Voisitko olla persoonallisuushäiriöisen kaveri tai kumppani?

Höhhöijää, moniko edes tietää, mitä tuo "epävakaa" edes tarkoittaa. En usko leimoihin, pelko pois. Jokaisella on tuttavapiirissään monta persoonallisuushäiriöistä.

En. Yhden kanssa yritin, mutta piti paeta. Tai en tiedä oliko sillä diagnoosia, mutta käytös puhui puolestaan.

Yritän parhaani parinkin kanssa, mutta kun ovat vainoharhaisia ja haastavat riitaa joka asiasta, vaikka itse yrittäisi puhua mistä tahansa pilvenhattaroista. Vaikeaa on. Toinen on sukulainen ja toinen ystävä. Molemmat tosi hyvää seuraa silloin kun sille päälle sattuvat ja toisaalta taas aivan mielipuolista välillä.

Ei kiitos. Been there, done that, got the T-shirt. Se jatkuva mielialojen ailahtelu tekee muutkin hulluksi.

Voisin olla ja olenkin.

Hell no.

Olen ollut, tosin tajusin sen kunnolla vasta jälkikäteen. Koko nuoruuteni paras ystävä oli äärimmäisen epävakaa ja sittemmin sairastui psykoosiin. Siinä välissä alkoi pitää minua pirusta seuraavana k-päänä, ja pani välit poikki yht'äkkiä, lähetti vain viestin jossa haukkui minut kipeimmillä mahdollisilla tavoilla. Yritin selvittää tilannetta monen vuoden (!!) ajan, mutta eipä se ollut mitenkäänpäin mahdollista. Satutti todella pahasti. Toisaalta jo se, että ap itse mietit tällaista, kuulostaa minusta siltä, että sinulla on ystävyysssuhteissasi toivoa. Tämä oma sekopääni ei kykene edes tuontasoiseen itsereflektointiin.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut, tosin tajusin sen kunnolla vasta jälkikäteen. Koko nuoruuteni paras ystävä oli äärimmäisen epävakaa ja sittemmin sairastui psykoosiin. Siinä välissä alkoi pitää minua pirusta seuraavana k-päänä, ja pani välit poikki yht'äkkiä, lähetti vain viestin jossa haukkui minut kipeimmillä mahdollisilla tavoilla. Yritin selvittää tilannetta monen vuoden (!!) ajan, mutta eipä se ollut mitenkäänpäin mahdollista. Satutti todella pahasti. Toisaalta jo se, että ap itse mietit tällaista, kuulostaa minusta siltä, että sinulla on ystävyysssuhteissasi toivoa. Tämä oma sekopääni ei kykene edes tuontasoiseen itsereflektointiin.

Tämä on eri asia kuin että henkilöllä olisi diagnosoita epävakaus.

Vierailija kirjoitti:

Puhutaan nyt epävakaasta.

Tuntuu että jos kertoo tästä diagnoosista jollekulle niin leimautuu pahasti, vaikken näe että tämä olisi enemmän omaa syytäni kuin muutkaan mt-ongelmat tai tekisi musta jollakin tavalla kyvyttömän ihmissuhteisiin.

Tunnen varsin monia epävakaan diagnoosin saaneita, eikä he ole mielestäni sen vaikeampia kumppaneita kuin muutkaan ihmiset. Plussana on, että tiedostavat ongelmansa ja ovat hakeneet apua, mitä monista ei voi sanoa. Terveitähän on vain ne, jotka ei vielä ole sitä diagnoosia itselleen uskaltaneet hakea.

Prinsessa Dianallakin oli diagnosoitu epävakaa persoonallisuus ja hänhän oli kovin pidetty ja arvostettu laajalti. 

Se nyt riippuu siitä tajuaako ongelmansa ja hakeeko siihen apua vai ei.

Yrittänyt olen, ei tullu mitään.

Minulla on ystäviä tai ainakin jonkin sortin ystäviä, jotka tietävät että minulla on diagnooseja. Kaikista pahimmilla hetkillä heistä ei ole oikein mitään apua, mutta ei ole kyllä minustakaan kenellekään heistä. Mitä lähempää ystävyyttä toivoo niin sitä enemmän täytyy työstää ja tiedostaa ongelmiaan. Nykyiset ystävät ovat hyvää hauskanpito seuraa ja kevyiden murheiden jakoon ok porukkaa eikä kukaan heistä ole ilmaissut että ei haluaisi olla ystäväni.

Yhdellä parhaista ystävistäni on kakkostyypin kaksisuuntaien. Tämän huomaa siitä, että välillä hän on todella levoton, joka asiassa mukana ja viestittelee jatkuvasti. Sitten on niitä hilajisempia kausia, kun en kuule hänestä viikkoihin.

Ystävyys toimii hyvin, en enää ihmettele temoilevaa käytöstään, kun tiedän dignoosista. Hänen parisuhdeyrityksensä sen sijaan ovat aina epäonnistuneet, Voin hyvin kuvitella, ettei kovin moni ihan lähietäisyydellä jaksa mielialavaihtelua.

Voisin

No, en voisi olla sellaisen kanssa, joka toistuvasti ja säännöllisesti esim. on kovin mustasukkainen, murjottaa, pitää mykkäkoulua, haukkuu minua, ei kanna vastuustaan yhteisistä asioista, raivoaa tai ei myönnä olevansa väärässä vaikka selkeästi on. Diagnooseilla ei ole sinänsä väliä mutta käytännössä en jäisi suhteeseen, jossa noita käyttäytymisen tasolla tapahtuu jatkuvasti. En ole itse niin vakaa henkisesti että voisin olla toiselle äidin asemassa ja kantaa suuremman käytännön vastuun esim. lapsista.

No, olen sellaisen lapsi. Joten riski hakeutua persoonallisuushäiriöiseen seuraan on iso. Tunnen muutaman ihmisen, jolla todennäköisesti tuo häiriö. Vaikka olen terapiani käynyt, välttelen heidän seuraansa, koska en vaan enää jaksa semmoista touhua. Suhtaudun kyllä myötätunnolla, ei ole helppi elämä heillä. Mut mä vaan en yksinkertaisesti halua antaa aikaani minkäänlaiselle sekoilulle, manipulointipeleille, epäkunnioitukselle. Haluan elämältä oikeasti hyvää.

Voisin olla kaveri tai kumppani vaikka henkilö olisi paperilla mitä tahansa. Riippuu ihan ihmisestä.

Onneksi sitä ei tartte miettiä, että ollako vai eikö olla, kun ryssivät itse asiansa ja laittavat ennemmin taikka myöhemmin itse välit poikki :D ratkovat siis meidän muiden ongelmat siinä samassa. Aikas kätsyy.

Enpä usko. Olen itse vakaa ja rauhallinen ihminen, enkä oikein jaksa edes yrittää ymmärtää mitään epämääräisiä mielen ailahteluita, tempoiluja tai keskeneräisyyttä. Ehkä olen jollekin liian halki, poikki ja pinoon - tyyppi, joten tuskin epävakaa ihminenkään valitsee minua ystäväkseen. Tasoissa ollaan siis.

Vierailija kirjoitti:

No, en voisi olla sellaisen kanssa, joka toistuvasti ja säännöllisesti esim. on kovin mustasukkainen, murjottaa, pitää mykkäkoulua, haukkuu minua, ei kanna vastuustaan yhteisistä asioista, raivoaa tai ei myönnä olevansa väärässä vaikka selkeästi on. Diagnooseilla ei ole sinänsä väliä mutta käytännössä en jäisi suhteeseen, jossa noita käyttäytymisen tasolla tapahtuu jatkuvasti. En ole itse niin vakaa henkisesti että voisin olla toiselle äidin asemassa ja kantaa suuremman käytännön vastuun esim. lapsista.

Mulla on epävakaan diagnoosi, mutta voin täysin puhtaalla omatunnolla sanoa etten käyttäydy noin.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi sitä ei tartte miettiä, että ollako vai eikö olla, kun ryssivät itse asiansa ja laittavat ennemmin taikka myöhemmin itse välit poikki :D ratkovat siis meidän muiden ongelmat siinä samassa. Aikas kätsyy.

Mitä muuta näkyy kun se oma pieni laatikko?