Vauva vuodelle 2020-21
Juttukaveria, vauvakuumeilijoita, yrittäjiä, vertaistukea?
Taustatietoa, ollaan nuoripari 22-24 joilla molemmilla ammatit ja työ taskussa sekä asunto, johon mahtuisi kolmaskin meidän lisäksi.
Meillä vauva-asia alkaa olla ajankohtainen - ollaan ympäripyöreästi sovittu ehkäisyn (kondomi) pois jättäminen heinä-elokuussa. Se hetki alkaa lähestyä ja jännitys pulppuaa ja tekisi mieli puhua jokaiselle, mutta toisaalta en halua muiden tietävän yrityksestä tarkkaan. Moni asia jännittää ja jo perussairauteni (kilpirauhasen vajaatoiminta) vuoksi ensimmäinen konkreettinen asia raskautumisen eteen on käydä lääkärissä kontrollissa jotta lääkitys saadaan kohdalleen. Tämä täytyy siis jo tehdä noin 3 kk ennen raskauden yritystä, eli lääkäriin tulisi asian tiimoilta mennä jo sitten huhtikuussa!
Onko muita? Mitä te huomioitte ennen yrityksen aloittamista?
Kommentit (6611)
NeitiJupiter kirjoitti:
Noh ei tullut plussaa testiin eli en mahda olla raskaana, että turha enää testailla. Menkat ovat oudosti kadonneet että johtuvatko ties liiallisesta treenaamisesta. Muuten olen terve enkä ole sairastellut kertaakaan. Mutta ei tässä iässä voi menkat kadota kuin tuhkatuuleen?
Neitijupiter, miten paljon menkat on myöhässä?
Voit olla silti raskaana, verikoe sen kertoisi❤
Tähtitaivas☆
Pipa93 kirjoitti:
Moikka, mahtuukohan vielä mukaan :) Täällä yksi kuumeilija/pian alkaa yrittäminen. Ehkä. Aika todennäköisesti. Ja silti ehkä. Jännittää, pelottaa, hymyilyttää, ihana fiilis, ja sit taas tuntuu, että ollaanko hulluja... Vauva ollut haaveissa jo vuosia ja nyt alkaisi olla sellainen tilanne, jossa suunnitellusti voisi vauvan ottaa vastaan. Toki vauva olisi ollut tervetullut aikaisemminkin, mutta nyt on ehkä yleisesti puitteet paremmat. Minä olen valmistunut, miehellä parempipalkkainen työ, olemme asuneet puolisen vuotta omistusasunnossa. Tosin, tämä on kaksio. Ja minut on lomautettu. Eikä säästöjäkään ole ihan niin paljon kuin ideaalitilanteessa ehkä haluaisi :D Eli monta epäilystä ja epävarmuutta liittyy edelleen tähän... Silti on puhuttu, että nyt kesäkuussa aletaan yrittämään.
Onko tämä ihan "normaalia" että ajatus vauvasta on aina ollut suloinen ja ihana, ja nyt kun suunnitelma realisoituu, pelottaa ja on epävarma olo?! Tiedän, että pärjäämme ja tiedän, että nautin varmasti vanhemmuudesta 100%... silti välillä mieleen pomppaa epävarmuus, jännitys, huoli. Onko tilanne kuitenkin liian epävakaa? Pitäisikö tililtä löytyä 50 tuhatta "vauvasäästöjä" ennen kuin uskaltaa? ...tuskin.
Mun miehelle koko ajatus vauvasta on aina ollut 100x pelottavampi kuin mulle ja hän ei ole aikaisemmin ollut lainkaan valmis vauvaan. Nyt hän kypsyy koko ajan enemmän ja enemmän ja uskaltaa jo lähteä yrittämään. Tuntuu kuitenkin, että mun voimavaroista paljon menee hänen tukemiseen ja rohkaisuun. Kuka rohkaisisi minua? Samaistun Henna_inna1 viestiin:
Henna_inna1 kirjoitti:
Meillä mies aina kuumeillut enemmän, mutta se ei tunnu ollenkaan miettivän tätä yritysprosessia. Ei oikeen osaa puhua siitä tai suhtautua omaan tiedonnälkääni ja pelkoihin mitenkään, hän vaan odottaa vauvaa ja perhe-elämää. Onko teillä muilla myös ollut näin? Ollaan kai miehen kanssa vaan tosi erilaisia, itse haluan puhua ja ottaa selvää kaikesta ja raskaus tietysti koskettaa näin alkuun mua enemmän, mutta silti miehen "välinpitämättömyys" ärsyttää vähän. Tämä oma jännitys ja odotus tuntuu aika yksinäiseltä kun sitä ei voi kunnolla jakaa sitä, onneksi te olette täällä!
Olen itse samanlainen - haluan ottaa selvää, lukea, tietää kaiken mahdollisen asiasta. Ja pohtia asioita monelta eri kantilta. Mies taas on todennut, että ok, yritetään. :D Välillä tuntuu, että jään yksin pohdintojeni kanssa. Olen yrittänyt hakea vertaistukea, mutta koen, ettei ihan samanhenkisiä ihmisiä ole löytynyt. Tai enemmänkin kyse on siitä, että en ole löytänyt vielä sellaisia vertaisia, jotka pohtii samoja asioita ja joita mietityttää samat kysymykset!
Mielenkiintoista että täällä puhuttiin lämmön seurannasta. Olen itse käyttänyt reilu vuoden ajan ns. luomuehkäisyä. Seuraan sekä valkovuotoa että aamulämpöä, jonka mittaan kielen alta. Hedelmällisinä päivinä käytössä on toki ollut kondomi. Ollaan tykätty tästä menetelmästä ja toisaalta raskauden suunnitteluun on vain plussaa, että tunnen kiertoni ja kehoni hyvin.
Pipa93, rohkeasti yrittämään vaan❤
Aihe aiheuttaa paljon erilaisia tuntemuksia ja ajatuksia, pelkoa ja onnea.....ihan kaikkea! Ne ovat luonnollisia ajatuksia ja mullakin mies oli sellainen, että häntä "pelottti" sen 100x enemmän, eikä siksi halunnut isäksi nuorena. Mutta, kun lapsi tuli niin ei häntäkään enää pelottanut❤ Oikeastaan mietitytti, että mikä vauvassa on voinutkaan pelottaa(?)
Säästöjä toki ehdittiin kerryttää, mutta vauvaa varten riittää vähempikin.
Tsemppiä ja pikaista plussaa❤👍🎶🎶🎶🎶
Tähtitaivas☆
Dpo 11 ja kärsimättömänä tein r-testin, ja negahan tuo!🤪 Kuten ennenkin.
Ei mitään tuntemuksia, eikä raskaana oleva olokaan🙄
Ei taida tässä kierrossa plussaa pärähtää (harmi😓), jospa sitten seuraavassa kierrossa🤗 🎶🎶🎶🎶
.
Dpo 11 (yk 30(?) )
Tähtitaivas☆
Mulla aika samanlainen tilanne ja omat ajatukset kuin Henna_inna1:lla ja Pipa93:lla.
Molemmat, mies ja minä ollaan ihan yhtä halukkaita lapsen hankkimisen suhteen, mutta itse juuri myöskin ahmin tietoa, mietin raskautta ja jopa vauvan hoitoa ja käytännönasioita etukäteen, ja mies taas ei oikein edes jaksa/halua puhua asiasta vielä.
Oon vähän höpissyt hänelle ja kertonut mietinnöistäni ja innostuksestani, mutta se enemmänkin loi hälle painetta siitä, että entä jos me ei pystytä saamaan lasta niin petytkö sitten kun oot noin innoissaan.
Mutta onneks on tää palsta ja te, että sit kun tarvii avautua näistä innostuksista ja mietinnöistä tai mistä vaan asiaan liittyvästä, niin voi tulla tänne! ❤️ Saan jo kamalasti hyvää mieltä kun luen tätä!
tää palsta on kyllä todellinen henkireikä <3
kiitos teille ihan kaikille <3
36v pariskunta, ensimmäistä lasta yritetään
yk 10 -> la 2/21
Tähti, pahoittelut negasta :( <3 Mutta niinkuin itse sanot, aina on toivoa niin kauan kun menkkoja ei näy :)
N40 ja kolmas lapsi toiveissa, ensimmäinen yhteinen. Ya 04/20.
Menneisyydessä käyty läpi lähes koko hoitokimara keskenmenoineen.
+ 08/21 kkm rv 9+5
+ 12/21, LA 08/22
Ihana Chard❤❤🎶🎶🎶
Tähtitaivas☆
Tsemppiä piinailuun kaikille lähipäivinä ovisplussanneille! :) Ja Tähdelle vielä tsemppiä, on vielä aikaista kuitenkin sinulla.
Täällä dpo 14, kp 26/28 eikä menkkoja. Ei kyllä mitään oireitakaan. Aiemmissa kierroissa menkat ovat alkaneet dpo 15, eli saas nähdä miten käy huomenna.
Keskustelu on ollut täällä todella vilkasta! Olen käynyt aktiivisesti lueskelemassa näitä keskusteluita täällä. Toivon plussatuulia kaikille ja myös jaksamista vauvahaaveiden keskelle. Täällä on nyt ollut jo niin monta kommenttia, että en yksittäin tartu mihinkään yksittäisiin juttuihin. Mutta ehkä vielä toivottelen onnea kaikille plussanneille!
Tuntuu, että oma tilanne vaan junnaa paikallaan eikä tämä mihinkään tästä edisty. Olen nyt syönyt ensimmäisen terolut kuurini. Kymmenentenä aamuna (söin siis 10 päivän kuurin teroluttia, määrättiin keirtoa tasoittamaan) heräsin aika kovaan alavatsan menkkamaiseen kipuun, joka sitten helpotti tunnin sisällä. Siitä lähtien on ollut turvotusta ja rintojen arkuutta, mielialanvaihteluita sekä menkkamaisia alavatsakipuja sekä vihlontaa päivittäin. Lisäksi tuntuu, että saa ravata vessassa hävyttömän usein. Nyt mennään kolmatta päivää kuurin loppumisesta eikä menkkoja kuulu vielä - niitä odotellessa! Tiesin, että osa saa voimakkaita sivuoireita, mutta ihan tätä en kyllä odottanut :D
Nautitaan kuitenkin tästä mahtavasta keväästä ja vihreydestä, tsemppiä kaikille!
Tänään kp2, mullakin alkoi sitten ne menkat. Mutta huono olo ja muut oireet ovat silti vielä. No josko ens kierrosta sit tärppiä. Tais sit vaan annan olla liiallisen yrittämisen. Ja plussa tulee sitten kun tulee. Ja jos ei tule niin onneksi mulla on jo monta ihanaa lasta 🥰
Ensimmäinen tulossa, jännittää aivan uskomattoman paljon, meneekö kaikki niinkuin pitää. Olen todella itkuherkkä tällä hetkellä.
Minulla nyt (kai) 3+6 ja Dpo 13,Tein 4päivää sitten hyvin haalean haamun jollain halpis testillä. Samoin maanantaina. Eilen tiistaina tein selvän plussan clearbluen digitestillä. Menkat pitäis alkaa pe, jos alkaa, toivottavasti ei. Onko täälä muita jota oikeasti jännittää tämä aika niin, ettei pysty olla stressaamatta asiaa..
Äitykkä-77 kirjoitti:
Kp 1...toivottavasti. Ainakin aamusta hanat taas aukesi sellaisella voimalla ettei mitään älyä. Mutta pääasia ettei kierto ainakaan virunut pitkäksi.
Täällä useammalla on käytössä Inocapsit, ilmeisesti tasaamassa kiertoa vai olenko ymmärtänyt väärin? Mietin että kannattaisiko minunkin kokeilla, jos nyt ei lääkäri jotain rohtoa määrää 🤔
Tutkiskelin tuotetta niin huomasin että miehille on oma Inoman tuote, joka lisää miehen hedelmällisyyttä. Onko tätä kenenkään puolisolla käytössä?
Minulla on ollut käytössä ihan luontaistuotekaupan inositoli nyt kolmatta kiertoa. Tänään haen postista Inocapsit, koska siinä on muutakin kuin inositolia ja voin siten jättää pois muita vitamiinijuttuja, vähentää pillerimäärää. En ole vielä huomannut mitään suoraan ovulaatioon liittyvää vaikutusta.
Mut siis itse aloin syömään sitä ihan vaan kokeilumielessä, ei ole psocia tms, mut buustausajatuksella, jos se pistäisi vähän ylimääräistä vipinää johonkin. Pari viikkoa sitten selvisi vahingossa facen PMDD-ryhmän kautta, että inositoli on uusissa tutkimuksissa todettu auttavan PMDD:ssä, eli ns. vaikeassa PMS:ssä, joka minulla on. Olinkin huomannut viime kierrossa, ettei ahdistus ja masennus ovulaation jälkeen ollut yhtään yhtä syvää kuin normaalisti ja ihmettelin sitä. Inositoli liittyykin aivojen välittäjäaineisiin ja siten serotoniin yms. Eli voi vaikuttaa positiivisesti mielialaan, varsinkin mikäli reseptoreissa ongelmaa.
Tällaisena nice-to-know-tietona.
N36, M38. Yritys aloitettu 01/19, ei löydettyjä vikoja. Ensimmäistä toivotaan.
Terolut kuuri seuraavien 3 kierron aikana (kp 15-24), jos ei tämä tiputtelu lopu sinä aikana niin sitten vastaanotolle ja tarkempiin tutkimuksiin.
Ja nyt kyllä sitten jänskättää että hypinkö kierron loppuvaiheessa seinille, kun olen niin herkkä kaikille hormonivalmisteille.
Sitä Inocapsia ei kai sitten uskalla tähän rinnalle ottaa vai uskaltaako?
Pipa93 kirjoitti:
Moikka, mahtuukohan vielä mukaan :) Täällä yksi kuumeilija/pian alkaa yrittäminen. Ehkä. Aika todennäköisesti. Ja silti ehkä. Jännittää, pelottaa, hymyilyttää, ihana fiilis, ja sit taas tuntuu, että ollaanko hulluja... Vauva ollut haaveissa jo vuosia ja nyt alkaisi olla sellainen tilanne, jossa suunnitellusti voisi vauvan ottaa vastaan. Toki vauva olisi ollut tervetullut aikaisemminkin, mutta nyt on ehkä yleisesti puitteet paremmat. Minä olen valmistunut, miehellä parempipalkkainen työ, olemme asuneet puolisen vuotta omistusasunnossa. Tosin, tämä on kaksio. Ja minut on lomautettu. Eikä säästöjäkään ole ihan niin paljon kuin ideaalitilanteessa ehkä haluaisi :D Eli monta epäilystä ja epävarmuutta liittyy edelleen tähän... Silti on puhuttu, että nyt kesäkuussa aletaan yrittämään.
Onko tämä ihan "normaalia" että ajatus vauvasta on aina ollut suloinen ja ihana, ja nyt kun suunnitelma realisoituu, pelottaa ja on epävarma olo?! Tiedän, että pärjäämme ja tiedän, että nautin varmasti vanhemmuudesta 100%... silti välillä mieleen pomppaa epävarmuus, jännitys, huoli. Onko tilanne kuitenkin liian epävakaa? Pitäisikö tililtä löytyä 50 tuhatta "vauvasäästöjä" ennen kuin uskaltaa? ...tuskin.
Mun miehelle koko ajatus vauvasta on aina ollut 100x pelottavampi kuin mulle ja hän ei ole aikaisemmin ollut lainkaan valmis vauvaan. Nyt hän kypsyy koko ajan enemmän ja enemmän ja uskaltaa jo lähteä yrittämään. Tuntuu kuitenkin, että mun voimavaroista paljon menee hänen tukemiseen ja rohkaisuun. Kuka rohkaisisi minua? Samaistun Henna_inna1 viestiin:
Henna_inna1 kirjoitti:
Meillä mies aina kuumeillut enemmän, mutta se ei tunnu ollenkaan miettivän tätä yritysprosessia. Ei oikeen osaa puhua siitä tai suhtautua omaan tiedonnälkääni ja pelkoihin mitenkään, hän vaan odottaa vauvaa ja perhe-elämää. Onko teillä muilla myös ollut näin? Ollaan kai miehen kanssa vaan tosi erilaisia, itse haluan puhua ja ottaa selvää kaikesta ja raskaus tietysti koskettaa näin alkuun mua enemmän, mutta silti miehen "välinpitämättömyys" ärsyttää vähän. Tämä oma jännitys ja odotus tuntuu aika yksinäiseltä kun sitä ei voi kunnolla jakaa sitä, onneksi te olette täällä!
Olen itse samanlainen - haluan ottaa selvää, lukea, tietää kaiken mahdollisen asiasta. Ja pohtia asioita monelta eri kantilta. Mies taas on todennut, että ok, yritetään. :D Välillä tuntuu, että jään yksin pohdintojeni kanssa. Olen yrittänyt hakea vertaistukea, mutta koen, ettei ihan samanhenkisiä ihmisiä ole löytynyt. Tai enemmänkin kyse on siitä, että en ole löytänyt vielä sellaisia vertaisia, jotka pohtii samoja asioita ja joita mietityttää samat kysymykset!
Mielenkiintoista että täällä puhuttiin lämmön seurannasta. Olen itse käyttänyt reilu vuoden ajan ns. luomuehkäisyä. Seuraan sekä valkovuotoa että aamulämpöä, jonka mittaan kielen alta. Hedelmällisinä päivinä käytössä on toki ollut kondomi. Ollaan tykätty tästä menetelmästä ja toisaalta raskauden suunnitteluun on vain plussaa, että tunnen kiertoni ja kehoni hyvin.
Ymmärrän hyvin nuo ajatukset siitä, että onko tarpeeksi valmis, niin henkisesti kuin materiaalisesti. Itseäkin stressaa välillä, et on tämän ikäinen, alle 10k säästöjä, vuokra-asunto, lainaa ei saa kun ei ole niitä säästöjä vaikka palkka on oikein hyvä jne jne. Välillä olen jopa miettinyt, et onneksi yritys on venynyt, jotta on saanut näennäisesti enemmän aikaa yrittää säästää ja jotenkin olla "enemmän aikuinen". Mutta oikeasti niin en usko, että sitä on koskaan "tarpeeksi valmis", aina löytyy joku heikko kohta jos alkaa asioita miettimään. Eikä se lapsi sitä materiaa kaipaa, riittää että on läheisyyttä ja lämpöä, pieni nurkka missä nukkua. Raha toki tuo enemmän turvaa, mutta vähemmälläkin pärjää. Ja vaikka kuinka yrittää olla varautunut niin elämä voi aina heittää curveballeja, ylläreitä.
Olen kuullut monen jopa sanoneen, että onneksi tekivät/saivat lapset opiskelujen aikana kun ei omakaan vaatimustaso ollut niin kova. Sitä pärjäsi niin pienellä ja stressiä oli jotenkin vähemmän kuin mitä myöhemmin isommilla tuloilla (kun pyrkii ylläpitämään kovempaa tasoa).
Ei tarvitse olla tietoisesti oikeasti vastuuton, mutta väitän, että suurin osa pärjää enemmän kuin hyvin vähilläkin jos lapsi ilmoittaa itsestään, kyllä sillä elämällä on tapana järjestyä, 😊. Ja vanhemmaksi kasvaa sen lapsen kanssa, ei kukaan ole siihen oikeasti ennalta valmis. Paras vanhempi on se, joka luottaa itseensä ja osaa tarkkailla ja kuunnella sitä ihmistainta. Ei siihen oppaita tai sääntöjä tarvita.
Näin minä yritän muistutella itseäni kun tulee niitä tenkkapoo-hetkiä.
N36, M38. Yritys aloitettu 01/19, ei löydettyjä vikoja. Ensimmäistä toivotaan.
Äitykkä-77 kirjoitti:
Terolut kuuri seuraavien 3 kierron aikana (kp 15-24), jos ei tämä tiputtelu lopu sinä aikana niin sitten vastaanotolle ja tarkempiin tutkimuksiin.
Ja nyt kyllä sitten jänskättää että hypinkö kierron loppuvaiheessa seinille, kun olen niin herkkä kaikille hormonivalmisteille.
Sitä Inocapsia ei kai sitten uskalla tähän rinnalle ottaa vai uskaltaako?
En tietenkään osaa varmaksi sanoa, mutta inositolia kutsutaan myös B8-vitamiiniksi, joten siinä mielessä en näkisi, että siitä olisi terolutin kanssa haittaa (kun voi muitakin vitamiineja syödä).
Minäkin olen hormonille ja niiden vaihteluille tosi herkkä, mutta en ole inositolin suhteen huomannut mitään vuoristorata-tyylistä oireilua. Lievensi mahdollisesti omaa, vahvaa, psyykkistä PMS-oireilua. Mutta nämä ovat toki niin yksilökohtaisia juttuja nämä hormonihommat.
N36, M38. Yritys aloitettu 01/19, ei löydettyjä vikoja. Ensimmäistä toivotaan.
Nanna626 kirjoitti:
mutta itse juuri myöskin ahmin tietoa, mietin raskautta ja jopa vauvan hoitoa ja käytännönasioita etukäteen, ja mies taas ei oikein edes jaksa/halua puhua asiasta vielä.
Oon vähän höpissyt hänelle ja kertonut mietinnöistäni ja innostuksestani, mutta se enemmänkin loi hälle painetta siitä, että entä jos me ei pystytä saamaan lasta niin petytkö sitten kun oot noin innoissaan.
Mutta onneks on tää palsta ja te, että sit kun tarvii avautua näistä innostuksista ja mietinnöistä tai mistä vaan asiaan liittyvästä, niin voi tulla tänne! ❤️ Saan jo kamalasti hyvää mieltä kun luen tätä!
Nanna626, tää palsta on kyllä niin tärkeä ja ihan huippu❤❤👄 Kaikkein paras!💝🎶🎶🎶
Mä oon niin yllätttynyt miten ihania naisia täällä onkaan ja ajatuksen vaihto on niin helppoa😘
Nanna626, mä myös lueskelin nuorena kaikkea vauvoista, siis raskaus ja lapsenhoito. Mutta sitten kävi niin onnekkaasti, että sisarukselle tuli lapsia, niin sain hoitaa yhteensä viittä (5) lasta vuosien varrella, ennen omaa lasta.
Siinä sain rutkasti hyvää harjoitusta vauvojen ja taaperoiden kanssa. Kaikkea ei oikeastaan voi kirjoista oppia.
Mutta eniten mua opetti (edelleen opettaa😅) kuitenkin tuo oma lapsi, enkä olisi koskaan uskonut, että miten erilaista on olla äiti, kuin täti! Tosin yllätyin äitiydestä niin positiivisesti, että uusi vauvakuumehan iski heti samantien, kun esikoinen sairaalasta kotiin tuotiin❤
Mä jotenkin rakastan kaikkia lapsia❤, oli ne sitten omia tai jonkun muun, sillä ei ole merkitystä.... Nyt oon onnekas siinä, että sisaruksen lapsien kanssa on läheiset välit, osa on jo aikuisia. Elämä on rikkaampaa, koska sain olla ns. "varaäiti" ja lapsuudessa kehittyneet siteet eivät häviä minnekkään. Sukuun on tullut jo lapsia lisää, näille lapsille ja sekin on rikkaus, kun omalla lapsella on serkkuja, mutta muös serkkujen lapsia, joiden kanssa voi leikkiä ja on mukavaa❤
Siinä mielessä meidän ainokaisella lapsella on ns. "sisaruksia", vaikka onkin meidän ainokainen, niin ei ole yksin❤
Ooops...
tulipas tähän nyt oikein ruuneberit, mutta kiitos, että sain avautua!!❤❤🎶🎶🎶
.
Pikaista plussaa sinulle!❤👍🎶🎶🎶🎶
Tähtitaivas☆
portland kirjoitti:
Olinkin huomannut viime kierrossa, ettei ahdistus ja masennus ovulaation jälkeen ollut yhtään yhtä syvää kuin normaalisti ja ihmettelin sitä. Inositoli liittyykin aivojen välittäjäaineisiin ja siten serotoniin yms. Eli voi vaikuttaa positiivisesti mielialaan, varsinkin mikäli reseptoreissa ongelmaa.
Tällaisena nice-to-know-tietona.
Portland, tää on yllättävän tosi juttu!
Tosi hyvä nice-to-know😃
Mä oon huomannut, että Inositol todella vaikuttaa jonnekkin tuonne "aivoihin", kun jokapäivä mieliala on niin optimistinen, positiivinen ja iloinen!😃❤🎶🎶🎶
Mä nyt oon muutenkin vähän sellainen "hörhö", mutta Inositolin vaikutuksesta näköjään liitelen joka päivä melkein pilvissä🤪....ja nekin hetket, kun voisi yleensä olla ahdistunut, niin niitä ei ole ollut!☺👍
Myös uni kn parantunut tämän aineen ansiosta!👍🤗🎶🎶🎶🎶
Jospa siis myös hedelmällisyys!👍🌞🎶🎶🎶
Tähtitaivas☆
portland kirjoitti:
[ vanhemmaksi kasvaa sen lapsen kanssa, ei kukaan ole siihen oikeasti ennalta valmis. Paras vanhempi on se, joka luottaa itseensä ja osaa tarkkailla ja kuunnella sitä ihmistainta. Ei siihen oppaita tai sääntöjä tarvita.
Näin minä yritän muistutella itseäni kun tulee niitä tenkkapoo-hetkiä.
Portland on niin oikeassa😊
Oikeastaan se, kun lapsi syntyy, niin sitä automaattisesti laittaa lapsen etusijalle, oman itsensä jälkeen. Geenit ja luonto ohjaa ihan ilman, että itse sitä huomaa, ja että on alkanut kasvamaan oman lapsen vanhemmaksi.
Hetken päästä osaat jo ennakoida, että mitä lapsi tarvitsee ja mitä mikäkin ääntely tarkoittaa😅
Tästä yhtenä esimerkkinä se, että lapsen yölliseen ääntelyn havahtuminen on niin syvälle geeneihin rakentunut juttu, että pienikin ääntely herättää heti siten, että on jo heti tietoisuus siitä mitä lapsi tarvitsee, vai onko hätää.
.
Mä herään vieläkin välittömästi, jos taaperoa alkaa sängyssään vähän pyöriä ja osaan ennakoida sen, että hetkisen päästä sängystä kuuluu "äiti"! Melkeimpä vastaan hänelle jo ennen, kuin hän on herännyt!😅
Myös lapsen mielenliikkeet päivisin on nopeasti tiedossa ja jotenkin tuntuu siltä, että oman lapsen tuntee, kuin omat taskut!😅
Jokainen lapsi on erilainen, eikä siten voi olla käyttöopasta - eikä sitä tosiaan tarvitakaan!😊🎶🎶🎶🎶
Tähtitaivas☆
Täällä alotellaan yrittämistä, vähän jännittävin mielin, kun itsellä todettu endo...
Toiveissa olisi vauva vuodelle 2021🥰
En jaksa uskoa, että nyt heti tärppäis, kun jätän e-pillerit pois, mutta toivotaan, että tämän vuoden aikana😍
Vauvakuume on kyllä niiiin kova!🙂
Oiskohan ovulaatiotestesteistä hyötyä🤔 näkis, että tuleeko ovulaatiota esim ensi kuussa, kun pillereiden lopettamisesta kuukausi🤔 mitenköhän pian oma elimistö palautuu...siis siihen, että kuukautiset alkaa🤔
Tititu, RFSU tosiaan antaa "vääriä" viivoja...mulle on tullut niitä usein ja siksi en osaa luottaa tähän tuotteeseen. Testin pitää antaa täysin selvä plussa, jotta ei jää tulkinnan varaa.
Kerran sain ihan lähes varman vahvahkon plussan, mutta se oli sitten ihan kemiallinen raskaus.
Tähtitaivas☆