ei aamulla, ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut on opetettu tevehtimään ja puhumaan ystävällisesti ihmisille. Siitä monet käsittävät että olisin ihastunut heihin ( miehet ). Miksi ei voi ymmärtää, että työssä asiakkaita kohdellaan ystävällisesti kuten muissakin kohtaamisissa. Miehillä on tapana luulla minun ihastuneen heihin. Olen se nro 12.
Näytän aina pilluni tutuille. Eikö se riitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En viitsi koska menneisyydessä on ollut sellasia tilanteita jossa olen tervehtinyt ja se toinen ei ole vastannut mitään. Jos toinen sanoo itse ensin niin kyllä sitten tervehdin.
En kyl ymmärrä tuntemattomia jotka tervehtii.
Kyl turus aika pal moikata ainaki!
Mää ainaki 😊
Vierailija kirjoitti:
En viitsi koska menneisyydessä on ollut sellasia tilanteita jossa olen tervehtinyt ja se toinen ei ole vastannut mitään. Jos toinen sanoo itse ensin niin kyllä sitten tervehdin.
En kyl ymmärrä tuntemattomia jotka tervehtii.
Itse näen työmatkallani lähes joka aamu samat ihmiset ja aloin moikkailla heitä. Lopetin, kun en saanut vastakaikua. Ihmettelen kovasti.
- ap
Mikä autuus siitä tervehtimisestä repeää?
Ei ole sosiaalisten tilanteiden lukutaitoa eikä peruskäytöstapoja.
Siihen kun lisätään heikko itsetunto ja moukkamaisuus, niin siinähän ne syyt on miksi ei tervehditä. Kyllä fiksu ihminen tajuaa milloin on luontevaa tervehtiä vaikka täysin tuntemattomiakin ja milloin taas ollaan sen verran isossa väkijoukossa, missä tervehtiminen on turhaa. Tuttuja tervehditään aina ja muita tilanteen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä autuus siitä tervehtimisestä repeää?
Ei siitä mitään autuutta tule. Se on vain tapa osoittaa, että on huomioinut toisen paikallaolon.
Esitän vastakysymyksen: mitä siinä menettää, jos käyttää muutaman sekunnin elämästään toisen tervehtimiseen?
Kun minä astun bussiin menen heti jokaisen luokse käsipäivää sanomaan. Tämä vain sen takia että minut huomataan.