Tiedättekö sen tunteen, kun keskustelukumppani ei reagoi
Tai oikeastaan kyse ei ole keskustelukumppanista eikä aina välttämättä edes keskustelusta. Yritän selventää, mistä otsikossa on kyse.
Muuan työkaverini on tällainen. Tauolla saatan kertoa jonkin jutun tai kommentoin jotain asiaa, vaikka säätä, ihan neutraaliin tyyliin. Kyseinen henkilö ei reagoi mitenkään. Ei vastaa, ei katso silmiin, ei elehdi mitenkään, on vain kuin minua ei olisikaan. Tällaisia tilanteita on ollut useita sekä kahdenkesken ollessa että muiden ollessa paikalla. Pidän tätä käytöstä outona, koska tietääkseni paikallaolijoiden juttuihin on kohteliasta reagoida edes jotenkin.
Muistan muitakin vastaavanlaisia tilanteita, ja aina se on tuntunut yhtä oudolta. Joskus on jopa ollut niin, että olen jutellut jonkun kanssa ihan mukavasti ja sitten yhtäkkiä keskustelu onkin tyrehtynyt: on laskeutunut suorastaan käsinkosketeltava hiljaisuus, kun keskustelukumppani lakkaa reagoimasta juttuihini ilman sen kummempaa syytä.
Joku tietysti sanoo, että olen sanonut noissa tilanteissa jotain sopimatonta tai typerää. Kyse ei kuitenkaan ollut siitä vaan ihan normaaleista, asiallisista, neutraaleista keskustelunaiheista ja kommenteista. Sen myönnän, että sosiaaliset taitoni eivät ole erityisen hyvät. Pyrin kuitenkin olemaan aina ystävällinen ja kohtelias.
Saako kukaan kiinni siitä, mitä ajan takaa?
Kommentit (69)
Jos on kännyllä ihminen voi olla tosi kuuro mitä ympärillä tapahtuu enkä tarkoita että olisi kuulokkeet päässä.
Vierailija kirjoitti:
Minunkin mieheni saattaa vain välillä olla vastaamatta.
Aluksi olin tyrmistynyt, koska mielestäni se on loukkaavaa ja moukkamaista käytöstä, poikkeuksetta aina. Kysyin häneltä syytä tuohon käytökseen ja hän kertoi, ettei ole mitään vastattavaa/reagoitavaa. Minusta taas aina löytyy tapa reagoida, edes nyökkäyksellä.
Olemme erilaisia ja samalla erilaisen kasvatuksen saaneita, se pitää ottaa huomioon.
"Minusta taas aina löytyy tapa reagoida, edes nyökkäyksellä."
Näin ajattelen itsekin. Ja joskus tuntuu, että mitä tahansa reaktio, negatiivinenkin (jopa tyly katse, tuhahdus tai ivallinen kommentti). olisi parempi kuin täysi reagoimattomuus.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Jos on kännyllä ihminen voi olla tosi kuuro mitä ympärillä tapahtuu enkä tarkoita että olisi kuulokkeet päässä.
Totta. Hyvä huomio.
- ap
Mullakin tällainen työkaveri. Tekee mielestäni tätä sillon kun on huonolla tuulella, eniten työpäivän alussa eli pistän jonkinlaisen töihintuloärsytyksen piikkiin. Mutta on tuo vähän tyly tapa minustakin. Tulee sellainen fiilis että "jahas tänään taas tällainen päivä" ja olkoon loppupäivänkin sitten rauhassa.
Hei, ap!
Minä olen introvertti ja hyvin asiakeskeinen. Työpaikalla käytän vähäiset tauot palautumiseen tai jonkin asian miettimiseen. Jos joku tulee juttelemaan vaikka tupperwareista tai teatteriesityksistä tai nuhastaan, en nyt suurella keskittymisellä lähde osallistumaan keskusteluun. Tämä ei ole henkilökohtaista. Varmasti joku toinen työkaveri tykkää jutustella kanssasi niitä näitä!
Kyllästyin tuohon, en itsekään puhu muille enää mitään. Tulee niin arvoton olo, kun toinen kohtelee kuin ilmaa. Pitäköön ylpeät juntit tunkkinsa.
Itse teen yleensä tätä, jos tyyppi on jossain mielessä ärsyttävä. Ei vaan huvita jutella ihmisten kanssa, jos ei synkkaa ollenkaan.
Henkilö on väsynyt ja stressaantunut. Tämä voi olla myös kroonista. Hän tod. näk. stressaa kotiasioista enemmän kuin mistään työasioista, sillä kotona on jo kuunneltava jatkuvasti.
Jos sun typerät jutut ei liity töihin, niin mä pistän korvat kiinni. Mitäs valitat, säästäkin koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Jos sun typerät jutut ei liity töihin, niin mä pistän korvat kiinni. Mitäs valitat, säästäkin koko ajan.
Joo, onpas ihanaa kommentointia.
Kiitos niille, jotka vastasivat ystävällisesti ja asiallisesti. Mukavaa päivänjatkoa.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin mieheni saattaa vain välillä olla vastaamatta.
Aluksi olin tyrmistynyt, koska mielestäni se on loukkaavaa ja moukkamaista käytöstä, poikkeuksetta aina. Kysyin häneltä syytä tuohon käytökseen ja hän kertoi, ettei ole mitään vastattavaa/reagoitavaa. Minusta taas aina löytyy tapa reagoida, edes nyökkäyksellä.
Olemme erilaisia ja samalla erilaisen kasvatuksen saaneita, se pitää ottaa huomioon.
"Minusta taas aina löytyy tapa reagoida, edes nyökkäyksellä."
Näin ajattelen itsekin. Ja joskus tuntuu, että mitä tahansa reaktio, negatiivinenkin (jopa tyly katse, tuhahdus tai ivallinen kommentti). olisi parempi kuin täysi reagoimattomuus.
- ap
Paitsi joskus toinen voi sanoa vaikka joo kun selität jotain ja kun jatkat juttua ja kysyt jotain huomaat että toinen ei ole kuullut edes sitä alkua mihin vastasi joo tai mmm. se vasta ärsyttävää on kun joudut aloittamaan saman jutun alusta.
Matkustin kerran serkkuni kyydissä 60 km. Rupattelin ja kyselin silloin tällöin, kiittelin kyydistä jne. mutta hän sanoi koko matkan aikana vain "niin".
Kyllä varmaan pystyt päättelemään vastapuolen tai porukan ilmeistä ja eleistä tekevätkö tuota tahallaan. Kiusaamista ja vallankäyttöä se on silloin, kun joku jätetään tarkoituksella ulkopuolelle ja kohdellaan kuin ilmaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmaan pystyt päättelemään vastapuolen tai porukan ilmeistä ja eleistä tekevätkö tuota tahallaan. Kiusaamista ja vallankäyttöä se on silloin, kun joku jätetään tarkoituksella ulkopuolelle ja kohdellaan kuin ilmaa.
Näinhän se on. Yritän olla ajattelematta asiaa liikaa.
- ap
Suomessa on just tollasia yrmyjä joiden mielestä sanotaan jotain vaan "kun on asiaa". Junttia käytöstä, ei osata small talkia ja kommunikaatiota tai joku asperger-vaiva. Ulkomailla harvemmin tällaisiin törmää, ainakaan sivistysmaissa.
Kerran puhuin koiranulkoiluttajan kanssa ja yhtäkkiä lopetti vastailun ja reagoinnin kaikkeen mitä sanoin. Olin vähän hämmentynyt ja yritin sitten uudelleen selittää nolona soiperrellen eikä vastakaikua.
Tajusin että ihan tahalleen teki ja jatkossa itsekin ignooraan hänet jos näen.
Ei varmaan liity sun tilanteeseen, mutta tällainen tapahtui mulle. :/
Ei jaarittelijoita kukaan jaksa kuunnella. Jaarittelet jopa aloituksessa. Oletko Pirkko vai Ritva, tunnen yhden kumpaakin.
Vierailija kirjoitti:
Ei jaarittelijoita kukaan jaksa kuunnella. Jaarittelet jopa aloituksessa. Oletko Pirkko vai Ritva, tunnen yhden kumpaakin.
Puhuessani olen melko lyhytsanainen. Ilmaisen itseäni kirjoittamalla sujuvammin, joten kirjoitukseni tuppaavat olemaan pitkiä. Ikävää, että aloitukseni sai sinulle aikaan pahan mielen.
Niin ja en muuten ole kumpikaan.
- ap
Minunkin mieheni saattaa vain välillä olla vastaamatta.
Aluksi olin tyrmistynyt, koska mielestäni se on loukkaavaa ja moukkamaista käytöstä, poikkeuksetta aina. Kysyin häneltä syytä tuohon käytökseen ja hän kertoi, ettei ole mitään vastattavaa/reagoitavaa. Minusta taas aina löytyy tapa reagoida, edes nyökkäyksellä.
Olemme erilaisia ja samalla erilaisen kasvatuksen saaneita, se pitää ottaa huomioon.