Missä mielessä raskaus on ihanaa ja mukavaa aikaa.

Ei se olekaan. :D

Eihän se olekaan. Siksi sen nimi on raskaus, ei keveys.

Kamalaa se onkin. Tuo ”hehku” on tuskanhikipisaroita raskaana olevan naamalla eikö mitään muuta.

Raskaus oli kamalaa samoin synnytys oli asia jota en halua kokea enää koskaan, MUTTA vauva-aika on ihanaa ja sen voisin elää uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa se onkin. Tuo ”hehku” on tuskanhikipisaroita raskaana olevan naamalla eikö mitään muuta.

:'''''DDD

Raskaana ollessani ihmettelin että näistä ei sitten kuitenkaan puhuta sen enempää. Miksi ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa se onkin. Tuo ”hehku” on tuskanhikipisaroita raskaana olevan naamalla eikö mitään muuta.

:'''''DDD

Raskaana ollessani ihmettelin että näistä ei sitten kuitenkaan puhuta sen enempää. Miksi ei?

Tämä on kollektiivinen, hienotunteinen ja läpeensä katala juoni saada kannassaan epäröivät positiiviselle mielelle. Vastaavia satuja ovat mm. yksilapsisten kuulema "kyllä kaksi menee siinä missä yksikin". :) 

Jaa. Mulle raskaus ja synnytys oli elämäni parhaita kokemuksia. Toivoisin, että saisin elää ne uudestaan. Ei se tarkoita sitä, etteikö myös negatiivisia puolia olisi ollut, mutta noin niinkuin kokonaisuuden kannalta.

Minulla on 2 lasta 15 vuoden ikäerolla ja yksi syy siihen on se, että raskausaika on ollut minulle elämän hirvein kokemus. Ihan sen raskausajan takia jouduin miettimään aborttia toisen lapsen kohdalla. Onneksi en sitä tehnyt, koska lapsi on ihana ja koko vauva-aika oli ihanaa. Ei se synnyttäminenkään mitään kivaa ole muttei mielestäni yhtään niin kamalaa kuin se 9 kuukautta ennen sitä.

Kaikki naisjutut on ihania. Mediassa.

Eikö ole edes panettanut?

Raskausajat olivat ihanimpia aikoja elämässäni. Vaikka kaikki neljä menivät n 2 vkoa yli lasketunaja.

Ei kuukautisia.

Synnytyksiä en halua kokea enää koskaan. 

Voin vain kuvitella kuinka kamalaa on yrittää nukkua sen ison mahan kanssa. 

Minä lankesin samaan. :D

En kokenut sitä paljon puhuttua raskaushehkua kuin pienissä erissä. En myöskään saanut mitään ylivilkkausbuumia missään vaiheessa. Pahoinvointi oli myös useamman kuukauden raskaudessa mukana ja mikä haastavinta: jatkuva hermostuneisuus milloin mistäkin, joko lapsen hyvinvoinnista tai synnytyksestä. Yleensä molemmista yhtä aikaa. Viimeinen kolmannes meni lähes kokonaan kotona, koska liikkuminen oli tuskaisaa.

Siltikään en mistään valita, koska palkintona on maailman kaunein ja tärkein henkilö. Olisin kuitenkin ehdottomasti voinut suhtautua raskauteeni rennommin, jos olisin ymmärtänyt olla kuuntelematta muita.

Raskaus on siinä lapsen saamisessa se pahin juttu, vaikka minulla se kestikin "vain" 8,5 kk. Synnytyksessä oli se hyvä puoli, että se kesti vain yhden päivän. Sitten 3 kk sumussa, jonka jälkeen elämä alkoi voittaa.

Ikävä juttu, että sulle on käynyt noin. Minulla on kolme lasta, ja raskausajat olivat alkuaikojen pahoinvoinnista huolimatta aivan ihanaa aikaa, nautin raskaana olemisesta todella paljon! Ja lasten hoitaminenkin oli ihanaa, totta kai vauva- ja pikkulapsiarkeen mahtui monenlaisia päiviä, mutta kaiken kaikkaan nautin siitäkin ajasta paljon. Ja nyt minulla on kolme ihanaa nuorta aikuista <3 Odotan mummupäiviä innolla ;) 

Vierailija kirjoitti:

Ikävä juttu, että sulle on käynyt noin. Minulla on kolme lasta, ja raskausajat olivat alkuaikojen pahoinvoinnista huolimatta aivan ihanaa aikaa, nautin raskaana olemisesta todella paljon! Ja lasten hoitaminenkin oli ihanaa, totta kai vauva- ja pikkulapsiarkeen mahtui monenlaisia päiviä, mutta kaiken kaikkaan nautin siitäkin ajasta paljon. Ja nyt minulla on kolme ihanaa nuorta aikuista <3 Odotan mummupäiviä innolla ;) 

Heh, mullakin on nuori aikuinen, jolle mä olen sanonut, että älä sitten pidä mitään kiirettä lapsenlasten kanssa....

Vierailija kirjoitti:

Raskausajat olivat ihanimpia aikoja elämässäni. Vaikka kaikki neljä menivät n 2 vkoa yli lasketunaja.

Ei kuukautisia.

Synnytyksiä en halua kokea enää koskaan. 

Musta se että ei ole kuukautisia on aika pieni palkinto tästä! Ymmärrän - ja olen omin silmin nähnytkin - että joillakin on helpompaa kuin mulla ja ei mullakaan mitään isompaa vaivaa ollut. Mutta pahoinvointien ja kipujen ja kremppojen määrä tuli yllätyksenä, ja tämä yleinen "sumuisuus" ja väsymys. Sitten taas toisilla on vielä kauheampaa, jatkuvaa oksentamista 9 kuukautta tai sitten vaikka paha raskausmyrkytys, ennenaikaisia synnytyksiä, mitä lie.

Mukavaa on se kun vauva liikkuu masussa (silloin kun ei kipeästi potki :D), siitä tulee ikään kuin oma persoonansa jo raskausaikana vaikka sitä ei näekään ja sitä alkaa rakastaa jo raskauden aikana pikku hiljaa.  

Vierailija kirjoitti:

Voin vain kuvitella kuinka kamalaa on yrittää nukkua sen ison mahan kanssa. 

Itse asiassa musta se ei ollut kauheaa, maha ei tuntunut missään vaiheessa sietämättömän tukalalta, mutta kaikki muu kyllä oli! Nämä vaivat on todella yksilöllisiä, yhteistä vain se että niitä on melkein kaikilla, enemmän tai vähemmän.

Siten että on jotain suurta mitä odottaa. Koko elämä on taas edessä. Oma elämä hieman erilaisena. Silloinhan elämä on mielekästä.

Mä odotan edelleen sitä keskiraskauden hehkua. Lapset ovat nyt 4 ja 7.

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskausajat olivat ihanimpia aikoja elämässäni. Vaikka kaikki neljä menivät n 2 vkoa yli lasketunaja.

Ei kuukautisia.

Synnytyksiä en halua kokea enää koskaan. 

Musta se että ei ole kuukautisia on aika pieni palkinto tästä! Ymmärrän - ja olen omin silmin nähnytkin - että joillakin on helpompaa kuin mulla ja ei mullakaan mitään isompaa vaivaa ollut. Mutta pahoinvointien ja kipujen ja kremppojen määrä tuli yllätyksenä, ja tämä yleinen "sumuisuus" ja väsymys. Sitten taas toisilla on vielä kauheampaa, jatkuvaa oksentamista 9 kuukautta tai sitten vaikka paha raskausmyrkytys, ennenaikaisia synnytyksiä, mitä lie.

Mukavaa on se kun vauva liikkuu masussa (silloin kun ei kipeästi potki :D), siitä tulee ikään kuin oma persoonansa jo raskausaikana vaikka sitä ei näekään ja sitä alkaa rakastaa jo raskauden aikana pikku hiljaa.  

Tai sitten sinulla on helpot kuukautiset ;D

Olen ollut tosi kipeä raskauaikoina, pahointvointi on ollut valtavaa. Yliaikaiseksi menneet raskaudet kasvattivat vatsaani valtavaksi. Mutta silti, vaikka oli esikoista odottaessa nuorikin,  tunsin ja tiesin , että ne kaikki kuuluvat asiaan. En vaihtaisi pois päivääkään.