Millainen olet sinä, jota miehet aina fyysisesti tai psyykkisesti pahoinpitelevät?

Ei sun ulkonäkösi siihen vaikuta mitenkään, vaan se, että sinulla on varmaan huono itsetunto ja vedät siksi puoleesi k-päitä.

OK.

Naissukupuoli altistaa tuollaiselle kohtelulle. Ei mikään muu yksittäinen tekijä.

No aika normaali, mutta sen minä tiedän, että ne miehet ovat aina olleet poikkeuksetta erittäin jänniä. Vähän liiankin jännittäviä, siksi joskus kiehuu yli ja mies ärähtää. Viimeisinkin oli yltäpäältä tatuoitu, siitintä myötä. :/

Mutta oli se niin ihana, vaikka hakkasi haluan hänet vain takaisin

Hiffaan.

Vierailija kirjoitti:

Naissukupuoli altistaa tuollaiselle kohtelulle. Ei mikään muu yksittäinen tekijä.

Väkivaltaisia on myös naisissa. 

Itselleni on sattunut kohdalle muutama henkisesti väkivaltainen poikaystävä/tapailukumppani. Olen kasvoista vaatimattoman näköinen (huonoina päivinä suorastaan ruma), normaalipainoinen, entinen koulukiusattu, introvertti, aikuisenakin ujo ja arka. Veikkaan, että nuorena koettu huono kohtelu on saanut aikaan sen, että itsetuntoni ei ole paras mahdollinen. En siis ole osannut arvostaa itseäni vaan olen hakenut hyväksyntää vääristä paikoista ja vääriltä ihmisiltä. Nuorempana olin suorastaan pakonomaisen miellyttämisenhaluinen - pyrin olemaan kiva jopa niille, jotka olivat epäystävällisiä ja halveksuvia minua kohtaan. Aloitin seurustelujutut varsin myöhään, vasta yli parikymppisenä, ja hyvin pitkään oli niin, että en osannut olla yksin: olin koko ajan seurustelusuhteessa, tapailin jotakuta tai ainakin etsin suhdetta. Tämän seurustelupakon takia kai sitten ajauduin huonoihin suhteisiin ihan vääränlaisten tai itselleni epäsopivien tyyppien kanssa. 

Lapsuudenperheeni oli päällisin puolin ns. normaali, mutta jälkikäteen tarkasteltuna ilmapiiri oli omituinen. Äiti oli välinpitämätön ja ailahteleva, isä puolestaan etäinen ja ankara. Varsinkin teini-ikäisenä tunsin usein olevani ei-toivottu ja "tiellä", ja etenkin äiti suhtautui minuun toisinaan lähes vihamielisesti. En ole saanut selvyyttä siihen, mistä oikein oli kyse. Luulen, että lapsuuskodin ilmapiiri on vaikuttanut itsetuntooni (tai sen puuttumiseen) sekä siihen, että minulle kehittyi sosiaalisten tilanteiden pelko jo varhain. 

Tällä hetkellä olen lähes nelikymppinen ja sinkku. En ole seurustellut pitkään aikaan enkä edes haeskele suhdetta. Jos kohdalle sattuu joku kiva mies, hyvä niin. Jos ei, olen sitten yksin. Yritän etsiä merkitystä elämälle muista asioista ja opettelen arvostamaan itseäni. 

nosto

Ihmistä kohdellaan siten kuinka hän antaa itseään kohdella. Niin se vaan on, valitettavasti. Pahoinpitelijät ja muut kuspäät hakeutuvat sellaisten seuraan jotka antavat kohdella itseään miten vaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmistä kohdellaan siten kuinka hän antaa itseään kohdella. Niin se vaan on, valitettavasti. Pahoinpitelijät ja muut kuspäät hakeutuvat sellaisten seuraan jotka antavat kohdella itseään miten vaan.

Niin no... Epävarmat ja arat joutuvat helposti hyväksikäytetyiksi ja kaltoinkohdelluiksi, koska eivät uskalla puolustautua. Kiusaajilla on ihmeellinen taito löytää nuo henkilöt. Toisaalta pärjäävä ja vahva ihminenkin voi joutua väkivallan uhriksi. Minkäs siinä tilanteessa mahtaa, jos toinen on fyysisesti vahvempi tai käyttää vaikka asetta?

Kommenttisi on hieman, miten sen sanoisi, ylimielinen ja holhoava. 

- 7

Huono itsetuntoinen