Lue keskustelun säännöt.
Keski-ikäiset eronneet miehet, nettideittailu ja sitoutumiskammo?
24.02.2019 |
Itse olen eronnut (nainen) jo aikoja sitten, mutta vasta reilu vuosi sitten aloin tosissani etsimään uutta partneria netistä. Nyt on sama kaava toistunut jo kolme kertaa...mitä ihmettä? Eli löytyy hyvä (tai hyvältä vaikuttava) mies, aletaan tutustua toisiimme, ja aika pian mies haluaa "lukita" suhteen eli alkaa puhua sitoutumisesta parisuhteeseen. Sovitaan ihan kuin teinit, että nyt "ollaan yhdessä" eikä haeta enää seuraa netistä. No, aika kuluu, ja minua alkaa vaivata ettei suhde tunnu etenevän juurikaan, vaan tapaillaan silloin tällöin, harrastetaan seksiä, ja muuten eletään omia elämiämme. Siinä määrin kun mies on aktiivinen vapaa-ajallaan (muutenkin kuin osa-aikaisänä), ei hän kuitenkaan sisällytä minua suunnitelmiinsa vaan menee kavereiden kanssa.
Siinä kohtaa kun minusta alkaa tuntumaan että mut on huijattu "vakiintumaan" vaan panokaveriksi ja alan kyrpiintymään koko hommaan, ja alan ehdotella/kysellä suoremmin että voitaisko joskus tehdä jotain kodin/makuuhuoneen ulkopuolellakin yhdessä, alkaa suhde läsähtää. Minä siirryn eteenpäin, ja kuukauden parin päästä mies alkaa uudestaan ottaa yhteyttä ja haluaa yrittää uudestaan, "oikeasti seurustelua".
Eka yritykseni oli ihan katastrofi, vaikka kestikin 2-3 kuukautta. Nr 2 näistä kolmesta kokemuksestani oli aika vainoharhainen minun uskollisuuteni suhteen, ja yhden tällaisen epäilyepisodin jälkeen mulle välähti, että mies ehkä itse on vähemmän kuin luotettava ja siksi epäilee minua. Tein "stalkkausprofiilin" samalle sivulle kuin jolla häneen tutustuin - ja puolen tunnin sisään mies otti minuun yhteyttä siellä, uudella nikillä ja tietämättä kuka olin. Tämä siis siinä kohtaa kun juttu oli jo alkanut kuivua kasaan, mutta edelleen oltiin virallisesti yhdessä.
Nr 3 on kakkoseen verrattuna kaikin tavoin uusi ja parempi malli (käydään yhdessä jopa ulkoilemassa, seksin ja yhteisten öiden lisäksi), mutta hänkin on alusta lähtien tivannut multa moneen kertaan nettikäyttäytymisestäni. Eli chattailenkö vielä miesten kanssa, onko profiili olemassa...myönsi myös, että on itse tullut jossain määrin riippuvaiseksi näistä sivuista, mutta on ihan oma-aloitteisesti kertonut sulkeneensa profiilinsa. Vaan kun ei ole. Eli profiili on auki ja toiminnassa (stalkkasin), mutta tällä kertaa mies ei edes vastannut viestiin stalkkausprofiililtani, kävi vain katsomassa profiilia.
Niin että kuinka tämän nyt ymmärtäisi? Sitoutumiskammo kun vihdoin taas on vapaalla jalalla, koko ajan tarve tarkistaa löytyisikö sieltä netistä joku parempi? Mutta minkä ihmeen takia pitää sitten alkaa puhua vakisuhteesta niin pian? Minulle sopisi ihan hyvin että tutustaan enemmän ennen kuin lähdetään oikeaan parisuhteeseen.
Ja mitä teen nr 3 kanssa? Häneen olen jopa melkein rakastunut, ja juttu on jatkunut nyt noin viisi kuukautta. Yksi asia on tuo nettiprofiili joka edelleen on toiminnassa. En usko miehen tapailevan muita, mutta varmahan en voi olla. Toinen asia on, että mies ei ole toistaiseksi juurikaan ottanut minua osaksi omaa elämäänsä yhteisten hetkien lisäksi. En ole tavannut hänen ystäviään tai perhettään, eikä hän minun. Olemme kahden kun olemme yhdessä. Matka- ja lomasuunnitemat eteenpäin tekee ominneuvoin, kavereiden ja/tai lastensa kanssa. Viisi kuukautta ei vielä ole pitkä aika - pitäisikö vain olla kärsivällinen?
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan kannattaa odottaa, että onko tää nyt tässä eikä kehity mihinkään vai tarvitseeko toinen vai aikaa?
Mulla kanssa tällainen tapaus...
Sinä päätät asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan kannattaa odottaa, että onko tää nyt tässä eikä kehity mihinkään vai tarvitseeko toinen vai aikaa?
Mulla kanssa tällainen tapaus...
Ei sitä tiedä kuin kysymällä suoraan. Ei ole ajasta kiinni.
Äh, ei siinä mitään kyselyjä tarvita, teoista näkee kyllä mitä toinen meinaa. Kyseleminen on jo epätoivoista.
Normaalikuntoisella keski-ikäisellä miehellä ei potenssiongelmaa? Riippuu siitä mitä tarkoittaa keski-ikäisellä. Asia on varmaan näin 40+ miesten keskuudessa, mutta jos puhutaan 50+ miehistä niin ihan oikeasti tilanne on toinen. Homma hoituu monella hyvin jos ei tarvii kortsun kanssa räpeltää, mutta erektio pettää jos huppu ei sujahdakaan päälle nopeasti. Ja sitten pitäisi vielä saada orkkukin, joka kumin kanssa ei tule ikinä...
Jätä mies, jos ei pysty kortsuakaan käyttämään.
Nää on näitä pelimiehiä. Vientiä heillä tuntuu olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nää on näitä pelimiehiä. Vientiä heillä tuntuu olevan.
Niin kai sitten. Vaikea vaan ymmärtää, että miksi heillä niin kova hinku sopia että nyt sitten ollaan monogamisessa parisuhteessa. Kun en millään muotoa vaatinut sitoutumista, ennen kuin oli sitä pildeä tarjolla...
-ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen tietää aika nopeasti jos mies haluaa muutakin kuin seksiä. Aika moni keski-ikäinen ja eronnut mies elää unelmaansa, kun voivat mennä ja tulla miten haluavat, ja pitää siinä sivussa vakituista fwb-suhdetta. Etenkin ne miehet joilla vientiä riittää eivät todellakaan haluaa uuteen, entisenlaiseen parisuhteeseen, nauttivat vaan vapaudestaan.
Kun tapaa uuden tyypin, kannattaa aika pian ehdottaa leffaa, teatteria, keikkaa, pikkuristeilyä tms. Jos tyyppi ei suostu nuuta kuin peiton alla tekemisiin ja salkkareiden tuijotukseen, on törmännyt sellaiseen joka etsii vain panoseuraa. Ja myös nämä vanhemmille/lapsille esittelyt täytyy saada kuvioon mukaan sopivassa kohdin. Johan se tapailukin muodostuisi tosi pieneksi ja pintapuoliseksi jos toinen ei voisi koskaan olla paikalla kun lapset on paikalla. Netissä on paljon ihme kieroja mt tapaukksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että alkoi sapettaa. Kun näitä lusmuja on niin paljon, ihan liikaa. Nykyään jo tunnistan ne . Juurikin tuosta että on niin saa...tanallinen kiire joka asiassa. Ei kysytä milloin nähdään vaan että moneltako TÄNÄÄN nähdään.
Ja usein tähän liittyy myös nuo höpinät muiden unohtamisesta... Joopa joo.
Yksikin alkoi hetimiten vakuutella miten aikoo odottaa minua reissusta kotiin, ei halua muita. Ja että olis kiva jos minäkin odottaisin....
Hämmentyneenä kuvittelin että oho ihastuipa nopeasti tämä mies, mutta kyllä se karisi hyvin äkkiä... en minäkään tajua mikä tarve on paskanpuhumiselle! Tässäkin tapauksessa rehellisyys olis ollut ihan riittävä hyve kun alunperin seksiä hainkin. Sitten alkoi sekoilut tunteista puhumisineen jne... miksi!?!
Alkuun luulin itse vain olevani jotenkin viallinen että löysin nämä tyypit kerta toisensa jälkeen, mutta pyh niitä on kaikilla tuntemillani naispuolisilla kavereillanikin yhtä kaikki ollut. Näitä Munattomia ukkoja.
Nykyinen on luojan kiitos eri maata, jopa liiankin varovainen mutta vuoden jo tossa pysynyt ilman paskapuheita milloin mistäkin.
Jos mies käyttäytyy noin niin etsii parempaa eli nuorempaa ja kauniimpaa. Totta kai etsinnän ohella kelpaisi uskollinen vakitorttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni tuon ikäinen mies saalistaa väh. 10 vuotta nuorempaa naista. Niitä ei nyt luonnollisestikaan ole joka jormalle tarjolla, joten sänkyyn kelpaa omanikäinenkin jos panettaa.
Siis häh... mö oon keski-ikäinen nainen, jolla on lapsia ja nimenomaan etsin sitoutunutta suhdetta, jossa tavataan lapsivapaalla, harrastetaan paljon seksiä, syödään hyvin ja juodaan ehkä pari lasia punaviiniä ja käydään syvällisiä keskusteluja sekä tehdään pieniä matkoja. Mitää kaveriipiirin/suvun esittelyjä en kaipaa. Mielestäni kahden aikuisen sitoutunut suhde on parasta näin. Mihin ihmeeseen suhteen pitäisi siitä kehittyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerran on päässyt eroon riivinraudasta ja vientiä riittää, niin voisiko joku nainen kertoa miksi ihmeessä pitäisi tehdä toistamiseen sama virhe?
Vierailija kirjoitti:
Siis häh... mö oon keski-ikäinen nainen, jolla on lapsia ja nimenomaan etsin sitoutunutta suhdetta, jossa tavataan lapsivapaalla, harrastetaan paljon seksiä, syödään hyvin ja juodaan ehkä pari lasia punaviiniä ja käydään syvällisiä keskusteluja sekä tehdään pieniä matkoja. Mitää kaveriipiirin/suvun esittelyjä en kaipaa. Mielestäni kahden aikuisen sitoutunut suhde on parasta näin. Mihin ihmeeseen suhteen pitäisi siitä kehittyä?
Ei mihinkään. Ei ole enää lisääntymisviettiä, ja avioliittohöpinöiden absurdius on nähty. On vain kahden ihmisen välinen kiinteä suhde - siihen ei sukulaisia tarvita, eikä haluta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis häh... mö oon keski-ikäinen nainen, jolla on lapsia ja nimenomaan etsin sitoutunutta suhdetta, jossa tavataan lapsivapaalla, harrastetaan paljon seksiä, syödään hyvin ja juodaan ehkä pari lasia punaviiniä ja käydään syvällisiä keskusteluja sekä tehdään pieniä matkoja. Mitää kaveriipiirin/suvun esittelyjä en kaipaa. Mielestäni kahden aikuisen sitoutunut suhde on parasta näin. Mihin ihmeeseen suhteen pitäisi siitä kehittyä?
Minä olen myös keski-ikäinen nainen ja kyllästyisin todella nopeasti tuollaiseen naimis-viininjuomis-hyshys -suhteeseen. Yhteen en halua kenenkään kanssa muuttaa ainakaan niin pitkään aikaan, kun lapseni kotona vielä asuvat, mutta ihan taatusti haluaisin esittelisin ihanan miehen teineilleni, vanhemmilleni, sisaruksilleni ja ystäville. Olisin myös kiinnostunut miehestä muutenkin kuin vain vakimelana.
Ei minulla ole mitään tarvetta löytää ketään vakituista vain höyläämään minua silloin kuin Minä niin haluan. Haluan ystävän ja olla ystävä myös hänelle ja hänen läheisilleen. Joku salailusuhde ei ole minulla mahdollinen.
Sellaisen miehen löysinkin, tai hän löysi minut. Tunnen hänen exänsä, lapsensa, äitinsä, veljensä ja ystävänsä. Myös lapseni tuntevat esimerkiksi hänen äitinsä.
Hieman lapsellista kysyä apua tuollaiseen, kuulostaa lähinnä 17 vuotiaiden touhulta kuin joidenkin nelikymppisten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis häh... mö oon keski-ikäinen nainen, jolla on lapsia ja nimenomaan etsin sitoutunutta suhdetta, jossa tavataan lapsivapaalla, harrastetaan paljon seksiä, syödään hyvin ja juodaan ehkä pari lasia punaviiniä ja käydään syvällisiä keskusteluja sekä tehdään pieniä matkoja. Mitää kaveriipiirin/suvun esittelyjä en kaipaa. Mielestäni kahden aikuisen sitoutunut suhde on parasta näin. Mihin ihmeeseen suhteen pitäisi siitä kehittyä?
Minä olen myös keski-ikäinen nainen ja kyllästyisin todella nopeasti tuollaiseen naimis-viininjuomis-hyshys -suhteeseen. Yhteen en halua kenenkään kanssa muuttaa ainakaan niin pitkään aikaan, kun lapseni kotona vielä asuvat, mutta ihan taatusti haluaisin esittelisin ihanan miehen teineilleni, vanhemmilleni, sisaruksilleni ja ystäville. Olisin myös kiinnostunut miehestä muutenkin kuin vain vakimelana.
Ei minulla ole mitään tarvetta löytää ketään vakituista vain höyläämään minua silloin kuin Minä niin haluan. Haluan ystävän ja olla ystävä myös hänelle ja hänen läheisilleen. Joku salailusuhde ei ole minulla mahdollinen.
Sellaisen miehen löysinkin, tai hän löysi minut. Tunnen hänen exänsä, lapsensa, äitinsä, veljensä ja ystävänsä. Myös lapseni tuntevat esimerkiksi hänen äitinsä.
Minä haluan myös ehdottomasti ystävän, mutta päinvastoin kuin sinä, en halua jakaa häntä. Ei enää perhejuhlia ja sun ja mun ystäviä - ei edes meidän ystäviä. En olisi hetkeäkään hys-hys vaan ilmoittaisib kaikille selkeästi, että hän on minun prioritetteissäni ykkösenä - ja vain minun.
Ai niin se mela. Minulle kelpaisi jopa syvä platoninen rakkaussuhde ❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ota käytettyä. Joku syyhän siihen eroon on ollut, ja se on tämän palstankin mukaan aina miehessä.
Keski-ikäinen mies joka ei ikinä ole ollut parisuhteessa onkin varmaan tosi helmi.
Paljon helmempi kuin kukaan niistä teidän "hyvistä" miehistänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis häh... mö oon keski-ikäinen nainen, jolla on lapsia ja nimenomaan etsin sitoutunutta suhdetta, jossa tavataan lapsivapaalla, harrastetaan paljon seksiä, syödään hyvin ja juodaan ehkä pari lasia punaviiniä ja käydään syvällisiä keskusteluja sekä tehdään pieniä matkoja. Mitää kaveriipiirin/suvun esittelyjä en kaipaa. Mielestäni kahden aikuisen sitoutunut suhde on parasta näin. Mihin ihmeeseen suhteen pitäisi siitä kehittyä?
Minä olen myös keski-ikäinen nainen ja kyllästyisin todella nopeasti tuollaiseen naimis-viininjuomis-hyshys -suhteeseen. Yhteen en halua kenenkään kanssa muuttaa ainakaan niin pitkään aikaan, kun lapseni kotona vielä asuvat, mutta ihan taatusti haluaisin esittelisin ihanan miehen teineilleni, vanhemmilleni, sisaruksilleni ja ystäville. Olisin myös kiinnostunut miehestä muutenkin kuin vain vakimelana.
Ei minulla ole mitään tarvetta löytää ketään vakituista vain höyläämään minua silloin kuin Minä niin haluan. Haluan ystävän ja olla ystävä myös hänelle ja hänen läheisilleen. Joku salailusuhde ei ole minulla mahdollinen.
Sellaisen miehen löysinkin, tai hän löysi minut. Tunnen hänen exänsä, lapsensa, äitinsä, veljensä ja ystävänsä. Myös lapseni tuntevat esimerkiksi hänen äitinsä.
Minä haluan myös ehdottomasti ystävän, mutta päinvastoin kuin sinä, en halua jakaa häntä. Ei enää perhejuhlia ja sun ja mun ystäviä - ei edes meidän ystäviä. En olisi hetkeäkään hys-hys vaan ilmoittaisib kaikille selkeästi, että hän on minun prioritetteissäni ykkösenä - ja vain minun.
Ai niin se mela. Minulle kelpaisi jopa syvä platoninen rakkaussuhde ❤️
Aikansa tuota jaksaisi, sitten alkaisi tympiä. Siis sitä miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ota käytettyä. Joku syyhän siihen eroon on ollut, ja se on tämän palstankin mukaan aina miehessä.
Keski-ikäinen mies joka ei ikinä ole ollut parisuhteessa onkin varmaan tosi helmi.
Paljon helmempi kuin kukaan niistä teidän "hyvistä" miehistänne.
Juu, siksi niitä yksinäisiä kokemattomia helmiä on maa pullollaan. Äiteen omia pikku Mikoja, Markoja, Sameja ja Janeja sieltä peräkammarista! :D
Mistä sitä muut voi tietää kauanko kannattaa odottaa? Sinä päätät mikä sinulle on sopivaa.