Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Keski-ikäiset eronneet miehet, nettideittailu ja sitoutumiskammo?
24.02.2019 |
Itse olen eronnut (nainen) jo aikoja sitten, mutta vasta reilu vuosi sitten aloin tosissani etsimään uutta partneria netistä. Nyt on sama kaava toistunut jo kolme kertaa...mitä ihmettä? Eli löytyy hyvä (tai hyvältä vaikuttava) mies, aletaan tutustua toisiimme, ja aika pian mies haluaa "lukita" suhteen eli alkaa puhua sitoutumisesta parisuhteeseen. Sovitaan ihan kuin teinit, että nyt "ollaan yhdessä" eikä haeta enää seuraa netistä. No, aika kuluu, ja minua alkaa vaivata ettei suhde tunnu etenevän juurikaan, vaan tapaillaan silloin tällöin, harrastetaan seksiä, ja muuten eletään omia elämiämme. Siinä määrin kun mies on aktiivinen vapaa-ajallaan (muutenkin kuin osa-aikaisänä), ei hän kuitenkaan sisällytä minua suunnitelmiinsa vaan menee kavereiden kanssa.
Siinä kohtaa kun minusta alkaa tuntumaan että mut on huijattu "vakiintumaan" vaan panokaveriksi ja alan kyrpiintymään koko hommaan, ja alan ehdotella/kysellä suoremmin että voitaisko joskus tehdä jotain kodin/makuuhuoneen ulkopuolellakin yhdessä, alkaa suhde läsähtää. Minä siirryn eteenpäin, ja kuukauden parin päästä mies alkaa uudestaan ottaa yhteyttä ja haluaa yrittää uudestaan, "oikeasti seurustelua".
Eka yritykseni oli ihan katastrofi, vaikka kestikin 2-3 kuukautta. Nr 2 näistä kolmesta kokemuksestani oli aika vainoharhainen minun uskollisuuteni suhteen, ja yhden tällaisen epäilyepisodin jälkeen mulle välähti, että mies ehkä itse on vähemmän kuin luotettava ja siksi epäilee minua. Tein "stalkkausprofiilin" samalle sivulle kuin jolla häneen tutustuin - ja puolen tunnin sisään mies otti minuun yhteyttä siellä, uudella nikillä ja tietämättä kuka olin. Tämä siis siinä kohtaa kun juttu oli jo alkanut kuivua kasaan, mutta edelleen oltiin virallisesti yhdessä.
Nr 3 on kakkoseen verrattuna kaikin tavoin uusi ja parempi malli (käydään yhdessä jopa ulkoilemassa, seksin ja yhteisten öiden lisäksi), mutta hänkin on alusta lähtien tivannut multa moneen kertaan nettikäyttäytymisestäni. Eli chattailenkö vielä miesten kanssa, onko profiili olemassa...myönsi myös, että on itse tullut jossain määrin riippuvaiseksi näistä sivuista, mutta on ihan oma-aloitteisesti kertonut sulkeneensa profiilinsa. Vaan kun ei ole. Eli profiili on auki ja toiminnassa (stalkkasin), mutta tällä kertaa mies ei edes vastannut viestiin stalkkausprofiililtani, kävi vain katsomassa profiilia.
Niin että kuinka tämän nyt ymmärtäisi? Sitoutumiskammo kun vihdoin taas on vapaalla jalalla, koko ajan tarve tarkistaa löytyisikö sieltä netistä joku parempi? Mutta minkä ihmeen takia pitää sitten alkaa puhua vakisuhteesta niin pian? Minulle sopisi ihan hyvin että tutustaan enemmän ennen kuin lähdetään oikeaan parisuhteeseen.
Ja mitä teen nr 3 kanssa? Häneen olen jopa melkein rakastunut, ja juttu on jatkunut nyt noin viisi kuukautta. Yksi asia on tuo nettiprofiili joka edelleen on toiminnassa. En usko miehen tapailevan muita, mutta varmahan en voi olla. Toinen asia on, että mies ei ole toistaiseksi juurikaan ottanut minua osaksi omaa elämäänsä yhteisten hetkien lisäksi. En ole tavannut hänen ystäviään tai perhettään, eikä hän minun. Olemme kahden kun olemme yhdessä. Matka- ja lomasuunnitemat eteenpäin tekee ominneuvoin, kavereiden ja/tai lastensa kanssa. Viisi kuukautta ei vielä ole pitkä aika - pitäisikö vain olla kärsivällinen?
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju kertoo jo selvästi miksi me keski-ikäiset miehet emme ole juuri kiinnostuneet teidän seurastanne. Suuri osa naisista on henkisesti teinien tasolla eikä se siitä kummene iän myötä. Ikävä kyllä. Sen kertoo jo tuo miesten reppanoiksi haukkuminen. Ette tekään varsinaisesti mitään helmiä ole ja ne vähäisetkin helmet ropisevat lattialle julkisivun rupsahdellessa. Olisi edes luonne kunnossa mutta kun ei. Siksi viihdymme jopa ihan yksin, eipä teillä ole juuri enää mitään annettavaa annettavaa, missään muodossa.
Saisiko hiukan konkretiaa? Ja kaikki naiset samanlaisia.
Konkretiaa on 50-kymppisellä miehellä ihan tarpeeksi, ei sitä tarvitse av-palstalla todistella. 35 vuoden kokemus suomalaisesta naisesta eikä meistä monikaan ole peräkammarin poikia.
Tämän palstan naisista suurin osa ei kelpaa keski-ikäisenä kenellekään, näkeehän sen jo kirjoitusten tasosta. Katsokaa peiliin, siellä se vika on. Eikä perimmäinen syy ole ulkonäkö vaikka se rapistuu todella nopeasti. Roskakaloja joka paikka täynnä. Ja en ole katkera mistään. Valitsen vain mieluummin yksinolon kuin parisuhteen.
Ihan jees, kun avoimesti sen sanot, etkä yritä kusettaa ketään. En minä ainakaan tule sua väkisin vokottelemaan parisuhteeseen kanssani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutamaa pelimiestä lukuunottamatta en usko että monikaan keski-ikäinen ja eronnut mies tietoisesti pyörittää ja kusettaa naisia.
Pelimiehet ovat sossineet jo avioliittonsa pelaamalla, ja jatkavat samalla tyylillä eron jälkeen.
Sitten on ne jotka hyppäävät uuteen liittoon mahdollisimman nopeasti, vaihtavat lennossa jotta olisi taas joku huushollin ja arjen pyörittäjä. Usein vaan jää käsittelemättä ne syyt jotka eroon johtivat, ja ne toistuvat sitten siinä uudessa suhteessa.
Sitten on nämä, jotka ovat vain niin hukassa kun ovat jo kerran polttaneet siipensä, eivätkä uskalla tai osaa ottaa niitä ratkaisevia askeleita parisuhteen vakauttamiseksi. Naiselle se on oikeastaan tuurista kiinni missä vaiheessa kehityskaarta tapaa tällaisen miehen. Jos mies lopulta on valmis uuteen yritykseen, niin siitä voi tulla hyväkin suhde. Jos taas tutustut mieheen liian aikaisessa vaiheessa, niin se on juuri tuollaista eestaas-vehtaamista. Halutaan parisuhdetta, ei halutakaan, ja sitten taas halutaan.
Samat kategoriat taitaa päteä myös keski-ikäisiin eronneisiin naisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju kertoo jo selvästi miksi me keski-ikäiset miehet emme ole juuri kiinnostuneet teidän seurastanne. Suuri osa naisista on henkisesti teinien tasolla eikä se siitä kummene iän myötä. Ikävä kyllä. Sen kertoo jo tuo miesten reppanoiksi haukkuminen. Ette tekään varsinaisesti mitään helmiä ole ja ne vähäisetkin helmet ropisevat lattialle julkisivun rupsahdellessa. Olisi edes luonne kunnossa mutta kun ei. Siksi viihdymme jopa ihan yksin, eipä teillä ole juuri enää mitään annettavaa annettavaa, missään muodossa.
Saisiko hiukan konkretiaa? Ja kaikki naiset samanlaisia.
Konkretiaa on 50-kymppisellä miehellä ihan tarpeeksi, ei sitä tarvitse av-palstalla todistella. 35 vuoden kokemus suomalaisesta naisesta eikä meistä monikaan ole peräkammarin poikia.
Tämän palstan naisista suurin osa ei kelpaa keski-ikäisenä kenellekään, näkeehän sen jo kirjoitusten tasosta. Katsokaa peiliin, siellä se vika on. Eikä perimmäinen syy ole ulkonäkö vaikka se rapistuu todella nopeasti. Roskakaloja joka paikka täynnä. Ja en ole katkera mistään. Valitsen vain mieluummin yksinolon kuin parisuhteen.
Ihan jees, kun avoimesti sen sanot, etkä yritä kusettaa ketään. En minä ainakaan tule sua väkisin vokottelemaan parisuhteeseen kanssani.
Tuskin kukaan muukaan 😁
Aloitin aloitin lukemisen skeptisenä, mutta sitten tajusin omankin mieheni olevan tavallaan samanlainen.
Tapasimme hänen eronsa jälkeen, kumpikin keski-iässä. En itse ollut yhtään vakavissani liikkeellä, enkä etsinyt oikeaa suhdetta, mutta mies sanoi heti haluavansa vakiintua kanssani ja vohjaili naimisiinmenosta.
Hän oli alusta alkaen hyvin mustasukkainen ja omistushaluinen, on sitä edelleen.
Ajan kuluessa minäkin sitten oikeasti rakastuin ja aloin kaivata sitoutumista. Muutimme yhteen yllättävän helppsti. Kihloista ei sitten alkanut kuuluakaan mitään. Mies, joka oli jatkuvasti vihjannut naimisiinmenosta siihen asti ja mittaillut sormusteni kokoa vihjaillen, lopulta sanoi, että "ehkä" hän "joskus" voisi haluta kihloihin, mutta ei nyt kuitenkaan. Minulla meni usko, kun suhde ei edennyt yhtään mihinkään. Aloin miettiä eroa ja sanoin, että ellemme ota konkreettisia sitoutumisaskelia, aion erota. Tuli hirveä riita. Lopulta mies ns suostui kihloihin ja naimisiin kanssani. Vähän outo tunne edelleen minulla, ei tämä taida elämän suuri rakkaus olla hänelle.
Juu minunkaan mieheni ei ole koskaan suostunut käyttämään kondomia vaan on jopa sanonut, että jos olisin sitä vaatinut, hän olisi eronnut. Onneksi olin jo niin vanha, etten voi saada enää lapsia. Mahdollisten tautien kannalta sitä kuitenkin olisi voinut tarvita.
Ei kai sitä elämän suuri rakkaus tarvitse olla, jos homma toimii ja mies ei mökötä kun "pakotettiin naimisiin"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin neljäkymppisenä sinkkumiehenä olen todennut että elämä muuttuisi aivan liikaa jos nainen muuttaisi samaan talouteen. Erosin aikanaan 28-vuotiaana ja sen jälkeen olen keskittynyt lähinnä akateemiseen uraan ja harrastuksiin. Ex ilmoitti aikanaan eron syyksi mun väitöskirjaprojektin, mutta oli hänellä uusi mies kiikareissa jo ennen eroa. Tässä vuosien saatossa olen ostanut itselleni sopivan kokoisen asunnon ja purjeveneen, moottoripyörän ja moottorikelkan joiden kanssa puuhatessa menee käytännössä kaikki urheiluharrastuksilta liikenevä aika. Teen arkisin kohtuu paljon ylimääräisiä tunteja, jotta voin käydä pidennettyjä viikonloppuja ajelemassa kelkalla ja pyörällä ja kesälomat on aina varattu purjehtimiseen. Ulkomaan matkat ei minua juuri kiinnosta, kun matkustusta tulee aika paljon konferenssimatkoista ja muista matkoista työn puolesta.
Asuntoni, jonka olen itse itselleni sisustanut, olisi luultavasti liian pieni kahdelle ja se menisi vaihtoon. En voisi enää tehdä 10-12 tunnin työpäiviä, jotta saan aikaa harrastaa ja joutuisin luopumaan tai ainakin vähentämään harrastuksiani radikaalisti, jotta voisin viettää naisen kanssa yhteistä aikaa. Kesälomasta pitäisi lohkaista iso siivu yhteiselle tekemiselle jos nainen ei lämpene purjehdukselle. Työmatkoille lähtemisestä ja siten oman uran edistämisestä tulisi hankalampaa varsinkin jos naisella olisi jälkikasvua/lemmikkejä, joiden hoidosta minunkin pitäisi ottaa vastuuta. Kovasti asioita mistä minun pitäisi luopua, mutta positiivisen puolen vaakakupissa ei ole enää kovasti tavaraa varsinkin kun olen jo muutama vuosi sitten kuopannut lapsihaaveeni.
Joo, aika on tiukilla ja vielä tiukemmalla olisi, jos elämään ilmaantuisi kumppani. Kuitenkin sattumalta intternetfoorumilla höpöttelyyn riittää. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäisillä miehillä alkaa potenssi pettää. Siksi he haluavat näennäissuhteen, eli vakipanoksi naisen jolla ei ole muita miehiä. Ei tarvitse räplätä kondomin kanssa. Samalla voi sitten tarkistaa muita mahdollisuuksia.
Itse olen sitä mieltä, että eivät ne miehet kaipaa toisia naisia. He vaan eivät myöskään kaipaa enää tiivistä parisuhdetta kuten AP. Ovat menettäneet uskonsa siihen tai todenneet, että elämä on parempaa ilman. Heille riittää silloin tällöin tapailu. Jää enemmän aikaa lapsille, kavereille ja harrastuksille.
Mikäs siinä on niin vaikeaa sanoa, mitä itse haluaa. Naisena en enää halua muuttaa samaan asuntoon kumppanin kanssa. Tämä on ollut monille miehille ongelma. Itse olen havainnut, että miehet pyrkivät todella nopeasti saman katon alle.
No mikä ongelma sinulla on kertoa mitä haluat? Vai onko se niin, että sinun haluamat asiat on "oikeita" ja siksi oletus, joka muiden pitää tietää sanomattakin?
Alue: Aihe vapaa
Konkretiaa on 50-kymppisellä miehellä ihan tarpeeksi, ei sitä tarvitse av-palstalla todistella. 35 vuoden kokemus suomalaisesta naisesta eikä meistä monikaan ole peräkammarin poikia.
Tämän palstan naisista suurin osa ei kelpaa keski-ikäisenä kenellekään, näkeehän sen jo kirjoitusten tasosta. Katsokaa peiliin, siellä se vika on. Eikä perimmäinen syy ole ulkonäkö vaikka se rapistuu todella nopeasti. Roskakaloja joka paikka täynnä. Ja en ole katkera mistään. Valitsen vain mieluummin yksinolon kuin parisuhteen.