Missä mielessä raskaus on ihanaa ja mukavaa aikaa.

Mikä ihmeen hehku? Kamala virtahevonmaha, kaikenlaiset kolotukset ja kivut, sen jälkeen kun alkupahoinvoinnista pääsi. Tunsin itseni todella rumaksi ja groteskiksi.

Synnytykset (2 kpl) oli sitten lähes läpihuutojuttuja, varsinkin toinen. Niistä ei pahaa sanottavaa.

Ymmärrän hyvin kuinka joillekin raskaus on kaikkea muuta kuin ihanaa, mutta itse kuulun niihin jotka nauttivat tuosta tilasta. Pahoinvointi on ollut aina aika vähäpätöistä, ei turvotuksia, hieman huimausta, mutta joka kerta kyllä järkyttävän iso vatsa vaikka muuten olen pysynyt hoikkana. Olen aina osannut ottaa rennosti ja toisaalta liikkunut loppuun asti niin paljon kuin mahdollista. Synnytykset olleet melko rajuja, mutta kuitenkin hienoja kokemuksia. Imetykset onnistuneet, ekat kuukaudet ihanassa pumpulissa kellumista. Tämä kolme kertaa. Mutta muuten en sitten olekaan kauhean äidillinen tai emomainen... Voisin toimia sijaissynnyttäjänä, mutta kylläkin rahasta, jos saisi :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskausajat olivat ihanimpia aikoja elämässäni. Vaikka kaikki neljä menivät n 2 vkoa yli lasketunaja.

Ei kuukautisia.

Synnytyksiä en halua kokea enää koskaan. 

Musta se että ei ole kuukautisia on aika pieni palkinto tästä! Ymmärrän - ja olen omin silmin nähnytkin - että joillakin on helpompaa kuin mulla ja ei mullakaan mitään isompaa vaivaa ollut. Mutta pahoinvointien ja kipujen ja kremppojen määrä tuli yllätyksenä, ja tämä yleinen "sumuisuus" ja väsymys. Sitten taas toisilla on vielä kauheampaa, jatkuvaa oksentamista 9 kuukautta tai sitten vaikka paha raskausmyrkytys, ennenaikaisia synnytyksiä, mitä lie.

Mukavaa on se kun vauva liikkuu masussa (silloin kun ei kipeästi potki :D), siitä tulee ikään kuin oma persoonansa jo raskausaikana vaikka sitä ei näekään ja sitä alkaa rakastaa jo raskauden aikana pikku hiljaa.  

Tai sitten sinulla on helpot kuukautiset ;D

Olen ollut tosi kipeä raskauaikoina, pahointvointi on ollut valtavaa. Yliaikaiseksi menneet raskaudet kasvattivat vatsaani valtavaksi. Mutta silti, vaikka oli esikoista odottaessa nuorikin,  tunsin ja tiesin , että ne kaikki kuuluvat asiaan. En vaihtaisi pois päivääkään. 

Mulla on tosi runsaat ja kipeät kuukautiset. Ne on sillä tasolla että gyne huolestui kerran kohdun limakalvoa ultratessaan että halusi syöttää keltarauhashormonia jotta ne helpottuisi. Kuulemma sellainen limakalvon kasvu altistaa kasvaimille. Silti ottaisin menkat milloin tahansa raskauden sijasta :D Tosin menkkojen tuloksena ei tietysti saa lasta.

Itse kauhuraskauden kokeneena sanoisin, että hyvä puoli on raskauden loppuminen synnytykseen. Synnytys oli helppo ja ensimmäiseksi aika lyhyt 5h+rapiat. Lapsivuodeaikakin oli ihanaa, vaikka meni totaalisessa sumussa noin 20 kertaa vuorokaudessa syöttäen. Hormonit auttavat siinä vaiheessa jaksamaan. Ei siis ole kiveen kirjoitettua, että raskaus olisi vain kauhun alkua sinulle. Se voi hyvin olla vain rankka tie onneen.

Ensimmäisessä kolmessa kuukaudessa ei kyllä ollut mitään kehumista. Huono olo enemmän tai vähemmän koko ajan ja väsymys ei hellittänyt hetkeksikään. Vastustuskyky on niin alhaalla, että jokainen virus ja nuhakuume tarttui ja sairastin pitkän kaavan mukaan. Lihoinkin 5 kiloa jo ensimmäisten kuukausien aikana liikkumattomuuden ja jatkuvan huonoon oloon syömisen takia.

Töissähän ei ole tällaisesta mitään asiaa kertoa määräaikaisena työntekijänä ennen kuin ollaan jo selvillä vesillä, eli työnantaja odottaa täsmälleen samaa työpanosta kuin normaalisti. Todella mieltä ylentävää yrittää ratkaista kiireisellä aikataululla jotain järjestelmäyhteensopivuusongelmaa kun olo on kuin noroviruksen kourissa ja silmissä välillä pimenee väsymyksestä. Jouduin muutaman kerran menemään työpaikan kellariin komeroon nukkumaan puoleksi tunniksi kun en olisi enää pysynyt pystyssä.

Kai kokemus olisi ollut erilainen jos olisi voinut vain lomailla ja lepäillä.