Lue keskustelun säännöt.
Korona-aika näivetti lähes kaikki kaveri/sukulaissuhteet - muita?
30.06.2023 |
Korona-aika tuntuu näivettäneen todella monet kaveri/sukulaissuhteet omalla kohdallani. Kun näkemiseen tuli parin vuoden tauko, jäi monilla yhteydenpito kokonaan. Eivät enää vastanneet yhteydenottoihini tai vastasivat päiväkausien/viikkokausien viiveellä. Enää eivät koskaan kysy kuulumisia, eivätkä kutsu käymään. Jos itse ehdotan näkemistä, niin yleensä ohittavat koko ehdotuksen, eivätkä kommentoi siihen mitään. Jos laitan vaikka viestillä onnittelut synttäreistä/muista merkkipäivistä, niin vastaus on luokkaa "Kiitos, juhlitaan vaan pienen porukan kesken" aka en kutsu sinua mukaan. Jos laitan postissa menemään onnittelukortin/pienen paketin, ei välttämättä enää tule edes kiitosta vastaukseksi.
Onko vika minussa vai onko muillakin korona-aika näivettänyt ihmissuhteet?
Kommentit (35)
Me ainakin nähtiin kavereitten kanssa aivan normaalisti koko koronan aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun perheessä ihmiset ymmärsi mua, oon aina ollu vähän sellanen toisen kaistan kulkija, eli siis en mene useasti massan mukana missään, he ottivat rokotteet, minä en, he ymmärsivät. Siitä kiitollinen.
Kaverit on vähä niin ja näin.. Ei niitä muutenkaa kauheasti näe.
Mutta yleinen ongelma on, monella hajonnu välit ihan perheenjäseniinkin. Kiitos median.
Ei kylläkään mun ystävyyssuhteisiin vaikuttanut mitenkään. Aika yllättävää, että noinkin voi käydä, vai olisiko vähän tekosyy?
Korona-aikana moni huomasi, että yksinkin (tai hyvin pienellä porukalla) voi elää, jopa paljon mukavammin. Sitä ei vain jotenkin ollut tajunnut ennen, mitä pakkopullaa monet ihmissuhteet ovat.
Korona oli siis sosiaalisen valaistumisen aikaa.
Minä sain korona-aikana lapsen ja sairastuin pysyvästi. Enää ei riitä jaksaminen ylläpitää mitään "ylimääräisiä" ihmissuhteita. Jaksan olla perheeni kanssa ja paria läheisintä ystävää tapaan pari kertaa vuodessa.
Joskus taustalla voi siis olla jotain muutakin kuin se, että toinen ei pitäisi sinusta enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä sain korona-aikana lapsen ja sairastuin pysyvästi. Enää ei riitä jaksaminen ylläpitää mitään "ylimääräisiä" ihmissuhteita. Jaksan olla perheeni kanssa ja paria läheisintä ystävää tapaan pari kertaa vuodessa.
Joskus taustalla voi siis olla jotain muutakin kuin se, että toinen ei pitäisi sinusta enää.
Ja höpö höpö
Koronasta sai hyvän tekosyyn skipata ihmissuhteet, jotka ei toimi. Kun on saanut parin vuoden tauon, niin luontevasti voi viilentää välit kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että vika on sinussa. Monet ovat vaan nykyisin tosi väsyneitä ihan perusarjen pyörittämiseen. Ja aika monilla on ollut elämässä jotain muutosta korona-aikana. Omassa tuttavapiirissäni on syntynyt esikoisia, iltatähtiä, on vaihdettu työpaikkoja, erottu, löydetty uusi parisuhde, muutettu/rempattu kotia jne. Arki voi yksinkertaisesti olla niin kuormittavaa, ettei jaksamista ole. Ja moni potee siitä syyllisyyttäkin, kun ei jaksa.
Ei ole korona mitään vaikuttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ollu sos elämää ennen koronaa, sen aikana eikä nytkään. Korona ei vaikuttanut elämääni mitenkään. T. Erakko jo 16 vuotta
Omassa tuttavapiirissä monella muuttui työkuviot koronan myötä. Moni myös sai lapsen, itsekin esikoiseni. Voi kuinka kaipaankin vanhaa aikaa kun kavereiden kanssa jaksoi mennä ja tehdä, nyt en vaan jaksa! Enkä ole ainoa, väsyneitä muutkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ei lähdetty koronapelleilyyn mukaan. Kaikki toimi koko ajan normaalisti. Tutut lähinnä naureskeli hypetykselle. Pidettiin bileitä ja käytiin sukulaisissa. Hulluimmille hysteerikoille kerrottiin ottaneemme rokotteet. Eihän se mitään haitannut. Meillä oli jo tiedossa, että rokotteet oli turhia.
Eiväthän ne edes estäneet sairastumasta tai tartuttamasta.
Nuo bileet olikin hauskoja. Laitettiin pyörivä vilkkuvalo lamppuun, muut valot pois, coolerit, jääkaappi ja viinikaappi täyteen ja kajareista soimaan soittolista 😁😁😁.
On käynyt noin mut en laita koronan piikkiin. Ihmiset on uupuneita eikä jaksa sosiaalisia suhteita kuten ennen, kun oli elämän tahti leppoisampi. Ei meilläkään kukaan käy kylässä, edes synttäreinä, eikä me käydä kenenkään luona. Just luin jodelista langan, et olispa hullua jos nykyään kyläiltäis, ei kukaan enää jaksa pitää kotiaan edustavassa kunnossa, aina nähdään kaverit kahvilassa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ei lähdetty koronapelleilyyn mukaan. Kaikki toimi koko ajan normaalisti. Tutut lähinnä naureskeli hypetykselle. Pidettiin bileitä ja käytiin sukulaisissa. Hulluimmille hysteerikoille kerrottiin ottaneemme rokotteet. Eihän se mitään haitannut. Meillä oli jo tiedossa, että rokotteet oli turhia.
Eiväthän ne edes estäneet sairastumasta tai tartuttamasta.
Jos en olisi ollut iäkäs riskiryhmäläinen, en olisi rokotteita ottanut. Sairastelin flunssia vasta kun ei enää koronaa testattu, jotenka en tiedä onko ollut koronaa.
Vierailija kirjoitti:
On käynyt noin mut en laita koronan piikkiin. Ihmiset on uupuneita eikä jaksa sosiaalisia suhteita kuten ennen, kun oli elämän tahti leppoisampi. Ei meilläkään kukaan käy kylässä, edes synttäreinä, eikä me käydä kenenkään luona. Just luin jodelista langan, et olispa hullua jos nykyään kyläiltäis, ei kukaan enää jaksa pitää kotiaan edustavassa kunnossa, aina nähdään kaverit kahvilassa tms.
Tuohonkin voi mennä. Huomasin kuitenkin, että tarvitsee vain yhden viestin tai puhelinsoiton. Kysyt yksinkertaisesti, että onko jokin ajankohta vapaa ja kerrot, että olisi jotain järjestettyä. Ihmiset tulevat mielellään. Samalla tulee kotikin siivottua ja stailattua ja itsellekin hyvä mieli.
Minulla jäi pois jotkut pinnallisemmat ystävyyssuhteet. Koin ison elämänmuutoksen korona-aikana ja tajusin muuttuneeni henkisesti tosi paljon. Monet kepeämmät asiat menettivät merkityksensä. Ymmärsin, että joidenkin ystävien kanssa meillä ei ole enää mitään yhteistä. En jaksa enkä kaipaa enää sellaista pintapuolista ystävyyttä. Minä puolestani olen muuttunut näille ihmisille pitkästyttäväksi ja raskaaksi ihmiseksi. Kaikille osapuolille parempi, ettei enää ylläpidetä ystävyyttä.
Monellakin. Valitettavasti näin on käynyt monelle.
Yle: Tutkija: Yksinäisyys lisääntyi vielä pandemian jälkeenkin
Suomalaiset ovat uuden tutkimuksen mukaan yhä enemmän yksinäisempiä pandemiaan liittyvien rajoitusten päättymisestä huolimatta. Eniten yksinäisyys lisääntyi alle 30-vuotiailla.
https://www.vauva.fi/keskustelu/5176214/tutkija-yksinaisyys-lisaantyi-v…
Vierailija kirjoitti:
Me ei lähdetty koronapelleilyyn mukaan. Kaikki toimi koko ajan normaalisti. Tutut lähinnä naureskeli hypetykselle. Pidettiin bileitä ja käytiin sukulaisissa. Hulluimmille hysteerikoille kerrottiin ottaneemme rokotteet. Eihän se mitään haitannut. Meillä oli jo tiedossa, että rokotteet oli turhia.
Eiväthän ne edes estäneet sairastumasta tai tartuttamasta.
Kumman pahasti on kuitenkin ne ottamattomat rokotteet menneet ihon alle, outoa että vieläkin vaikuttaa enemmän kuin niihin jotka ottivat rokotteet, jotka kyllä säästivät ihmishenkiä
Tämä ketju oli hyvä aloitus ihan eri asiasta, mutta joka paikkaan sitä salaliittopaskaansa pitää työntää varmaan ikuisesti ja senkin jälkeen.
Ei todellakaan.
Perheen tapaamiset harvenivat hieman, ennen söimme 1-2 kk yhdessä, nyt parin kk välein (1 lapsen perhe käy joka viikko).
Ystävien kanssa pidettiin yhteyttä viestein jos ei voitu tavata mutta esim kesällä pidettiin pihajuhlia kuten ennenkin.
Kaikki ystävyyssuhteet on palautuneet myös perheen nuorisolla. Lastenlapset olivat onneksi pieniä joten tuo 2,5v unohtuu kyllä.
Minä ainakin olen niin uupunut etten jaksa tavata ketään. Juuri ja juuri arki pyörii. Lasten kaverien vanhempien kanssa pakolliset sopimiset jaksan enkä mitään muuta.
Sairastin koronan keväällä 2022 ja keväällä 2023 enkä ole vielä toennut siitäkään enkä kaikesta stressistä.