Lue keskustelun säännöt.
Tiedättekö sen tunteen, kun keskustelukumppani ei reagoi
24.02.2019 |
Tai oikeastaan kyse ei ole keskustelukumppanista eikä aina välttämättä edes keskustelusta. Yritän selventää, mistä otsikossa on kyse.
Muuan työkaverini on tällainen. Tauolla saatan kertoa jonkin jutun tai kommentoin jotain asiaa, vaikka säätä, ihan neutraaliin tyyliin. Kyseinen henkilö ei reagoi mitenkään. Ei vastaa, ei katso silmiin, ei elehdi mitenkään, on vain kuin minua ei olisikaan. Tällaisia tilanteita on ollut useita sekä kahdenkesken ollessa että muiden ollessa paikalla. Pidän tätä käytöstä outona, koska tietääkseni paikallaolijoiden juttuihin on kohteliasta reagoida edes jotenkin.
Muistan muitakin vastaavanlaisia tilanteita, ja aina se on tuntunut yhtä oudolta. Joskus on jopa ollut niin, että olen jutellut jonkun kanssa ihan mukavasti ja sitten yhtäkkiä keskustelu onkin tyrehtynyt: on laskeutunut suorastaan käsinkosketeltava hiljaisuus, kun keskustelukumppani lakkaa reagoimasta juttuihini ilman sen kummempaa syytä.
Joku tietysti sanoo, että olen sanonut noissa tilanteissa jotain sopimatonta tai typerää. Kyse ei kuitenkaan ollut siitä vaan ihan normaaleista, asiallisista, neutraaleista keskustelunaiheista ja kommenteista. Sen myönnän, että sosiaaliset taitoni eivät ole erityisen hyvät. Pyrin kuitenkin olemaan aina ystävällinen ja kohtelias.
Saako kukaan kiinni siitä, mitä ajan takaa?
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on just tollasia yrmyjä joiden mielestä sanotaan jotain vaan "kun on asiaa". Junttia käytöstä, ei osata small talkia ja kommunikaatiota tai joku asperger-vaiva. Ulkomailla harvemmin tällaisiin törmää, ainakaan sivistysmaissa.
Niin, ja yllättävän moni tässäkin ketjussa on sitä mieltä, että puhumattomuus ja reagoimattomuus on normitila ja minä olen se epänormaali, kun yritän jutella työkaverille. Montakohan kertaa olen saanut vastaukseksi "puhut varmaan liikaa ja kiusaat työkaveria turhanpäiväisellä small talkilla" jne., vaikka asia ei todellakaan ole niin.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei riitä keskittymiskyky keskustekuihin, joiden aihe ei minua kiinnosta. Niinpä saatan joskus kesken kaiken vajota omiin ajatuksiin. En tiedä onko tämä sitten joku diagnosoimaton ADHD tai ADD. Minun on vaikea myöskin istua paikallaan esim. koulutuksissa.
En pidä small talk -tyyppisestä keskustelusta ja väsyn sellaisissa tilanteissa, mutta en silti kehtaisi lopettaa reagoimista, vaan vastaisin vähintään minimipalautteella.
Kuulostaa epäkohteliaalta tuo, mitä kerroit. Minulla on muistikuva, että olisin itsekin joskus kokenut jotain saman tapaista ja jäänyt ihmettelemään, mitä tapahtui. Pakostakin alkaa pohtia jotain huonokuuloisuutta tms. selityksenä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Mun lentoemäntä kollega oli ensimmäisen päivän töissä ihan mukava. Toisena päivänä jouduttiin koneen taakse yhdessä töihin. Koitin olla mukava ja jutella hänen kanssaan. Alkoi yhtäkkiä tiuskia minulle, kun kysyin jotakin työhön liittyvää ja oli pitkän tovin hiljaa. Päätin olla tuon jälkeen hiljaa myös. Vessaan mennessäni alkoi kuittailemaan jostakin ulkonäköön liittyvästä. Muuten olikin kuin kuolema loppupäivän, kun olin lähettyvillä. Piristyi kovasti kun taakse tuli muita käymään.
Onneksi hän ei ole enää osunut samaan työvuoroon kanssani. Kerrassaan kamala tyyppi. Voi sitä aikuinen ihminen ilmaista jos ei halua, että toinen puhuu mitään työhön liittyvää small talkia. Passiivisaggressiivisuus on karseeta. Varsinkin tuo miten hän toimi. Toivottavasti asiakkaita hän ei kohtele noin.
Eli siis monien vastaajien mielestä möllötys ja reagoimattomuus on normaalia, puhuminen puolestaan epänormaalia. Justjust.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lentoemäntä kollega oli ensimmäisen päivän töissä ihan mukava. Toisena päivänä jouduttiin koneen taakse yhdessä töihin. Koitin olla mukava ja jutella hänen kanssaan. Alkoi yhtäkkiä tiuskia minulle, kun kysyin jotakin työhön liittyvää ja oli pitkän tovin hiljaa. Päätin olla tuon jälkeen hiljaa myös. Vessaan mennessäni alkoi kuittailemaan jostakin ulkonäköön liittyvästä. Muuten olikin kuin kuolema loppupäivän, kun olin lähettyvillä. Piristyi kovasti kun taakse tuli muita käymään.
Onneksi hän ei ole enää osunut samaan työvuoroon kanssani. Kerrassaan kamala tyyppi. Voi sitä aikuinen ihminen ilmaista jos ei halua, että toinen puhuu mitään työhön liittyvää small talkia. Passiivisaggressiivisuus on karseeta. Varsinkin tuo miten hän toimi. Toivottavasti asiakkaita hän ei kohtele noin.
Mitähän tässä on takana? Itselleni tuli mieleen, että kyseinen työkaveri on esim. reilusti sinua vanhempi ja kateellinen jostain (hoikkuudesta, ulkonäöstä). Se kai selittäisi tuon ulkonäkökuittailun.
Vierailija kirjoitti:
Hei, ap!
Minä olen introvertti ja hyvin asiakeskeinen. Työpaikalla käytän vähäiset tauot palautumiseen tai jonkin asian miettimiseen. Jos joku tulee juttelemaan vaikka tupperwareista tai teatteriesityksistä tai nuhastaan, en nyt suurella keskittymisellä lähde osallistumaan keskusteluun. Tämä ei ole henkilökohtaista. Varmasti joku toinen työkaveri tykkää jutustella kanssasi niitä näitä!
Hupaisan alentuva kommentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli siis monien vastaajien mielestä möllötys ja reagoimattomuus on normaalia, puhuminen puolestaan epänormaalia. Justjust.
Tottakai, olemmehan Suomessa.
Joo, on tapahtunut itsellenikin. Että ensin keskusteltiin ihan asiallisesti ja yhtäkkiä toisen puolelta tulikin jäätävä hiljaisuus. Kyllähän se hämmentää.
- ap