Voisitko olla persoonallisuushäiriöisen kaveri tai kumppani?

Vierailija kirjoitti:

Onneksi sitä ei tartte miettiä, että ollako vai eikö olla, kun ryssivät itse asiansa ja laittavat ennemmin taikka myöhemmin itse välit poikki :D ratkovat siis meidän muiden ongelmat siinä samassa. Aikas kätsyy.

Toisten mielenterveysongelmille naureskelu on kyllä kypsää puuhaa. En ole sitä mieltä itsekään että kaikkien kanssa tarvitsee voida olla kaveri tai parisuhteessa, mutta tuo nyt on aika turha kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, en voisi olla sellaisen kanssa, joka toistuvasti ja säännöllisesti esim. on kovin mustasukkainen, murjottaa, pitää mykkäkoulua, haukkuu minua, ei kanna vastuustaan yhteisistä asioista, raivoaa tai ei myönnä olevansa väärässä vaikka selkeästi on. Diagnooseilla ei ole sinänsä väliä mutta käytännössä en jäisi suhteeseen, jossa noita käyttäytymisen tasolla tapahtuu jatkuvasti. En ole itse niin vakaa henkisesti että voisin olla toiselle äidin asemassa ja kantaa suuremman käytännön vastuun esim. lapsista.

Mulla on epävakaan diagnoosi, mutta voin täysin puhtaalla omatunnolla sanoa etten käyttäydy noin.

Ihan vilpittömästi, en kettuillakseni, kysyn, että miten sulla sitten voi olla epävakaan diagnoosi? Eikös tuollainen käytös muun muassa kuulu sen diagnostisiin kriteereihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, en voisi olla sellaisen kanssa, joka toistuvasti ja säännöllisesti esim. on kovin mustasukkainen, murjottaa, pitää mykkäkoulua, haukkuu minua, ei kanna vastuustaan yhteisistä asioista, raivoaa tai ei myönnä olevansa väärässä vaikka selkeästi on. Diagnooseilla ei ole sinänsä väliä mutta käytännössä en jäisi suhteeseen, jossa noita käyttäytymisen tasolla tapahtuu jatkuvasti. En ole itse niin vakaa henkisesti että voisin olla toiselle äidin asemassa ja kantaa suuremman käytännön vastuun esim. lapsista.

Mulla on epävakaan diagnoosi, mutta voin täysin puhtaalla omatunnolla sanoa etten käyttäydy noin.

Ihan vilpittömästi, en kettuillakseni, kysyn, että miten sulla sitten voi olla epävakaan diagnoosi? Eikös tuollainen käytös muun muassa kuulu sen diagnostisiin kriteereihin?

Eipä näy vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut, tosin tajusin sen kunnolla vasta jälkikäteen. Koko nuoruuteni paras ystävä oli äärimmäisen epävakaa ja sittemmin sairastui psykoosiin. Siinä välissä alkoi pitää minua pirusta seuraavana k-päänä, ja pani välit poikki yht'äkkiä, lähetti vain viestin jossa haukkui minut kipeimmillä mahdollisilla tavoilla. Yritin selvittää tilannetta monen vuoden (!!) ajan, mutta eipä se ollut mitenkäänpäin mahdollista. Satutti todella pahasti. Toisaalta jo se, että ap itse mietit tällaista, kuulostaa minusta siltä, että sinulla on ystävyysssuhteissasi toivoa. Tämä oma sekopääni ei kykene edes tuontasoiseen itsereflektointiin.

Tämä on eri asia kuin että henkilöllä olisi diagnosoita epävakaus.

En tässä siis tarkoittanut luetella niitä syitä, jotka tekivät tästä ihmisestä epävakaan, eikä pelkkä välien katkaiseminen tms olekaan merkki epävakaudesta. Tuo, mitä kerroin oli vain se syy, miksi en uudestaan haluaisi olla läheisissä tekemisissä epävakaan kanssa. Sinänsä kyllä sitä hänen erittäin levotonta elämäänsä jaksoin, ja olin aina tukena niin hyvin kuin osasin, kunnes sitten itse jouduin syntipukiksi.

Meitä epävakaitakin on aika monenlaisia. Jollakin oireet on hoitamattomia ja pahoja. Joillain taas oireet on lievempiä ja elo tasaisempaa. Eikä kaikki epävakaat vie muita ihmisiä omaan kurimukseensa mukaan :D

Minä ainakin koen olevani ihan tavallinen ihminen, vaikka tuon diagnoosin omaankin. Enkä todellakaan pura pahaa oloani muihin ihmisiin.

PienA kirjoitti:

Meitä epävakaitakin on aika monenlaisia. Jollakin oireet on hoitamattomia ja pahoja. Joillain taas oireet on lievempiä ja elo tasaisempaa. Eikä kaikki epävakaat vie muita ihmisiä omaan kurimukseensa mukaan :D

Minä ainakin koen olevani ihan tavallinen ihminen, vaikka tuon diagnoosin omaankin. Enkä todellakaan pura pahaa oloani muihin ihmisiin.

Ookoo. Toisaalta, aika paljon ihmisiä myös diagnosoidaan väärin. Esimerkiksi Britanniassa on ollut kohuja siitä, että suhteettoman iso osa hyväksikäyttöä kokeneista naisista on saaneet epävakaan diagnoosin, vaikka oikeasti oireilu on traumaperäistä. Itselleni kuulostaa erikoiselta, että noin lievällä oireilulla, jota itse kuvailet, saisi diagnoosia. Ellei sitten lähdetä siihen että kaikille meille jokin diagnoosi löytyy, jos tarpeeksi aletaan kaivella. Epävakaalla persoonallahan nimenomaan on... epävakaata.

Tottakai kaveri voin olla kenen kanssa tahansa, jos tulemme toimeen. Kaikilla meillä on omat outoutemme, riippuu siitä että natsaako outoudet yhteen.

Kumppani vain, jos häiriö olisi todella hyvin hoidossa. Mielummin en, jos rehellisiä ollaan.

Miten se näkyisi käytännössä ja vaikuttaisi mun elämään?

Parhaalla ystävälläni on juuri tuo epävakaa persoonallisuusdiagnoosi, mutta parisuhteessa en voisi olla hänen kanssa, juurikin kun se epävakaus hänessä nostaa päätään. Kaipaan elämältäni ja parisuhteeltani sellaista tasaisuutta ja ennakoitavuutta, jota hänen kanssaan en saisi.

Lisään tähän, että minun mielestä usein terveetkin (jos noin voi sanoa) ihmiset ovat liian epävakaita, kumppanini täytyy olla keskimääräistä vakaampi/tasaisempi (ja sellaisen kumppanin itselleni myös löysin). Mutta ystävyyssuhteeseemme se ei ole vaikuttanut.

Olen jo ollut suhteissa hankalien ihmisten kanssa joten viisastuneena pidän hajurakoa. Psykopaatteja. Öyhöttäjiä. Sensellaista.

Nykyään voimaantuneena en ala kiltteillä. Joillekin tulee rähähdettyä vaikken sellaisesta pidäkään.

Joillain ihmisillä kuori ja käytös antaa ymmärtää että ois sekaisin mutta sisällä asuu ihan normipetteri. Jotain traumoja kai.

Sitten on nää oikeet onttopöntöt, nää jotka myy äitinsä ja hajottaa pentunsa... Koska ne voi.

Ja hymylee julmaa ohutta hymyään, samalla kun ihmiset nielee koskettavat tarinat ja narinat.

Ja ymmärtelee.

$haukotus$

Up