Keski-ikäiset eronneet miehet, nettideittailu ja sitoutumiskammo?
Itse olen eronnut (nainen) jo aikoja sitten, mutta vasta reilu vuosi sitten aloin tosissani etsimään uutta partneria netistä. Nyt on sama kaava toistunut jo kolme kertaa...mitä ihmettä? Eli löytyy hyvä (tai hyvältä vaikuttava) mies, aletaan tutustua toisiimme, ja aika pian mies haluaa "lukita" suhteen eli alkaa puhua sitoutumisesta parisuhteeseen. Sovitaan ihan kuin teinit, että nyt "ollaan yhdessä" eikä haeta enää seuraa netistä. No, aika kuluu, ja minua alkaa vaivata ettei suhde tunnu etenevän juurikaan, vaan tapaillaan silloin tällöin, harrastetaan seksiä, ja muuten eletään omia elämiämme. Siinä määrin kun mies on aktiivinen vapaa-ajallaan (muutenkin kuin osa-aikaisänä), ei hän kuitenkaan sisällytä minua suunnitelmiinsa vaan menee kavereiden kanssa.
Siinä kohtaa kun minusta alkaa tuntumaan että mut on huijattu "vakiintumaan" vaan panokaveriksi ja alan kyrpiintymään koko hommaan, ja alan ehdotella/kysellä suoremmin että voitaisko joskus tehdä jotain kodin/makuuhuoneen ulkopuolellakin yhdessä, alkaa suhde läsähtää. Minä siirryn eteenpäin, ja kuukauden parin päästä mies alkaa uudestaan ottaa yhteyttä ja haluaa yrittää uudestaan, "oikeasti seurustelua".
Eka yritykseni oli ihan katastrofi, vaikka kestikin 2-3 kuukautta. Nr 2 näistä kolmesta kokemuksestani oli aika vainoharhainen minun uskollisuuteni suhteen, ja yhden tällaisen epäilyepisodin jälkeen mulle välähti, että mies ehkä itse on vähemmän kuin luotettava ja siksi epäilee minua. Tein "stalkkausprofiilin" samalle sivulle kuin jolla häneen tutustuin - ja puolen tunnin sisään mies otti minuun yhteyttä siellä, uudella nikillä ja tietämättä kuka olin. Tämä siis siinä kohtaa kun juttu oli jo alkanut kuivua kasaan, mutta edelleen oltiin virallisesti yhdessä.
Nr 3 on kakkoseen verrattuna kaikin tavoin uusi ja parempi malli (käydään yhdessä jopa ulkoilemassa, seksin ja yhteisten öiden lisäksi), mutta hänkin on alusta lähtien tivannut multa moneen kertaan nettikäyttäytymisestäni. Eli chattailenkö vielä miesten kanssa, onko profiili olemassa...myönsi myös, että on itse tullut jossain määrin riippuvaiseksi näistä sivuista, mutta on ihan oma-aloitteisesti kertonut sulkeneensa profiilinsa. Vaan kun ei ole. Eli profiili on auki ja toiminnassa (stalkkasin), mutta tällä kertaa mies ei edes vastannut viestiin stalkkausprofiililtani, kävi vain katsomassa profiilia.
Niin että kuinka tämän nyt ymmärtäisi? Sitoutumiskammo kun vihdoin taas on vapaalla jalalla, koko ajan tarve tarkistaa löytyisikö sieltä netistä joku parempi? Mutta minkä ihmeen takia pitää sitten alkaa puhua vakisuhteesta niin pian? Minulle sopisi ihan hyvin että tutustaan enemmän ennen kuin lähdetään oikeaan parisuhteeseen.
Ja mitä teen nr 3 kanssa? Häneen olen jopa melkein rakastunut, ja juttu on jatkunut nyt noin viisi kuukautta. Yksi asia on tuo nettiprofiili joka edelleen on toiminnassa. En usko miehen tapailevan muita, mutta varmahan en voi olla. Toinen asia on, että mies ei ole toistaiseksi juurikaan ottanut minua osaksi omaa elämäänsä yhteisten hetkien lisäksi. En ole tavannut hänen ystäviään tai perhettään, eikä hän minun. Olemme kahden kun olemme yhdessä. Matka- ja lomasuunnitemat eteenpäin tekee ominneuvoin, kavereiden ja/tai lastensa kanssa. Viisi kuukautta ei vielä ole pitkä aika - pitäisikö vain olla kärsivällinen?
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin neljäkymppisenä sinkkumiehenä olen todennut että elämä muuttuisi aivan liikaa jos nainen muuttaisi samaan talouteen. Erosin aikanaan 28-vuotiaana ja sen jälkeen olen keskittynyt lähinnä akateemiseen uraan ja harrastuksiin. Ex ilmoitti aikanaan eron syyksi mun väitöskirjaprojektin, mutta oli hänellä uusi mies kiikareissa jo ennen eroa. Tässä vuosien saatossa olen ostanut itselleni sopivan kokoisen asunnon ja purjeveneen, moottoripyörän ja moottorikelkan joiden kanssa puuhatessa menee käytännössä kaikki urheiluharrastuksilta liikenevä aika. Teen arkisin kohtuu paljon ylimääräisiä tunteja, jotta voin käydä pidennettyjä viikonloppuja ajelemassa kelkalla ja pyörällä ja kesälomat on aina varattu purjehtimiseen. Ulkomaan matkat ei minua juuri kiinnosta, kun matkustusta tulee aika paljon konferenssimatkoista ja muista matkoista työn puolesta.
Asuntoni, jonka olen itse itselleni sisustanut, olisi luultavasti liian pieni kahdelle ja se menisi vaihtoon. En voisi enää tehdä 10-12 tunnin työpäiviä, jotta saan aikaa harrastaa ja joutuisin luopumaan tai ainakin vähentämään harrastuksiani radikaalisti, jotta voisin viettää naisen kanssa yhteistä aikaa. Kesälomasta pitäisi lohkaista iso siivu yhteiselle tekemiselle jos nainen ei lämpene purjehdukselle. Työmatkoille lähtemisestä ja siten oman uran edistämisestä tulisi hankalampaa varsinkin jos naisella olisi jälkikasvua/lemmikkejä, joiden hoidosta minunkin pitäisi ottaa vastuuta. Kovasti asioita mistä minun pitäisi luopua, mutta positiivisen puolen vaakakupissa ei ole enää kovasti tavaraa varsinkin kun olen jo muutama vuosi sitten kuopannut lapsihaaveeni.
Koko kirjoituksesi huokuu jo itsekin havaittua totuutta: et ole lainkaan parisuhdemateriaalia. Ja suo anteeksi suoruuteni, mutta varmasti itsekin ymmärrät miksi ex-kumppanisi vaihtoi lennossa. Sinulle prioritteetteinä ovat harrastukset ja muu puuhastelu, et vaikuta ihmisheiseltä, etkä tyypiltä, jonka kanssa ”jaetaan”. Noin ylipäätään mitään. Puhut jopa tekemisesistäsi karsimisista _luopumisina_, vaikka tarjolla olisi toisen yksilön kanssa läheisyys, lämpö ja jakaminen - aika kylmäävää. Silloin on parempikin olla yksin.
Täsmälleen näin. Nelikymppinen vuosikausia yksin ollut pyöräilyä ja töitä harrastava lapseton mies ei ole välttämättä sitä kuuminta kärkeä parisuhdemarkkinoilla. Ei nainen sellaista halua, tai ainakaan minä en haluaisi. Haluaa lämpimyyttä ja ihmisyyttä, uteliaisuutta ja elämäniloa, yhdessäoloa ja ystävyyttä. Sellaisen miehen löysin 42 vuotiaana ja olen onnellinen.
Tällaisia ihania miehiä oli paljon tarjolla, mutta sen yhden tavattuani muut jäivät.
Mutta tääkin mies ehkä uskoo olevansa kuuminta hottia. Monet miehet luulee et nainen haluaa noihin puitteisiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh heh klassikko. Se on kostoa siltä ajalta kun 18-35v:nä naiset pomppi kullikārusęllissa . Vähän vanhempana on sitten miesten vuoro pyörittää samaa peliä.
Kop kop, herää pahvi! Aika harvalla keski-ikäisellä miehellä on mahdollisuutta pompottaa naisia. Aika moni mies kun jää erottuaan hyvin yksin. Mukavilla keski-ikäisellä naisille kyllä löytyy seuraa ihan joka paikasta, vähemmän mukaville vähemmän.
No höpö, höpö. keski-ikäisellä komealla miehellä on aivan eri jaot naisten suhteen kuin samanikäisillä naisilla miesten suhteen. Oma exäkin on kaunis nainen vieläkin ja aikanaan valehtelemtta missitasoa. Ei vaan tunnu löytyvän sopivaa. Munaa kyllä saa ja komeiltakin miehiltä, mutta se on siinä.
mies50v
Ja tiedät sun exän asiat näi hyvin. Uskotaan. Minä en edes eron jälkeen halua muuta kuin tapailla max 2 kertaa viikossa. Muuten haluan pitää omat jutut ja oman asunnon.
Tiedän hänen asiat hyvin koska toisinaan käyn silittämässä mirriä. Ihan hyvät välit on. Itseasiassa paremmat kuin liitonaikana.
mies50v
miksi vanhaa torttua väsäät
Vanha mutta niin turvallinen.
mies50v
No täällä joku kirjoitti et 50-vuotias kärsii usein jo potenssiongelmista...siksi turvallinen on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh heh klassikko. Se on kostoa siltä ajalta kun 18-35v:nä naiset pomppi kullikārusęllissa . Vähän vanhempana on sitten miesten vuoro pyörittää samaa peliä.
Kop kop, herää pahvi! Aika harvalla keski-ikäisellä miehellä on mahdollisuutta pompottaa naisia. Aika moni mies kun jää erottuaan hyvin yksin. Mukavilla keski-ikäisellä naisille kyllä löytyy seuraa ihan joka paikasta, vähemmän mukaville vähemmän.
No höpö, höpö. keski-ikäisellä komealla miehellä on aivan eri jaot naisten suhteen kuin samanikäisillä naisilla miesten suhteen. Oma exäkin on kaunis nainen vieläkin ja aikanaan valehtelemtta missitasoa. Ei vaan tunnu löytyvän sopivaa. Munaa kyllä saa ja komeiltakin miehiltä, mutta se on siinä.
mies50v
Ja tiedät sun exän asiat näi hyvin. Uskotaan. Minä en edes eron jälkeen halua muuta kuin tapailla max 2 kertaa viikossa. Muuten haluan pitää omat jutut ja oman asunnon.
Tiedän hänen asiat hyvin koska toisinaan käyn silittämässä mirriä. Ihan hyvät välit on. Itseasiassa paremmat kuin liitonaikana.
mies50v
miksi vanhaa torttua väsäät
Vanha mutta niin turvallinen.
mies50v
Siellä on käynyt niitä lukuisia komeita miehiä mutta ehkä siitä saa vaan lisä kiksejä ja onhan se parempi kuin ei mitään;)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen eronnut (nainen) jo aikoja sitten, mutta vasta reilu vuosi sitten aloin tosissani etsimään uutta partneria netistä. Nyt on sama kaava toistunut jo kolme kertaa...mitä ihmettä? Eli löytyy hyvä (tai hyvältä vaikuttava) mies, aletaan tutustua toisiimme, ja aika pian mies haluaa "lukita" suhteen eli alkaa puhua sitoutumisesta parisuhteeseen. Sovitaan ihan kuin teinit, että nyt "ollaan yhdessä" eikä haeta enää seuraa netistä. No, aika kuluu, ja minua alkaa vaivata ettei suhde tunnu etenevän juurikaan, vaan tapaillaan silloin tällöin, harrastetaan seksiä, ja muuten eletään omia elämiämme. Siinä määrin kun mies on aktiivinen vapaa-ajallaan (muutenkin kuin osa-aikaisänä), ei hän kuitenkaan sisällytä minua suunnitelmiinsa vaan menee kavereiden kanssa.
Siinä kohtaa kun minusta alkaa tuntumaan että mut on huijattu "vakiintumaan" vaan panokaveriksi ja alan kyrpiintymään koko hommaan, ja alan ehdotella/kysellä suoremmin että voitaisko joskus tehdä jotain kodin/makuuhuoneen ulkopuolellakin yhdessä, alkaa suhde läsähtää. Minä siirryn eteenpäin, ja kuukauden parin päästä mies alkaa uudestaan ottaa yhteyttä ja haluaa yrittää uudestaan, "oikeasti seurustelua".
Eka yritykseni oli ihan katastrofi, vaikka kestikin 2-3 kuukautta. Nr 2 näistä kolmesta kokemuksestani oli aika vainoharhainen minun uskollisuuteni suhteen, ja yhden tällaisen epäilyepisodin jälkeen mulle välähti, että mies ehkä itse on vähemmän kuin luotettava ja siksi epäilee minua. Tein "stalkkausprofiilin" samalle sivulle kuin jolla häneen tutustuin - ja puolen tunnin sisään mies otti minuun yhteyttä siellä, uudella nikillä ja tietämättä kuka olin. Tämä siis siinä kohtaa kun juttu oli jo alkanut kuivua kasaan, mutta edelleen oltiin virallisesti yhdessä.
Nr 3 on kakkoseen verrattuna kaikin tavoin uusi ja parempi malli (käydään yhdessä jopa ulkoilemassa, seksin ja yhteisten öiden lisäksi), mutta hänkin on alusta lähtien tivannut multa moneen kertaan nettikäyttäytymisestäni. Eli chattailenkö vielä miesten kanssa, onko profiili olemassa...myönsi myös, että on itse tullut jossain määrin riippuvaiseksi näistä sivuista, mutta on ihan oma-aloitteisesti kertonut sulkeneensa profiilinsa. Vaan kun ei ole. Eli profiili on auki ja toiminnassa (stalkkasin), mutta tällä kertaa mies ei edes vastannut viestiin stalkkausprofiililtani, kävi vain katsomassa profiilia.
Niin että kuinka tämän nyt ymmärtäisi? Sitoutumiskammo kun vihdoin taas on vapaalla jalalla, koko ajan tarve tarkistaa löytyisikö sieltä netistä joku parempi? Mutta minkä ihmeen takia pitää sitten alkaa puhua vakisuhteesta niin pian? Minulle sopisi ihan hyvin että tutustaan enemmän ennen kuin lähdetään oikeaan parisuhteeseen.
Ja mitä teen nr 3 kanssa? Häneen olen jopa melkein rakastunut, ja juttu on jatkunut nyt noin viisi kuukautta. Yksi asia on tuo nettiprofiili joka edelleen on toiminnassa. En usko miehen tapailevan muita, mutta varmahan en voi olla. Toinen asia on, että mies ei ole toistaiseksi juurikaan ottanut minua osaksi omaa elämäänsä yhteisten hetkien lisäksi. En ole tavannut hänen ystäviään tai perhettään, eikä hän minun. Olemme kahden kun olemme yhdessä. Matka- ja lomasuunnitemat eteenpäin tekee ominneuvoin, kavereiden ja/tai lastensa kanssa. Viisi kuukautta ei vielä ole pitkä aika - pitäisikö vain olla kärsivällinen?
5 kuukautta on erittäin lyhyt aika.
En todellakaan rupeaisi suunnittelemaan lomiani ihmisen takia jonka olen tuntenut 5 kuukautta.
Minä tein ensimmäisen matkani puolisoni kanssa yhdessä kun olimme jo naimisissa ja olimme tunteneet 7 vuotta.
Ettehän te edes oikeasti seurustele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin neljäkymppisenä sinkkumiehenä olen todennut että elämä muuttuisi aivan liikaa jos nainen muuttaisi samaan talouteen. Erosin aikanaan 28-vuotiaana ja sen jälkeen olen keskittynyt lähinnä akateemiseen uraan ja harrastuksiin. Ex ilmoitti aikanaan eron syyksi mun väitöskirjaprojektin, mutta oli hänellä uusi mies kiikareissa jo ennen eroa. Tässä vuosien saatossa olen ostanut itselleni sopivan kokoisen asunnon ja purjeveneen, moottoripyörän ja moottorikelkan joiden kanssa puuhatessa menee käytännössä kaikki urheiluharrastuksilta liikenevä aika. Teen arkisin kohtuu paljon ylimääräisiä tunteja, jotta voin käydä pidennettyjä viikonloppuja ajelemassa kelkalla ja pyörällä ja kesälomat on aina varattu purjehtimiseen. Ulkomaan matkat ei minua juuri kiinnosta, kun matkustusta tulee aika paljon konferenssimatkoista ja muista matkoista työn puolesta.
Asuntoni, jonka olen itse itselleni sisustanut, olisi luultavasti liian pieni kahdelle ja se menisi vaihtoon. En voisi enää tehdä 10-12 tunnin työpäiviä, jotta saan aikaa harrastaa ja joutuisin luopumaan tai ainakin vähentämään harrastuksiani radikaalisti, jotta voisin viettää naisen kanssa yhteistä aikaa. Kesälomasta pitäisi lohkaista iso siivu yhteiselle tekemiselle jos nainen ei lämpene purjehdukselle. Työmatkoille lähtemisestä ja siten oman uran edistämisestä tulisi hankalampaa varsinkin jos naisella olisi jälkikasvua/lemmikkejä, joiden hoidosta minunkin pitäisi ottaa vastuuta. Kovasti asioita mistä minun pitäisi luopua, mutta positiivisen puolen vaakakupissa ei ole enää kovasti tavaraa varsinkin kun olen jo muutama vuosi sitten kuopannut lapsihaaveeni.
Koko kirjoituksesi huokuu jo itsekin havaittua totuutta: et ole lainkaan parisuhdemateriaalia. Ja suo anteeksi suoruuteni, mutta varmasti itsekin ymmärrät miksi ex-kumppanisi vaihtoi lennossa. Sinulle prioritteetteinä ovat harrastukset ja muu puuhastelu, et vaikuta ihmisheiseltä, etkä tyypiltä, jonka kanssa ”jaetaan”. Noin ylipäätään mitään. Puhut jopa tekemisesistäsi karsimisista _luopumisina_, vaikka tarjolla olisi toisen yksilön kanssa läheisyys, lämpö ja jakaminen - aika kylmäävää. Silloin on parempikin olla yksin.
Amen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen eronnut (nainen) jo aikoja sitten, mutta vasta reilu vuosi sitten aloin tosissani etsimään uutta partneria netistä. Nyt on sama kaava toistunut jo kolme kertaa...mitä ihmettä? Eli löytyy hyvä (tai hyvältä vaikuttava) mies, aletaan tutustua toisiimme, ja aika pian mies haluaa "lukita" suhteen eli alkaa puhua sitoutumisesta parisuhteeseen. Sovitaan ihan kuin teinit, että nyt "ollaan yhdessä" eikä haeta enää seuraa netistä. No, aika kuluu, ja minua alkaa vaivata ettei suhde tunnu etenevän juurikaan, vaan tapaillaan silloin tällöin, harrastetaan seksiä, ja muuten eletään omia elämiämme. Siinä määrin kun mies on aktiivinen vapaa-ajallaan (muutenkin kuin osa-aikaisänä), ei hän kuitenkaan sisällytä minua suunnitelmiinsa vaan menee kavereiden kanssa.
Siinä kohtaa kun minusta alkaa tuntumaan että mut on huijattu "vakiintumaan" vaan panokaveriksi ja alan kyrpiintymään koko hommaan, ja alan ehdotella/kysellä suoremmin että voitaisko joskus tehdä jotain kodin/makuuhuoneen ulkopuolellakin yhdessä, alkaa suhde läsähtää. Minä siirryn eteenpäin, ja kuukauden parin päästä mies alkaa uudestaan ottaa yhteyttä ja haluaa yrittää uudestaan, "oikeasti seurustelua".
Eka yritykseni oli ihan katastrofi, vaikka kestikin 2-3 kuukautta. Nr 2 näistä kolmesta kokemuksestani oli aika vainoharhainen minun uskollisuuteni suhteen, ja yhden tällaisen epäilyepisodin jälkeen mulle välähti, että mies ehkä itse on vähemmän kuin luotettava ja siksi epäilee minua. Tein "stalkkausprofiilin" samalle sivulle kuin jolla häneen tutustuin - ja puolen tunnin sisään mies otti minuun yhteyttä siellä, uudella nikillä ja tietämättä kuka olin. Tämä siis siinä kohtaa kun juttu oli jo alkanut kuivua kasaan, mutta edelleen oltiin virallisesti yhdessä.
Nr 3 on kakkoseen verrattuna kaikin tavoin uusi ja parempi malli (käydään yhdessä jopa ulkoilemassa, seksin ja yhteisten öiden lisäksi), mutta hänkin on alusta lähtien tivannut multa moneen kertaan nettikäyttäytymisestäni. Eli chattailenkö vielä miesten kanssa, onko profiili olemassa...myönsi myös, että on itse tullut jossain määrin riippuvaiseksi näistä sivuista, mutta on ihan oma-aloitteisesti kertonut sulkeneensa profiilinsa. Vaan kun ei ole. Eli profiili on auki ja toiminnassa (stalkkasin), mutta tällä kertaa mies ei edes vastannut viestiin stalkkausprofiililtani, kävi vain katsomassa profiilia.
Niin että kuinka tämän nyt ymmärtäisi? Sitoutumiskammo kun vihdoin taas on vapaalla jalalla, koko ajan tarve tarkistaa löytyisikö sieltä netistä joku parempi? Mutta minkä ihmeen takia pitää sitten alkaa puhua vakisuhteesta niin pian? Minulle sopisi ihan hyvin että tutustaan enemmän ennen kuin lähdetään oikeaan parisuhteeseen.
Ja mitä teen nr 3 kanssa? Häneen olen jopa melkein rakastunut, ja juttu on jatkunut nyt noin viisi kuukautta. Yksi asia on tuo nettiprofiili joka edelleen on toiminnassa. En usko miehen tapailevan muita, mutta varmahan en voi olla. Toinen asia on, että mies ei ole toistaiseksi juurikaan ottanut minua osaksi omaa elämäänsä yhteisten hetkien lisäksi. En ole tavannut hänen ystäviään tai perhettään, eikä hän minun. Olemme kahden kun olemme yhdessä. Matka- ja lomasuunnitemat eteenpäin tekee ominneuvoin, kavereiden ja/tai lastensa kanssa. Viisi kuukautta ei vielä ole pitkä aika - pitäisikö vain olla kärsivällinen?
5 kuukautta on erittäin lyhyt aika.
En todellakaan rupeaisi suunnittelemaan lomiani ihmisen takia jonka olen tuntenut 5 kuukautta.
Minä tein ensimmäisen matkani puolisoni kanssa yhdessä kun olimme jo naimisissa ja olimme tunteneet 7 vuotta.
Ettehän te edes oikeasti seurustele.
Piti ihan laskea ja kyllä, ensimmäisen lomamatkani tein puolisoni kanssa noin viiden kuukauden tuntemisen kohdalla. Silloin olin myös tavannut jo hänen lähimmät ystävänsä ja olin tainnut tavata jotain sukulaisiakin. Se ensimmäinen reissu oli viikonloppuloma Euroopassa kevättalvella. Kesäloma suunniteltiin sitten jo ihan yhdessä; ei vietetty sitä kokonaan yhdessä, mutta tehtiin suunnitelma niin, että molempien tarpeet ja toiveet otettiin huomioon.
Vierailija kirjoitti:
alan ehdotella/kysellä suoremmin että voitaisko joskus tehdä jotain kodin/makuuhuoneen ulkopuolellakin yhdessä
Kuten mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin neljäkymppisenä sinkkumiehenä olen todennut että elämä muuttuisi aivan liikaa jos nainen muuttaisi samaan talouteen. Erosin aikanaan 28-vuotiaana ja sen jälkeen olen keskittynyt lähinnä akateemiseen uraan ja harrastuksiin. Ex ilmoitti aikanaan eron syyksi mun väitöskirjaprojektin, mutta oli hänellä uusi mies kiikareissa jo ennen eroa. Tässä vuosien saatossa olen ostanut itselleni sopivan kokoisen asunnon ja purjeveneen, moottoripyörän ja moottorikelkan joiden kanssa puuhatessa menee käytännössä kaikki urheiluharrastuksilta liikenevä aika. Teen arkisin kohtuu paljon ylimääräisiä tunteja, jotta voin käydä pidennettyjä viikonloppuja ajelemassa kelkalla ja pyörällä ja kesälomat on aina varattu purjehtimiseen. Ulkomaan matkat ei minua juuri kiinnosta, kun matkustusta tulee aika paljon konferenssimatkoista ja muista matkoista työn puolesta.
Asuntoni, jonka olen itse itselleni sisustanut, olisi luultavasti liian pieni kahdelle ja se menisi vaihtoon. En voisi enää tehdä 10-12 tunnin työpäiviä, jotta saan aikaa harrastaa ja joutuisin luopumaan tai ainakin vähentämään harrastuksiani radikaalisti, jotta voisin viettää naisen kanssa yhteistä aikaa. Kesälomasta pitäisi lohkaista iso siivu yhteiselle tekemiselle jos nainen ei lämpene purjehdukselle. Työmatkoille lähtemisestä ja siten oman uran edistämisestä tulisi hankalampaa varsinkin jos naisella olisi jälkikasvua/lemmikkejä, joiden hoidosta minunkin pitäisi ottaa vastuuta. Kovasti asioita mistä minun pitäisi luopua, mutta positiivisen puolen vaakakupissa ei ole enää kovasti tavaraa varsinkin kun olen jo muutama vuosi sitten kuopannut lapsihaaveeni.
Itse en keski-ikäisenä naisena edes halunnut osaksi tuollaisen miehen elämää. Itsekin oon akateeminen, omistan vanhan talon ja kyllä, myös niitä lemmikkejä. Rakkauden löysin ikäisestäni duunarimiehestä, jolla ei oo paineita urasta mutta joka voi päältä valkata ne duunit jotka tahtoo ottaa. Kaksi akateemista kun on yhdessä, molemmat haluaa pitää kiinni urastaan ja elämäntyylistään ja se ei vain toimi
No, ei sitä tiedä. Kyllä mulle voisi kelvata, olen itsekin paljon töitä tekevä nainen ja työ on minulle tärkeää vaikken akateemisella uralla olekaan. Jos muuten natsaa, miksei. Toki ne harrastuksen kohteet pitäisi käydä yksiin siinä mielessä, että jos toinen lähtee aina purjehtimaan ja toinen aina konserttiin, niin loppujen lopuksi ei koskaan vietetä aikaa yhdessä. Käsitän, että purjehtiminen on monille elämäntapa ja siihen menee kaikki vapaa-aika (ja raha).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh heh klassikko. Se on kostoa siltä ajalta kun 18-35v:nä naiset pomppi kullikārusęllissa . Vähän vanhempana on sitten miesten vuoro pyörittää samaa peliä.
Kop kop, herää pahvi! Aika harvalla keski-ikäisellä miehellä on mahdollisuutta pompottaa naisia. Aika moni mies kun jää erottuaan hyvin yksin. Mukavilla keski-ikäisellä naisille kyllä löytyy seuraa ihan joka paikasta, vähemmän mukaville vähemmän.
No höpö, höpö. keski-ikäisellä komealla miehellä on aivan eri jaot naisten suhteen kuin samanikäisillä naisilla miesten suhteen. Oma exäkin on kaunis nainen vieläkin ja aikanaan valehtelemtta missitasoa. Ei vaan tunnu löytyvän sopivaa. Munaa kyllä saa ja komeiltakin miehiltä, mutta se on siinä.
mies50v
Ja tiedät sun exän asiat näi hyvin. Uskotaan. Minä en edes eron jälkeen halua muuta kuin tapailla max 2 kertaa viikossa. Muuten haluan pitää omat jutut ja oman asunnon.
Tiedän hänen asiat hyvin koska toisinaan käyn silittämässä mirriä. Ihan hyvät välit on. Itseasiassa paremmat kuin liitonaikana.
mies50v
miksi vanhaa torttua väsäät
Vanha mutta niin turvallinen.
mies50v
No täällä joku kirjoitti et 50-vuotias kärsii usein jo potenssiongelmista...siksi turvallinen on hyvä.
Kuka kärsii, kuka ei tirsk
mies50v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh heh klassikko. Se on kostoa siltä ajalta kun 18-35v:nä naiset pomppi kullikārusęllissa . Vähän vanhempana on sitten miesten vuoro pyörittää samaa peliä.
Kop kop, herää pahvi! Aika harvalla keski-ikäisellä miehellä on mahdollisuutta pompottaa naisia. Aika moni mies kun jää erottuaan hyvin yksin. Mukavilla keski-ikäisellä naisille kyllä löytyy seuraa ihan joka paikasta, vähemmän mukaville vähemmän.
No höpö, höpö. keski-ikäisellä komealla miehellä on aivan eri jaot naisten suhteen kuin samanikäisillä naisilla miesten suhteen. Oma exäkin on kaunis nainen vieläkin ja aikanaan valehtelemtta missitasoa. Ei vaan tunnu löytyvän sopivaa. Munaa kyllä saa ja komeiltakin miehiltä, mutta se on siinä.
mies50v
Ja tiedät sun exän asiat näi hyvin. Uskotaan. Minä en edes eron jälkeen halua muuta kuin tapailla max 2 kertaa viikossa. Muuten haluan pitää omat jutut ja oman asunnon.
Tiedän hänen asiat hyvin koska toisinaan käyn silittämässä mirriä. Ihan hyvät välit on. Itseasiassa paremmat kuin liitonaikana.
mies50v
miksi vanhaa torttua väsäät
Vanha mutta niin turvallinen.
mies50v
Siellä on käynyt niitä lukuisia komeita miehiä mutta ehkä siitä saa vaan lisä kiksejä ja onhan se parempi kuin ei mitään;)
Vaikka vanha onkin ei useimmat saa koskaan tämän näköistä.
mies50v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh heh klassikko. Se on kostoa siltä ajalta kun 18-35v:nä naiset pomppi kullikārusęllissa . Vähän vanhempana on sitten miesten vuoro pyörittää samaa peliä.
Kop kop, herää pahvi! Aika harvalla keski-ikäisellä miehellä on mahdollisuutta pompottaa naisia. Aika moni mies kun jää erottuaan hyvin yksin. Mukavilla keski-ikäisellä naisille kyllä löytyy seuraa ihan joka paikasta, vähemmän mukaville vähemmän.
No höpö, höpö. keski-ikäisellä komealla miehellä on aivan eri jaot naisten suhteen kuin samanikäisillä naisilla miesten suhteen. Oma exäkin on kaunis nainen vieläkin ja aikanaan valehtelemtta missitasoa. Ei vaan tunnu löytyvän sopivaa. Munaa kyllä saa ja komeiltakin miehiltä, mutta se on siinä.
mies50v
Ja tiedät sun exän asiat näi hyvin. Uskotaan. Minä en edes eron jälkeen halua muuta kuin tapailla max 2 kertaa viikossa. Muuten haluan pitää omat jutut ja oman asunnon.
Tiedän hänen asiat hyvin koska toisinaan käyn silittämässä mirriä. Ihan hyvät välit on. Itseasiassa paremmat kuin liitonaikana.
mies50v
miksi vanhaa torttua väsäät
Vanha mutta niin turvallinen.
mies50v
Siellä on käynyt niitä lukuisia komeita miehiä mutta ehkä siitä saa vaan lisä kiksejä ja onhan se parempi kuin ei mitään;)
Vaikka vanha onkin ei useimmat saa koskaan tämän näköistä.
mies50v
No itse en kyllä hirveesti kehtaisi kehuskella keski-ikäisellä ex-vaimolla, jotamuutkin käy säännöllisesti hoitelemassa.
Vierailija kirjoitti:
Siis häh... mö oon keski-ikäinen nainen, jolla on lapsia ja nimenomaan etsin sitoutunutta suhdetta, jossa tavataan lapsivapaalla, harrastetaan paljon seksiä, syödään hyvin ja juodaan ehkä pari lasia punaviiniä ja käydään syvällisiä keskusteluja sekä tehdään pieniä matkoja. Mitää kaveriipiirin/suvun esittelyjä en kaipaa. Mielestäni kahden aikuisen sitoutunut suhde on parasta näin. Mihin ihmeeseen suhteen pitäisi siitä kehittyä?
Etkö todellakaan halua esitellä uutta kumppaniasi ystävillesi, tehdä jotain kivaa porukalla niin että mies on mukana, tai ottaa aveciksi jonnekin sukutilaisuuteen (olettaen, että olet yhteydessä sukulaisiin)?
Kaikkia noita mainitsemiasi juttuja voi silti tehdä kaksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh heh klassikko. Se on kostoa siltä ajalta kun 18-35v:nä naiset pomppi kullikārusęllissa . Vähän vanhempana on sitten miesten vuoro pyörittää samaa peliä.
Kop kop, herää pahvi! Aika harvalla keski-ikäisellä miehellä on mahdollisuutta pompottaa naisia. Aika moni mies kun jää erottuaan hyvin yksin. Mukavilla keski-ikäisellä naisille kyllä löytyy seuraa ihan joka paikasta, vähemmän mukaville vähemmän.
No höpö, höpö. keski-ikäisellä komealla miehellä on aivan eri jaot naisten suhteen kuin samanikäisillä naisilla miesten suhteen. Oma exäkin on kaunis nainen vieläkin ja aikanaan valehtelemtta missitasoa. Ei vaan tunnu löytyvän sopivaa. Munaa kyllä saa ja komeiltakin miehiltä, mutta se on siinä.
mies50v
Ja tiedät sun exän asiat näi hyvin. Uskotaan. Minä en edes eron jälkeen halua muuta kuin tapailla max 2 kertaa viikossa. Muuten haluan pitää omat jutut ja oman asunnon.
Tiedän hänen asiat hyvin koska toisinaan käyn silittämässä mirriä. Ihan hyvät välit on. Itseasiassa paremmat kuin liitonaikana.
mies50v
miksi vanhaa torttua väsäät
Vanha mutta niin turvallinen.
mies50v
Siellä on käynyt niitä lukuisia komeita miehiä mutta ehkä siitä saa vaan lisä kiksejä ja onhan se parempi kuin ei mitään;)
Vaikka vanha onkin ei useimmat saa koskaan tämän näköistä.
mies50v
No yleensä komeiden ei tarvitse kehuskella komeudellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh heh klassikko. Se on kostoa siltä ajalta kun 18-35v:nä naiset pomppi kullikārusęllissa . Vähän vanhempana on sitten miesten vuoro pyörittää samaa peliä.
Kop kop, herää pahvi! Aika harvalla keski-ikäisellä miehellä on mahdollisuutta pompottaa naisia. Aika moni mies kun jää erottuaan hyvin yksin. Mukavilla keski-ikäisellä naisille kyllä löytyy seuraa ihan joka paikasta, vähemmän mukaville vähemmän.
Kysytyin nettideittirintamalla on 50v mies. Toki pitää olla elämä kondiksessa.
Pitää olla siis aivan huippu. Harva siihen yltää.
Ei tarvitse. Ei tämä ole minun keksimäni juttu, vaikka omat kokemukset kyllä tukee tätä. Johan ap:n esimerkkikin kertoo samasta asiasta.
Kävin useamman keski-ikäisen miehen kanssa treffeillä. Aika moni valitteli, miten vaikeaa on löytää kunnon nainen. En minäkään heitä ottanut, kun löysin itseäni nuoremman mukavan miehen.
Fiksu peliliike kyseisiltä herroilta, valittaa aiheesta deitille:D ja tottahan se on, että kunnon naista on vaikea jos ei mahdoton löytää. Eikä tarvitsekaan. Vertikaalihymy riittää.
Mitä ne hyötyivät asiasta. En halunnut heitä toista kertaa tavata. He halusivat tavata minut. Yksikin pommitti pitkään viesteillä. Seksiä en todellakaan harrasta ennen tutustumista. En harrasta yhden illan juttuja.
Se oli sarkasmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh heh klassikko. Se on kostoa siltä ajalta kun 18-35v:nä naiset pomppi kullikārusęllissa . Vähän vanhempana on sitten miesten vuoro pyörittää samaa peliä.
Kop kop, herää pahvi! Aika harvalla keski-ikäisellä miehellä on mahdollisuutta pompottaa naisia. Aika moni mies kun jää erottuaan hyvin yksin. Mukavilla keski-ikäisellä naisille kyllä löytyy seuraa ihan joka paikasta, vähemmän mukaville vähemmän.
No höpö, höpö. keski-ikäisellä komealla miehellä on aivan eri jaot naisten suhteen kuin samanikäisillä naisilla miesten suhteen. Oma exäkin on kaunis nainen vieläkin ja aikanaan valehtelemtta missitasoa. Ei vaan tunnu löytyvän sopivaa. Munaa kyllä saa ja komeiltakin miehiltä, mutta se on siinä.
mies50v
Ja tiedät sun exän asiat näi hyvin. Uskotaan. Minä en edes eron jälkeen halua muuta kuin tapailla max 2 kertaa viikossa. Muuten haluan pitää omat jutut ja oman asunnon.
Tiedän hänen asiat hyvin koska toisinaan käyn silittämässä mirriä. Ihan hyvät välit on. Itseasiassa paremmat kuin liitonaikana.
mies50v
miksi vanhaa torttua väsäät
Vanha mutta niin turvallinen.
mies50v
Siellä on käynyt niitä lukuisia komeita miehiä mutta ehkä siitä saa vaan lisä kiksejä ja onhan se parempi kuin ei mitään;)
Vaikka vanha onkin ei useimmat saa koskaan tämän näköistä.
mies50v
Kuva tai ei uskota!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis häh... mö oon keski-ikäinen nainen, jolla on lapsia ja nimenomaan etsin sitoutunutta suhdetta, jossa tavataan lapsivapaalla, harrastetaan paljon seksiä, syödään hyvin ja juodaan ehkä pari lasia punaviiniä ja käydään syvällisiä keskusteluja sekä tehdään pieniä matkoja. Mitää kaveriipiirin/suvun esittelyjä en kaipaa. Mielestäni kahden aikuisen sitoutunut suhde on parasta näin. Mihin ihmeeseen suhteen pitäisi siitä kehittyä?
Etkö todellakaan halua esitellä uutta kumppaniasi ystävillesi, tehdä jotain kivaa porukalla niin että mies on mukana, tai ottaa aveciksi jonnekin sukutilaisuuteen (olettaen, että olet yhteydessä sukulaisiin)?
Kaikkia noita mainitsemiasi juttuja voi silti tehdä kaksin.
En todellakaan. Minulla on historiani josta päästän irti siirtyessäni (henkisesti) rakkaussuhteeseen. Tässä iässä ei enää mikään ”pieni kiva” kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
No itse en kyllä hirveesti kehtaisi kehuskella keski-ikäisellä ex-vaimolla, jotamuutkin käy säännöllisesti hoitelemassa.
Hopeakettu fantasioi ja vemputtaa löysää vehjettään samalla. Muuhun hänestä ei enää taida olla, siksi vaimokin lemppasi ja siirtyi nuorempiin.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
alan ehdotella/kysellä suoremmin että voitaisko joskus tehdä jotain kodin/makuuhuoneen ulkopuolellakin yhdessä
Kuten mitä?
Mitä vaan joka molempia jossain määrin kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh heh klassikko. Se on kostoa siltä ajalta kun 18-35v:nä naiset pomppi kullikārusęllissa . Vähän vanhempana on sitten miesten vuoro pyörittää samaa peliä.
Kop kop, herää pahvi! Aika harvalla keski-ikäisellä miehellä on mahdollisuutta pompottaa naisia. Aika moni mies kun jää erottuaan hyvin yksin. Mukavilla keski-ikäisellä naisille kyllä löytyy seuraa ihan joka paikasta, vähemmän mukaville vähemmän.
No höpö, höpö. keski-ikäisellä komealla miehellä on aivan eri jaot naisten suhteen kuin samanikäisillä naisilla miesten suhteen. Oma exäkin on kaunis nainen vieläkin ja aikanaan valehtelemtta missitasoa. Ei vaan tunnu löytyvän sopivaa. Munaa kyllä saa ja komeiltakin miehiltä, mutta se on siinä.
mies50v
Ja tiedät sun exän asiat näi hyvin. Uskotaan. Minä en edes eron jälkeen halua muuta kuin tapailla max 2 kertaa viikossa. Muuten haluan pitää omat jutut ja oman asunnon.
Tiedän hänen asiat hyvin koska toisinaan käyn silittämässä mirriä. Ihan hyvät välit on. Itseasiassa paremmat kuin liitonaikana.
mies50v
miksi vanhaa torttua väsäät
Vanha mutta niin turvallinen.
mies50v
No täällä joku kirjoitti et 50-vuotias kärsii usein jo potenssiongelmista...siksi turvallinen on hyvä.
Kuka kärsii, kuka ei tirsk
mies50v
Viisikymppinen mies kirjoittaa vauvalehden keskustelupalstalle "tirsk", Tuota on jo aika paha yrittää alittaa.
Täsmälleen näin. Nelikymppinen vuosikausia yksin ollut pyöräilyä ja töitä harrastava lapseton mies ei ole välttämättä sitä kuuminta kärkeä parisuhdemarkkinoilla. Ei nainen sellaista halua, tai ainakaan minä en haluaisi. Haluaa lämpimyyttä ja ihmisyyttä, uteliaisuutta ja elämäniloa, yhdessäoloa ja ystävyyttä. Sellaisen miehen löysin 42 vuotiaana ja olen onnellinen.
Tällaisia ihania miehiä oli paljon tarjolla, mutta sen yhden tavattuani muut jäivät.