Vauva vuodelle 2020-21

Tähti: Kiitos rohkaisevista sanoista! Ihana kuulla, että sinulla raskaus ja synnytys ovat menneet hyvin ja lapsen kasvattaminenkin on sujunut. ☺️ Muiden positiiviset kokemukset aina rohkaisevat! Jotenkin tuntuu, että varsinkin netistä löytää helpommin ja enemmän niistä vaivoista ja haasteista ja kauheista synnytyksistä kokemuksia. 😅 Lähipiirissäni myös kaikki synnytykset ovat olleet aika hurjia tai niissä on tullut jotain komplikaatioita, mutta onneksi kaikki ovat synnytyksistään selvinneen niin rohkaiseehan sekin.

Villahuivi: Itsekin olen miettinyt, että millaisen lapsuuden voin lapselle antaa. Omassa lapsuudessani on ollut paljon hyvää, mutta myös paljon huonoa. Paljon olen pohtinut, millainen haluan itse olla vanhempana suhteessa omiin vanhempiini Lapsuus on niin merkittävä aika ihmisen elämässä, että pelottaahan se vanhemmuus. Välillä menee homma ihan katastrofiajatteluksi. 😅 Niinkuin blanchekin mainitsi 😁

Corinderher: Juuri tässä ihmettelen alavatsakipuja, jotka saman moisia kuin kuukautiskivut, mutta ovat nyt olleet tässä ovulaation aikaan. Yleensä olen kokenut vihlaiseeva kipua ovulaation tapahtuessa, mutta nyt ihan alavatsan kramppikipua. Mistä sitten lie johtuukaan.. mutta ilmeisesti on normaalia.

Corianderher mulla oli kans tässä kierrossa kivulias ovulaatio vasemmalla puolella. Tai ainakin toivon että se johtui ovulaatiosta, koska pelkään että muuten siellä on kyllä jotain vialla, sen verran kipeää on tehnyt.

Mulla on mieli matalana kun kaverin häissä viikonloppuna oli kolmen kaverin tyttöystävät viimeisillään raskaana. Tiesinkin tämän ja valmistauduin siihen henkisesti, mutta en siihen että törmäsin heti häihin saavuttuani vessassa neljänteen (työkaverin vaimoon) raskaana olevaan tuttuun naiseen.. tästä raskaudesta en ollut kuullut etukäteen mitään. Jotain siinä koitin sönköttää ja onnitella, mutta tiukkaa teki, huoh.

Mies kävi tänään antamassa spermanäytteen ja mulle varattu aika ensi viikolle verikokeisiin Felicitakseen. Kunpa menkat ei alkais lauantaina ajallaan, tulis se plussa ja saisin perua sen ajan. Noh toivossa on hyvä elää..

Ihanaa kuitenkin lukea iloisiakin uutisia täältä, se antaa toivoa! Plussatuulia ja tarrasukkia kaikille!

Corianderher mulla on kaksi suunnilleen samanikäistä sisarusta ja olin 20v kun äiti sai lapsen uuden miehen kanssa 42-vuotiaana. Pikkuveli on kaikille sisaruksille todella rakas ja äiti ei ole ainakaan koskaan maininnut että kukaan olisi arvostellut heitä. Uusi vauva myös sitoi meidät uusioperheenä paremmin yhteen (vaikka itse muutinkin siinä pian kotoa pois) ja isäpuolesta tuli mielestäni enemmän osa perhettä. Muiden mielipiteet ja varsinkin niiden arvailut kannattaa todellakin jättää täysin omaan arvoonsa - tiedän, helpommin sanottu kuin tehty, mutta kuitenkin. :)

Heipparallaa! Ihana huomata plussia tulleen tässä "tauon" aikana. Luin kaikki läpi ja ison tsempit kaikille sekä onnittelut plussista ❤️❤️

Tänään lähti kp1, Yk3!! Eli menkat tuli vihdoin, eli kierron pituudeksi tuli 39 päivää ja tämä siis paljon lyhempi edellistä (54päivää) joten positiivisin mielin. ☺️☀️

Joku kysyi olenko käynyt gynellä kiertojen vuoksi: en ole. Harkitsin ja olin jo varaamassa mutta sitten menkat alkoi. Jostai kun luin että voi ottaa aikansa hormonaalisen ehkäisyn jälkeen kierron tasaantumisessa. Ja onhan se nyt jo alle 40 päivää tuo kierto. 👍🏻

Nyt en tässä kierrossa tilaa yhtään ovistestiä enkä raskaustestiä. Selkeästi tuo vaan minulle stressiä ja haen sitten Jos tarpeellista niin raskaustestin kaupasta/apteekista. Sain niin pahoittaa viivanpaikoilla viimekierrossa mieleni 🙈😅

Maca-jauhe edelleen käytössä, omega tuplat sekä mamma vitamiinit. Mietin että maca saattoi auttaakin että kierto oli noinkin paljon lyhentynyt ja tasoittunut ☺️

Mukavaa alkanutta helmikuuta, mukana pyörin ja toki varmaan hieman taustalla, en liikaa kiinni ole foorumeissa niin ei mene liian "tunteisiin" vauvan yritys ja en stressiä kasvata itselleni 😅

Plussatuulia kaikille uusille ja vanhoille käyttäjille ❤️🥰

Corianderher: Minulla vähän sama tilanne. Edellisestä liitosta lapset 21v, 17v ja 13v. Kun nykyinen puoliso otti yhteisen lapsen haaveilun puheeksi, niin pitkään mietin asiaa ja sitä että mitä ihmiset miettii. Kun itse ikäänkuin rikoin ydinperheen hakemalla yksin eroa, tosin hyvistä syistä. Ja no, ex-puoliso kantaa edelleen vihaa ja katkeruutta vaikka itsekin pyörittää jo uusioperhettä toisella paikkakunnalla.

Meidän kohdalla raskaus lujitti entisestään suhdetta ja olihan se suuri siunaus puolisolleni kun hän sai oman pojan, lapsen josta oli haaveillut vuosia ja perhe, kuten Helvikin totesi, kasvoi tiukemmin yhteen. Arvostelua ei olla kuultu, tai ainakin se on hyvin osannut kiertää meidät.

Mielestäni muiden mielipiteille ei paljon kannata arvoa antaa, meillä kaikilla kuitenkin on vain tämä yksi elämä elettävänä ja se on elettävä niin että itse on onnellinen ja tyytyväinen valintoihinsa, ei niin mitä muut miettii 😊

Itse ainakin kurkotan niitä asioita kohti joista unelmoin välittämättä siitä mitä muut ovat mieltä. Soraääniä tänne maailmaan varmasti mahtuu, onneksi ne voi laskea toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos

Paljon onnea plussanneille ❤️

Masentaa. Oma napa päivitys luvassa. Oon viettänyt nyt hiljaiseloa täällä stressin välttämiseksi ja se toimikin aika hyvin, kp 12 saakka en ollut ollenkaan kartalla mikä päivä kierrosta menossa enkä kytännyt niitä. Kp 12 sit alkoi ovis tuntemukset, jatkui kp 13 mutta loppui kp 14 (tänään). Yleensä mulla ovistuntemukset loppunut ovulaatiopäivänä, mutta nyt on testit ollut täysin negatiivisia, joten oletan että ovis on joko ollut ennen kp 12 ilman oireita, tai vasta tulossa ja siten ylipitkä kierto, tai etten ovuloi tässä kierrossa ollenkaan. Pessisimistiminä on taipuvainen tämän viimeisen vaihtoehdon suuntaan 😔

Tän päivän on ollu mieli ihan maassa. Jos olis ekasta yk:sta tärpänny, mitä en uskoni mut toki toivoin, nii nyt oltaisiin turvallisilla viikoilla ja saisi kertoa läheisille. Epätoivo nostaa päätään ja hirveä pelko lapsettomuudesta, kriiseyttä omaa naiseutta kohtaan jne. Hääpäiväkin lähestyy ja tiedän että monet läheiset uskoo että meillä pian olisi lapsi tulossa ja tämäkin masentaa kun ei mitään tapahdu. Työkaveriltakin juuri tuli raskausilmoitus 3kk häiden jälkeen. Oon tavannut tilastoja missä meidän ikäisistä 60% tulee raskaaksi 3kk sisällä, tuntuu niin pahalta siirtyä nyt tuonne "vähemmistöön" jolla kestää kauemmin ja koen suunnatonta huonoutta tästä. Jos jotakin positiivista pitää kaivaa, niin mies tuntuu olevan koko ajan enemmän mukana tässä projektissa, taitaa sitäkin säikäyttää kun ei raskaus alkanutkaan sormia napsauttamalla.

Tsemppiä kaikille ja onnea kaikille plussanneille!

Helvi kirjoitti:

Corianderher mulla on kaksi suunnilleen samanikäistä sisarusta ja olin 20v kun äiti sai lapsen uuden miehen kanssa 42-vuotiaana. Pikkuveli on kaikille sisaruksille todella rakas ja äiti ei ole ainakaan koskaan maininnut että kukaan olisi arvostellut heitä. Uusi vauva myös sitoi meidät uusioperheenä paremmin yhteen (vaikka itse muutinkin siinä pian kotoa pois) ja isäpuolesta tuli mielestäni enemmän osa perhettä. Muiden mielipiteet ja varsinkin niiden arvailut kannattaa todellakin jättää täysin omaan arvoonsa - tiedän, helpommin sanottu kuin tehty, mutta kuitenkin. :)

Kiitos, ihana kuulla! Koitan tosiaan aktiivisesti kääntää katsetta kohti omaa napaa ja olla vakaasti sitä mieltä, että meidän perhe on minun prioriteetti ja tiedämme kyllä mikä meille on parasta. Minulla on vaikea suhde ja vaikea ero koulukirjanarsistin kanssa, joka pyrkii ( ja valitettavasti onnistuukin) vielä kuusi vuotta eron jälkeen olemaan aktiivinen päättävä henkilö meidän perheessä (huolimatta uudesta suhteestani, tämän hän ohittaa täysin, elää kuin minulla ei olisi parisuhdetta, mm. kun olemme lähdössä lomalle, hän korostetusti käyttää sanamuotoja: milloin se SINUN lentosi lähtee...). Pelkään tätä eksääni, en fyysisesti, mutta henkisen väkivallan vuoksi. Mies on manipuoloinut sossut, lääkärit, terapeutit, kaikki mahdolliset puolelleen ja minusta on tehty masentunut ja epätasapainoinen äiti... ensimmäistä olenkin ollut - nyt parempi kausi.

Mä kuulun kanssa etukäteen panikoijiin. Yhtenä päivänä oon varma, että kaikki menee hyvin ja toisena oon varma, ettei mikään tule onnistumaan. Mun mies tekee välillä reissutöitä ja se on luonnollisesti yksi vakio paniikin aihe. Mitä jos tulee pidempi työreissu ja mitä jos lapsi on ihan kamala koliikkivauva tms ja huutaa 24/7 ja miten pärjään ja ja ja.... Näitähän riittää 🙈

Eipä näille oikein muuta kai voi kun yrittää ajatella positiivisesti. Onhan muutkin pärjänneet ja osanneet.

Muuten en oikein osaa mitään sanoa lääke- yms juttuihin. Tsemppiä kaikille! Ja onnea plussista!

Itse odotan menkkoja alkavaksi näinä päivinä eli kohta todennäköisesti yk9 aluillaan.

Hattara kirjoitti:

Mun mies tekee välillä reissutöitä ja se on luonnollisesti yksi vakio paniikin aihe. Mitä jos tulee pidempi työreissu ja mitä jos lapsi on ihan kamala koliikkivauva tms ja huutaa 24/7 ja miten pärjään ja ja ja.... Näitähän riittää 🙈

Sie tuut pärjäämään hienosti! Mulla oli aikanaan 4 vuotias ja vastasyntynyt kun mies alkoi tehdä reissutyötä. Reissupäiviä vuodessa 100. Lasten kanssa rytmi sujahti aika nopeasti ja yllättävän helposti, vaikeudet osui sitten enemmänkin parisuhteeseen. Toivottavasti sulla on hyvä turvaverkko ystävistä, sukulaisista jne. Se on kullanarvoinen.

Blanche: jotenkin kommenttisi helpotti, itsellä on alkanut nyt pillereiden lopettamisen jälkeen tukka tosiaan rasvoittua hirmuista vauhtia ja näppylöitä tulee niin naamaan kuin muuallekin. Tiedän johtuvan juu hormooneista, mitkä olleet "nukuksissa" vuosia, mutta silti jotenkin helpottaa kummasti kun kuulee että ei ole ainoa jolle tätä käy :)

Lisäksi nämä viidennet "luomumenkat" tuntuu jotenkin erilaiselta kuin aikaisemmin. Vuoto paljon rajumpaa. Jospa nyt alkaisi kuitenkin vasta olla ns. erossa pillereistä ja niiden vaikutuksista?

Tai ainakin sitä yrittää kovasti miettiä positiivisen kautta, että ehkä pikkuhiljaa olisi parempi mahdollisuus sille raskautumisellekin.

kp 3, yk 6... miehen kanssa puhuin että yritettäisiin ottaa vielä rennommin. Ei mietittäisi niitä "tärkeitä päiviä" tallettelun kannalta vaan keskityttäisiin enemmän siihen parisuhteeseen jne.

Voin samaistua noihin pelkoihin, paljon tulee mietittyä miten sitä jaksaa 🤷 itse ajattelen että pärjään kyllä vauvan kanssa mutta entäs parisuhde? Mun mies on välillä jotenki niin tarvitseva ja mietin paljon miten mies pärjää vauvan kanssa, ottaako hoitovastuuta 🤔 hyvänä miehenä häntä tietysti pidän mutta jos hänestä tuntuu ettei pärjää tai on epävarma niin sit monesti perääntyy ja jättää asian hoitamisen minulle. Hänestä varmasti tulee hyvä isä kunhan lapsi kasvaa mut jotenkin tuntuu että tuo vauva aika jää minulle 🤔 mutta toisaalta ihana ajatella että olis sitten pienen kanssa kotona 🥰

Oon niin kyllästynyt työhöni että haluan pois sieltä, tämä vauva ajatus antaa paljon voimaa! 🤩 Mites teillä muilla työjutut?

Haluisin jäädä kotiin mahdollisimman pitkäksi aikaa mutta en tiiä onko siihen varaa 🤔

Terolutista samoin kuin siitä edellisestä lääkkeestä tulee omituinen olo, hankala selittää mutta ihan kuin veri virtais nopeammin ihon alla 😅

Mukavaa keskiviikkoa 🥰

Sissi90: Mä taas pelkään, että en anna isän hoitaa vauvaa, kun ajattelen ettei se osaa. 😅 Ei kai kukaan osaakaan ennen kuin on vaan on pakko... sitä pientä vastasyntynyttä. Toivon, että univelka ja päivät yksin vauvan kanssa aiheuttaa sen, että tyrkkään lapsen aina isälleen, kun tämä tulee kotiin. 😂 Olen niin kontrollifriikki ja kuvittelen aina osaavani paremmin.. tästä pitäisi päästä vähän eroon ihan ylipäänsä elämässä.

Työstäni pidän eikä mulla silleen ole tarvetta olla sieltä pois. Tosin haluaisin jatkokouluttautua vielä lisää ja mietin, mitenköhän se sattuisi sopimaan lapsen mahdollisen tulon kanssa yhteen. Nyt aihe ei tosin ole ajankohtainen, koska en tämän kevään haussa aio hakea. Haluaisin itse olla lapsen kanssa kotona mahdollisimman pitkään enkä alle kaksivuotiasta haluaisi laittaa päiväkotiin, mutta eihän sitä voi etukäteen tietää, miltä se kotona olo sitten tuntuu tai onko siihen ylipäänsä varaa. Nykyisessä työssäni ei ole mitään urakehityksen mahdollisuuksia ja äitiyslomatkin ovat ihan perusarkea eikä niitä mitenkään paheksuta tms. Sen puolesta kotona oleminen ei vaikuttaisi työhöni tai uraani mitenkään.

Pillereiden lopetukseen minun on jo pitkään pitänyt kommentoida omia kokemuksiani. Lopetin pillerit jo vuosia sitten syötyäni niitä noin 10 vuotta putkeen. En tarkalleen enää muista kaikkia oireita kuukautiskierron palautumisessa, mutta muutama kuukausi pillereiden lopettamisen jälkeen jouduin menemään gynelle, koska ainakin koin kovaa toispuoleista alavatsakipua ja taisivat kuukautisetkin tulla jotenkin epäsäännöllisesti. Sain gyneltä silloin jotain hormonivalmistetta, jota söin jonkun aikaan ja se tasasi oman luonnollisen kierron (tai ylipäänsä käynnisti sen). Gyne silloin kertoi, että on aivan normaalia, että keholla menee aikaa oman hormonitoiminnan tasaamisessa ja tämä saamani hormonivalmiste (jonka nimeä en tietenkään enää muista) tuki kehoani siinä muutoksessa. Suosittelen siis kaikkia pillerit lopettaneita ja mitään oireita kärsiviä käymään gynellä odottamisen sijaan!

Heippa vaan kaikille vauvasta haaveilevat täältä ilmottautuu yksi mukaan myös.

Jospa minäkin nyt tänne uskallan kirjoittaa ja jospa vertaistukeakin saisi. 🙂

Ollaan siis n28 ja m29 kihlapari. Minulla entisestä suhteesta 6v poika.

Yhteistä taivalta on takana jo 4 vuotta.

Ehkäisy jätetty lokakuussa pois, oli nuvaring.

Menkat tullu sen jälkeen melko säännöllisesti kp32 joskus ollu kp35

Ehkäisyn lopettamisen jälkeen ollaan oltu että tulee jos tulee, mutta itsellä sen verran kova vauvakuume että se ei ihan toimi. Alkuun siis käytin netistä löytyvää ovulaatiolaskuria. Mitä käytin viimeksikin ja yrityskertoja oli silloin 4 kierrosta.

Nyt sitten ostin nuita clearblue digital ovulaatio testejä.

Käytin tammikuussa ja sainkin hymynaaman. Kr13 yhdyntöjä oli siinä kr 13/14/15 sen jälkeen ei ole ollut.

Nyt sitten koittanut lukea omaa kehoa ja tuntemuksia. Mutta en tiedä. Valkovuoto ollut ihan normaalia vähän oli yöllä menkkamaisia kipuja.

Menkat pitäisi alkaa tuossa 17.2. Ja niinhän ne varmasti alkaa niinkuin joka kuukausi. 😣😔

Corianderher kirjoitti:

Mulla oli aikanaan 4 vuotias ja vastasyntynyt kun mies alkoi tehdä reissutyötä. Reissupäiviä vuodessa 100. Lasten kanssa rytmi sujahti aika nopeasti ja yllättävän helposti, vaikeudet osui sitten enemmänkin parisuhteeseen. Toivottavasti sulla on hyvä turvaverkko ystävistä, sukulaisista jne. Se on kullanarvoinen.

Coriander, onhan näissä haastetta! 😊Olitko sinä miten pitkään sitten kotona?

Suurimmat ongelmat tulee, kun molempien pitäisi saada tehdä töissä reissupäiviä ja jos ei ole sukulaisia lähellä, jotka voisi auttaa....

Pienen palstalta etääntymisen jälkeen palailin lukemaan kaikki kommentit ja kirjoittelemaan omia kuulumisia! Onnittelut monille plussanneille! Ja Villahuivi, ihanaa että sulla on ollut positiiviset fiilikset, toivottavasti se jatkuu ja alkaisi ovulaatiotkin löytymään!

Täälläkin ollaan keskusteltu tuosta aiheesta että apua mitäs jos nyt oikeasti saataiskin lapsi - se tuntuu niin kaukaiselta ja suorastaan ihmeeltä, jos niin kävisi! Mulla ollut nyt rento kierto, Terolut-kuuri lopuillaan ja odottelen innolla seuraavan alkua kun pääsen aloittamaan Letrot. Tuntuu kuin yrittäminen vasta pääsisi alkamaan! Mieskin varovaisesti sanoi, että on miettinyt miten ihanaa olisi jos vauva saataisiin, millaista elämä olisi sitten jne.. Selvästi hänkin on jättänyt ajatusta vähän taka-alalle, ettei tulisi stressiä ja huolta lapsettomuudesta. Hihiteltiin, että tässähän tulee ihan uusi vauvakuume päälle. Unohtunut jotenkin se iloinen ja jännittävä raskauden alkamisen odotus, kun päällimmäisenä tunteena ollut pelko ja kriisi lapsettomuudesta. Odottava tunnelma siis nyt! On tehnyt hyvää olla ajattelematta kierron kulkua ja keskittyä vain muuhun normaaliin elämään. Liikkua, syödä hyvin ja hemmotella itseä, niinkuin joku täällä ihanasti kehoittikin. Suosittelen muillekin! 😊

Lapsettomuuspolilta ei ole vielä ensikäynnille aikaa kuulunut, mutta maltan kyllä odottaa sitä rauhassa kun saa letrot aloittaa odotellessa. Olen lueskellut paljon hyviä kokemuksia ovulaation induktion tuloksista, sen takia tuntuu että aika vain matelee. Kalenterista olen katsellut että jos eka letrokierto saisi aikaan ovulaation, niin pääsisin tekemään mahdollisesti raskaustestin juuri talvilomaviikollani jolloin ollaan reissussa. Iloitsen jo siitä ajatuksesta, että joskus voin virallisesti elää oikeita piinapäiviä! 😄

Tsemppiä ja plussatuulia!

Corianderher kirjoitti:

Hattara kirjoitti:

Mun mies tekee välillä reissutöitä ja se on luonnollisesti yksi vakio paniikin aihe. Mitä jos tulee pidempi työreissu ja mitä jos lapsi on ihan kamala koliikkivauva tms ja huutaa 24/7 ja miten pärjään ja ja ja.... Näitähän riittää 🙈

Sie tuut pärjäämään hienosti! Mulla oli aikanaan 4 vuotias ja vastasyntynyt kun mies alkoi tehdä reissutyötä. Reissupäiviä vuodessa 100. Lasten kanssa rytmi sujahti aika nopeasti ja yllättävän helposti, vaikeudet osui sitten enemmänkin parisuhteeseen. Toivottavasti sulla on hyvä turvaverkko ystävistä, sukulaisista jne. Se on kullanarvoinen.

Kiitos! :)

Kyllähänn sitä yleensä sopeutuu uusiin asioihin ja tilanteisiin. Toivottavasti joskus tärppää ja pääsee vielä kokeilemaan :)

Käykö kenellekään muulle ikinä niin, että keho viestittää aikaisin ovulaation lähenemisestä merkeillään, mutta välillä merkit laantuu ja alkavat sitten myöhemmin uudelleen ja myös ovis tuleekin myöhemmin?

Mulla on nyt taas tällainen kierto. Ekat ovislimat tuli jo kp6 ja halut ym., sitten ne laantui eikä LH-huippuakaan ole näkynyt. Eilen alkoivat sitten uudelleen, ei silti edelleenkään LH-huippua. Ihan kuin keho yrittäisi käynnistää ovista, mutta ei oikein saa käynnistettyä. Kärjistetysti sanottuna, voihan olla, että tää on normaaliakin. Kp13 kuitenkin vasta menossa. 😬

Kaneli78 kirjoitti:

Käykö kenellekään muulle ikinä niin, että keho viestittää aikaisin ovulaation lähenemisestä merkeillään, mutta välillä merkit laantuu ja alkavat sitten myöhemmin uudelleen ja myös ovis tuleekin myöhemmin?

Mulla on nyt taas tällainen kierto. Ekat ovislimat tuli jo kp6 ja halut ym., sitten ne laantui eikä LH-huippuakaan ole näkynyt. Eilen alkoivat sitten uudelleen, ei silti edelleenkään LH-huippua. Ihan kuin keho yrittäisi käynnistää ovista, mutta ei oikein saa käynnistettyä. Kärjistetysti sanottuna, voihan olla, että tää on normaaliakin. Kp13 kuitenkin vasta menossa. 😬

Juuri samoja ajatuksia täällä! Otin kuvankin ovisliuskoista, ja kp12 päivällä tehty näyttää vahvinta viivaa. Tuota vahvempaa (väri aavistuksen vaaleammat kuvassa kuin oikeasti, mutta kontrollin ja testin suhde on sama kuvassa kuin oikeestikin) toki en ikinä saa, eli en pelkillä testeillä voi edes arvioida ovista. Oireet loppu kp12, tänään siis kp15 ja arvon yhä, odotanko muutaman päivän vielä ennen kuin aloitan Terolutin... valkovuoto tosin lisäänty yllättäen yöllä, niin että housut kastuu 🙄 ja edelleen nippailee vasemmalta munasarjasta.

Täällä edelleen taustalla. ✋

Kaneli78, kuulostaa osittain tutulta ja siks pitikin tulla vastaamaan.

Koin monesti jo alkukierrosta, kp8 alkaen että ovis olisi ihan näinä hetkinä. Sitten kuitenkin kaikki oireet laantui. Oireet alkoivat uudestaan yleensä siinä kp15-18 ja loppuivat taas kuin seinään. Kierrot mulla lähes aina yli 30 päivää, joten ovis todennäköisesti ollutkin aina vasta tuolla kp18 paikkeilla.

Viimeisin (tärppi)kierto tutkailin limoja entistä tarkemmin. Talleteltiin mahdollisimman useana päivänä kunnes lima ei ollut enää sormien välissä venyvää. Limat kannattaa testata sitten ihan sieltä. :D "Napata" sormien väliin.