Vauva vuodelle 2020-21

Ovis lähestyy ja yritimme sitkeästi tallettaa, eikä se taaskaan onnistunut. En voi sille mitään, että kun tätä jatkuu kuukausi kuukauden perään niin romahdan itkuun joka kerta kun mies luovuttaa.

Ilona Eloisa kirjoitti:

Ovis lähestyy ja yritimme sitkeästi tallettaa, eikä se taaskaan onnistunut. En voi sille mitään, että kun tätä jatkuu kuukausi kuukauden perään niin romahdan itkuun joka kerta kun mies luovuttaa.

Ootteko kokeilleet tehdä koti-inseminaatiota? Tarvitset vain mukin (ei terästä) ja lääkeruiskun. Apteekista saa pyytämällä esimerkiksi lasten 10 cm pitkiä lääkeruiskuja, joissa on tasainen pää. Sitten vaan ovulaation aikaan mies laittaa sperman mukiin ja sinä törkkäät sen ruiskulla varovasti sisään makuuasennossa. Mies voi vaikka tehdä toimenpiteen omassa rauhassaan ja sinä omassa rauhassasi.

Itse en ole tätä kokeillut, mutta esimerkiksi ystäväni (naispari) on saanut lapsen tällä metodilla. Olen myös lukenut LUKUISISTA ihmisistä, jotka tekee koti-inseminaatiota suorituspaineiden takia. Saattaa olla, että mekin siirrytään tähän, jos suorituskyky alkaa kovin kärsiä. Itse asiassa se tekisi hommasta siinä mielessä helpomaa, että voisi erottaa vauvanteon ja huviseksin toisistaan :) 

Älä anna suorituspaineiden tulla vauvahaaveiden tielle, vaan ottakaa rohkeasti uudet "aseet" käyttöön. Sillä ei ole lopulta mitään väliä, saako vauva alkunsa perineisestä yhdynnästä vai muumimukin kautta :)

Hei! Tiedän et joku mut muistaa kk takaperin ku mul oli menkat ja kannustin takaperäl. Nyt mäkin oon sitten teidän kaa messissä. Viimeiset ehkäisyn aiheuttamat menkat loppui eilen ja nyt vaan oon sormet täällä ristissä koska jännittää!!

Uusille kasvoille täällä niin moi vaan! Oon 24 v muija jolla on saman ikäinen mies ja toivotaan ekaa lasta :) ja nyt tosiaan alotettiin sänkypuuhat ilman ehkäsyä. Vähän tuppaa jännittää kuin tässä käy.. :D mähän en siis tikuttele ku rahaa palaa siin nii sikana ja muistelisin et tunnen ovulointini kyllä kun se käy.. se meinaa nipistää ikävästi!!

Tsemppiä kaikille <3

Täällä kp1. Täytyy ostaa uusia ovistestejä. Talletteluja tehty kyl joka kierrossa hyvin, mut ei vain tärppää. Ferritiiniarvo pitäis mittauttaa ja käydä gynekologilla vaikka ihan perusjutut tutkituttaan. On se vaan aina pettymys, ku kp1 vaihtuu..

Ollaan kokeiltu kerran koti-inseminaatiota, musta se tuntui henkisesti tosi rankalta, oli jotenkin aika luonnotonta. Mut sitä on kyllä varmasti harjoiteltava lisää.

RoseAmelie kirjoitti:

Kävin tosiaan verikokeissa, kun kilppariarvot heittelehtii koko ajan ja tiputtelua on 10-6 päivää ennen menkkoja. Ferritiini oli aivan nollissa vaikka hemoglobiini on superhyvä, joten rautakuuri nyt menossa. Toivottavasti siitä jo olis apua tiputteluun. Lekuri tsekkasi myös prolaktiinin (mikä oli ok) ja vihdoin kilppariarvotkin oli pysyny aisoissa. 👏 Sain myös lähetteen eteenpäin gynelle, kun viime kerrasta on tovi aikaa ja tiputtelua esiintyy joka kierrossa. Hienoa, että asiat etenee.

Sinuna yrittäisin vaatia rautainfuusiota kilppariin ja raskautumisyritykseen vedoten. Varastorauta-arvo nousee hitaasti, 5-15 yksikkö kuukaudessa. Jos sulla on arvo ihan nollissa, niin se selittää temppuilevan kilpparin ja "turvarajaan" 50+ menee helposti puoli vuotta tai enemmän. Varastoraudanpuute nostaa hemoglobiinia, koska keho yrittää kompensoida matalaa rauta-arvoa lisäämällä hapen siirtoa kudoksiin korkealla hemoglobiinilla. Hemppa alkaa tippua vasta sitten kun yhtään rautaa ei ole, se kun vastaa tärkeimmistä toiminnoista ja pitää sut elossa. 

Mulla nousi kuukaudessa rauta-arvot alle viidestä kolmeenkymmeneen. Se voi imeytyä tehokkaasti kun kun vajaus on noin paha. Jatkokontrollia ei määrätty, joten käyn varmasti omakustanteisesti sen sitten myöhemmin kontrolloimassa.

Onnea plussanneille ❤️☀️

Täällä kp7 muistaakseni tänään ja oli varmaan yk7 menossa. Melko stressivapaata vauvaprojektin suhteen. Otan välillä jopa niin lungisti, että aloin kyseenalaistamaan sen, että olenkohan tässä ihan täysillä mukana? Mutta kyllä mä olen, yritän vaan ajatella enemmän niin, että jos meidän on tarkoitus onnistua, niin me onnistutaan joskus jotenkin.

Ilona Eloisa kirjoitti:

Ovis lähestyy ja yritimme sitkeästi tallettaa, eikä se taaskaan onnistunut. En voi sille mitään, että kun tätä jatkuu kuukausi kuukauden perään niin romahdan itkuun joka kerta kun mies luovuttaa.

Voima🤗. Ei oo aina helppoa olla mies(kään) näissä puuhissa. Meillä välillä vähän samaa ongelmaa ja sen takia yritänkin ottaa mahdollisimman rennosti (välillä helpommin sanottu kuin tehty, en), enkä edes viitsi miehelle mainita, että milloin olis otollinen hetki. Vaikka taitaapa tuo huomata..

Onpa hassu olo. Joko mun munikset heräilee tai sit vaa niit muuten vaa juilii välil ihme kohtausmaisesti ja terävästi. Hämmentävää. Tosin, vasenta enemmän ku oikeeta. Mikähä lienee? :D

Ihanaa, että pystyt suhtautumaan projektiin rennolla otteella! Minkä ikäisiä sun lapset on, tulisiko iso ikäero? 

Mulla esikoinen 7 v., ja vähän hirvittää se, että ikäero kasvaa koko ajan. Välillä olen jopa miettinyt olenko hullu, kun haluan aloittaa kaiken taas alusta :D 

Täällä ollaan taustalla lueskeltu ja seurailtu viimesen kuukauden pari. Meillä käväs sillon pari kuukautta sitten se haamunen tikussa joka sitten kuitenkin muuttui menkoiksi. Mietin jo vaikuttaako se minulle tehty munasarjan osapoisto raskautumiseen vai mikä on kun kierto kierron perään vaan vuodellaan.

Noh, tänään piti menkkojen alkaa, mutta kun ei vuotoa ole näkynyt ei kuulunut niin päätin pissiä purkkiin ilman mitään sen kummempia ajatuksia. Lopputulos näkyy kuvassa 😳 ajatukset hyvin sekavat ja hämmentyneet, toki myös onnelliset ❤️ mikäli tämä mini nyt pysyisi vaan kyydissä vielä. Nyt siis maaliskuusta saakka oltu ilman ehkäisyä ja viimesistä menkoista laskettuna mentäis jossain 4+ jotain paikkeilla 🤔

Tsemppiä kaikille yritykseen, sormet ja varpaat ristissä, että lokakuu on plussakuu ❤️

Haaveissa21 kirjoitti:

Ilona Eloisa kirjoitti:

Ovis lähestyy ja yritimme sitkeästi tallettaa, eikä se taaskaan onnistunut. En voi sille mitään, että kun tätä jatkuu kuukausi kuukauden perään niin romahdan itkuun joka kerta kun mies luovuttaa.

Voima🤗. Ei oo aina helppoa olla mies(kään) näissä puuhissa. Meillä välillä vähän samaa ongelmaa ja sen takia yritänkin ottaa mahdollisimman rennosti (välillä helpommin sanottu kuin tehty, en), enkä edes viitsi miehelle mainita, että milloin olis otollinen hetki. Vaikka taitaapa tuo huomata..

Kiitos voimahalauksesta! Kyllä iloinen voi olla ihminen onnistuneesta talletuksesta, vaikkakin koti-inseminaatioon se lopulta päätyi kuitenkin.

Onnittelut Julppa plussasta 🌹

Tsemppiä uuteen kiertoon siirtyneille ❤️🌠

Ferritiinistä sen verran, että itsellä tarkistettiin se kesäkuun lopulla, silloin oli 38,rautaa kehotettiin syömään ja sitä olen syönyt siitä asti, sen jälkeen ei ole uudelleen mitattu.

Tilasin nyt sitten kumminkin tähän kiertoon ovis testit, aoin kokeilla tässä kierrossa tikuttaa. Yhtään en tiedä milloin kannattaisi aloittaa, flo ennustaa oviksen kp14, mutta välillä ollut oireita jo kp 9-11. Seuraava mahdollinen laskettu aika osuisi aika lailla heinäkuun puoleen väliin, esikoisesta aikanaan oli näin ❤️

Paljon plussatuulia kaikille ja positiivisiä ajatuksia ❤️🌠😊

Onnea plussanneille ❤️

Omaa kriiseilyä; olen alkanut kipuilemaan vieläkin enemmän lapsen saannin kanssa. Eihän km:sta olekaan vielä kauaa ja uusi yritys lähti heti käyntiin. Otin Flon kokeiluun joitain viikkoja sitten. Sen mukaan mentiin oviksen arvioinnissa (tikut saapuivat vasta tänään postissa) ja arviointiin vaikutti se, että km-vuoto olisi katsottu myöhästyneiksi menkoiksi. Flo näyttää, että niiden tietojen valossa menkkojen pitäisi alkaa kahdeksan päivän päästä. Tänään saapui myös CB herkät raskaustestit, mahis testata kuusi päivää ennen. Koska kai ihan täyttä varmuutta tulevien menkkojen alusta ei ole, testasin heti tänään ja tietenkinhän se oli negatiivinen. Iski niin suuri pettymys. Puolisokaan ei ymmärrä, ja toisaalta mietin jopa, kerronko k e n e l l e k ä ä n , jos testi jossain kohtaa näyttäisikin plussaa; jos se ei säilykään. Kipuilua siitä, ettei plussaa tule testiin ja siitä, että jos tulee, ettei se kestäkään.

Tuntuu, että kaikki muut ympärillä saavat lapsia ja onnistuvat. Iloinen toki heidän puolesta, mutta silti.

Chard kirjoitti:

Mulla nousi kuukaudessa rauta-arvot alle viidestä kolmeenkymmeneen. Se voi imeytyä tehokkaasti kun kun vajaus on noin paha. Jatkokontrollia ei määrätty, joten käyn varmasti omakustanteisesti sen sitten myöhemmin kontrolloimassa.

Kontrolloitiinko sulla tulehdusarvot samalla, ettei ollut vaan arvot koholla tulehduksen vääristäminä? Raudanpuute yleensä heikentää raudan imeytymistä ja siksi infuusio onkin monelle ainoa toimiva ratkaisu. Infuusion jälkeen se rauta imeytyy sitten usein suolistostakin paremmin.

hiiviskelijä kirjoitti:

Ilona Eloisa kirjoitti:

Ovis lähestyy ja yritimme sitkeästi tallettaa, eikä se taaskaan onnistunut. En voi sille mitään, että kun tätä jatkuu kuukausi kuukauden perään niin romahdan itkuun joka kerta kun mies luovuttaa.

Ootteko kokeilleet tehdä koti-inseminaatiota? Tarvitset vain mukin (ei terästä) ja lääkeruiskun. Apteekista saa pyytämällä esimerkiksi lasten 10 cm pitkiä lääkeruiskuja, joissa on tasainen pää. Sitten vaan ovulaation aikaan mies laittaa sperman mukiin ja sinä törkkäät sen ruiskulla varovasti sisään makuuasennossa. Mies voi vaikka tehdä toimenpiteen omassa rauhassaan ja sinä omassa rauhassasi.

Itse en ole tätä kokeillut, mutta esimerkiksi ystäväni (naispari) on saanut lapsen tällä metodilla. Olen myös lukenut LUKUISISTA ihmisistä, jotka tekee koti-inseminaatiota suorituspaineiden takia. Saattaa olla, että mekin siirrytään tähän, jos suorituskyky alkaa kovin kärsiä. Itse asiassa se tekisi hommasta siinä mielessä helpomaa, että voisi erottaa vauvanteon ja huviseksin toisistaan :) 

Älä anna suorituspaineiden tulla vauvahaaveiden tielle, vaan ottakaa rohkeasti uudet "aseet" käyttöön. Sillä ei ole lopulta mitään väliä, saako vauva alkunsa perineisestä yhdynnästä vai muumimukin kautta :)

- Meillä ei ole vielä ilmennyt suorituspaineita, mutta jos yritys kestää ja kestää, niin varmaan päädytään tilanteeseen, jossa mies ei enää pysty. Alkoi kyllä henkisesti tökkimään toi tallettelu jo tässä kierrossa, ja etenkin kun mä en saa ovistikkuihin plussaa (saati edes haamuviivoja!) niin se on oikeasti ihan hakuammuntaa.  Hyvä vinkki toi koti-inseminaatio, pitää harkita jos joskus tulee tarpeelliseksi. 

Olen oman mielenrauhani vuoksi päättänyt mennä käymään gynellä ultrattavana. Googlasin pari lääkäriä, jotka ovat päätöissä oman paikkakuntani julkisella lisääntymislääketieteiden klinikalla, ja jotka tekevät yksityisellä sivutoimista vastaanottoa. Jos multa löytyy jonkinlainen ovulaatiohäiriö, niin ymmärtääkseni jo 6kk jälkeen voi saada lähetteen julkiselle. Kävin vuosikymmen sitten viimeksi ultrassa ja sieltä meinaan löytyi lausunto "jokseenkin PCOS-tyyppiset munasarjat" tms (vaikka ymmärtääkseni jos mulla olisi pcos, niin silloinhan niitä valheellisia ovisplussia pitäisi tulla ja mulla ei tule sitten viivan viivaa). Mutta summasummarum yritän siis "oikoa kulmia" ja mikäli jonkinlainen ovishäiriö löytyy, toivoisin että parin kuukauden päästä lääkäri voisi kirjoittaa lähetteen ns. itselleen. 

Vaikka kyllä mun lompakkoa jo ennakkoon kirpaisee. Kyseisen erikoislääkärin vastaanotto 100-130e, ultraus 100-130e, toimistomaksu 25e. Ja joo, tiedän kyllä että ne mahdolliset lapsetkin tulisivat sitten joskus aikoinaan maksamaan, mutta mielummin mä käyttäisin 300e johonkin "oikeaan". 

Onko kellään muuten mitään käryä mille kiertopäivälle lääkäri olisi parasta varata? Mä mietin, että olisko joku kp10-14, niin siitähän sen ainakin näkisi että kasvaako ne follikkelit vai ei? 

Meritähti kirjoitti:

-- Tuntuu, että kaikki muut ympärillä saavat lapsia ja onnistuvat. Iloinen toki heidän puolesta, mutta silti.

- Mä olen kuullut raskausuutisia ainakin viideltä eri taholta ihan lähiviikkoina. Eniten "ärsyttää" ne pariskunnat, jotka ovat juuri menneet naimisiin ja laskettu aika on 9-10kk häistä. Silleen ihanko oikeasti heti ehkäisyn lopettamisen jälkeen on tärpännyt. Ja lisäksi toinen "ärsytyksen" aihe on pariskunnat, joissa odottajalle on kertynyt jo hieman enemmän ikää ja/tai ylipainoa. Toki koskaan ei voi tietää toisten taustoista, mutta silti. 

Kukaan hiljattain raskautuneista ei kuulu omaan lähipiiriini. En tiedä olisiko sellaiseen helpompi vai vaikeampi suhtautua. Tavallaan olisi aivan ihanaa, että omat ystävät saisivat jälkikasvua, mutta tavallaan se olisi itselle paljon konkreettisempaa ja siten ehkä vaikeampaa? 

Ilona Eloisa kirjoitti:

Haaveissa21 kirjoitti:

Ilona Eloisa kirjoitti:

Ovis lähestyy ja yritimme sitkeästi tallettaa, eikä se taaskaan onnistunut. En voi sille mitään, että kun tätä jatkuu kuukausi kuukauden perään niin romahdan itkuun joka kerta kun mies luovuttaa.

Voima🤗. Ei oo aina helppoa olla mies(kään) näissä puuhissa. Meillä välillä vähän samaa ongelmaa ja sen takia yritänkin ottaa mahdollisimman rennosti (välillä helpommin sanottu kuin tehty, en), enkä edes viitsi miehelle mainita, että milloin olis otollinen hetki. Vaikka taitaapa tuo huomata..

Kiitos voimahalauksesta! Kyllä iloinen voi olla ihminen onnistuneesta talletuksesta, vaikkakin koti-inseminaatioon se lopulta päätyi kuitenkin.

Jos yhtään helpottaa, niin meillä mennään kaikki yrittäminen koti inseminaatiolla miehen kanssa, mies ei siis ole koskaan pystynyt seksin aikana tulemaan seksin aikana traumojen vuoksi, asiaa hoidettu vuosia tuloksetta, niin me mennään näin, ei perinteisin keino, mutta tärkeintä että joskus tätä kautta saatais oma vauva. Seksiä meillä sitten muuten normaalisti nautintoon :)

Kiiko kirjoitti:

Olen oman mielenrauhani vuoksi päättänyt mennä käymään gynellä ultrattavana. Googlasin pari lääkäriä, jotka ovat päätöissä oman paikkakuntani julkisella lisääntymislääketieteiden klinikalla, ja jotka tekevät yksityisellä sivutoimista vastaanottoa. Jos multa löytyy jonkinlainen ovulaatiohäiriö, niin ymmärtääkseni jo 6kk jälkeen voi saada lähetteen julkiselle. Kävin vuosikymmen sitten viimeksi ultrassa ja sieltä meinaan löytyi lausunto "jokseenkin PCOS-tyyppiset munasarjat" tms (vaikka ymmärtääkseni jos mulla olisi pcos, niin silloinhan niitä valheellisia ovisplussia pitäisi tulla ja mulla ei tule sitten viivan viivaa). Mutta summasummarum yritän siis "oikoa kulmia" ja mikäli jonkinlainen ovishäiriö löytyy, toivoisin että parin kuukauden päästä lääkäri voisi kirjoittaa lähetteen ns. itselleen. 

Vaikka kyllä mun lompakkoa jo ennakkoon kirpaisee. Kyseisen erikoislääkärin vastaanotto 100-130e, ultraus 100-130e, toimistomaksu 25e. Ja joo, tiedän kyllä että ne mahdolliset lapsetkin tulisivat sitten joskus aikoinaan maksamaan, mutta mielummin mä käyttäisin 300e johonkin "oikeaan". 

Onko kellään muuten mitään käryä mille kiertopäivälle lääkäri olisi parasta varata? Mä mietin, että olisko joku kp10-14, niin siitähän sen ainakin näkisi että kasvaako ne follikkelit vai ei? 

Minulla on pcos, ja lääkkeettömissä kierroissa tulee vain haaleita viivoja ovistikkuun. Eli ei kaikilla pcos-potilailla ole korkea lh-hormonitaso.

Ja kannattaa mennä juurikin siinä ennen oletettua ovulaatiota gynelle, normaalikiertoisilla siis juurikin tuossa kp10-14 paikkeilla.

Omaa napaa taas sen verran, että letrozol-lääkitys vaan jatkuu ja joskus vuoden vaihteessa sitten pistoshoitokokeilu. Ekaa kertaa mainittiin ivf-lähetteen teko polilla, kun kävin kontrollissa, eli muutama kierto pistoshoitokokeiluja ensivuoden alkuun ja sitten se on menoa rankempiin hoitoihin. Eipä olis uskonut kun tälle palstalle alkoi aikanaan kirjoittamaan, että tämä menee näin, vaikka epäilys oli heti alkuun että joku on pielessä. Toiveet oli korkealla silloin kun letrot aloitettiin, ja nehän kyllä ovatkin tuoneet avun puuttuvaan ovulaatioon, muttei raskautta. Toivotaan, että mekin vielä joskus vauva saadaan. Taidan jättää nyt tämän palstan taka-alalle, vaikka kiva onkin pitkään yrittäneiden "vanhojen tuttujen" kuulumisia saada tietoon. Mutta tuntuu, että ahdistus omasta "viallisuudesta" kasvaa, kun lukee, että muut tulee raskaaksi luonnollisesti.

Paljon jaksamista kaikille ja onnea matkaan! ❤️

Jos epäilyttää että tapahtuuko ovista niin suosittelen aamulämpöjen mittaamista 👍🏻 Lämpökäyrät voi olla myös hyödyllisiä lääkärille, esim jos ovis tapahtuu mutta lämmöt ei pysy ylhäällä voi olla häikkää progestronin tuotannossa.

Lisäksi voihan olla että joskus ovis tapahtuu vaikkei sitä tikuilla sais kiinni ja toisin päin, tikku voi näyttää plussaa lh-huipun vuoksi mutta ei välttämättä riittänyt irroittamaan munasolua. Toki varmaan jos tietää oman luteealivaiheen pituuden ja ovisplussan jälkeen valkovuoto vähenee / muuttuu paksuksi ja kuukautiset tulevat ajallaan niin ovulaatio on todennäköisesti tapahtunut.

Joku aiemmin kysyi että onko täällä aamulämmön mittaajia, täällä yks siis ilmottautuu 🙋🏻‍♀️