Muita joilla on iso ikäero kumppaniin? (20 vuotta tai enemmän)

No tuo on kyllä jo mulle liikaa. Kukin tyylillään. Oma mies on 8 v nuorempi ja on minusta sopiva ikäero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liianvanhanyt kirjoitti:

Vaimo vajaan 10v nuorempi, vuosikymmeniä liittoa jo takana ja nyt ikinuoren vaimon rinnalla alan tuntea itseni ikivanhaksi.

Arvelisin että 5 vuoden ikäero on maksimi mitä voin suositella, elämänkaaren loppupuolella nämä ikäerot kostautuvat, toinen kun jää eläkkeelle ja toisella on sitten vaikka 20 vuotta työelämää jäljellä ja kun ihan normimatikalla ajattelee niin tuolla ikäerolla toinen on kasivitonen ennenkuin nuorempi pääsee yhteisiä eläkepäiviä viettämään.

Meidän ikäerosta ei suoraan tultu mitään sanomaan vaikka toinen oli juuri ja juuri täysi-ikäinen kun aloitimme seurustelun.

Komppaan. Olen katsellut hyvän ystäväni liittoa vierestä, meni naimisiin 20 v vanhemman miehen kanssa kun mies 50, ystäväni 30v. Meni hyvin siihen asti kun mies jäi eläkkeelle, nyt koko ajan kehnommin. Ystävä jäisi eläkkeelle viiden vuoden päästä nii kuin minäkin, kun puhun innoissani suunnitelmistamme (mieheni 1 v minua vanhempi) ystävä huokaisee, he eivät juuri suunnittele, mies alkaa olla kehnossa kunnossa ja elämä pyörii sairauksien ympärillä. Tuollaisessa liitossa tavallaan elää myöhäisvanhuuden ehdoilla n. eläkkeellejäämisestä eteenpäin melkein 40 vuotta.

Jospa joskus keskittyisit omaan elämääsi.

Hyvä näistä on nuoremmille kertoa. Ei tuollaisia osaa kokematta ajatella.

Rakkaani on 23 vuotta vanhempi. Olen 40, mies 63. Mitään ihmettelyä tai paheksuntaa ei olla koettu. Rakkaudelle ei mitään voi. Molemmilla lapset tehtynä. Kaksi vuotta yhdessä oltu.

Vierailija kirjoitti:

Onhan Macronkin naimisissa äitinsä kanssa.

Vai isoäitinsä?

Jos toista rakastaa, niin iällä ei ole mitään väliä!

Vierailija kirjoitti:

Jos toista rakastaa, niin iällä ei ole mitään väliä!

Ikä ei vaikuta rakkauteen, mutta arkeen parina kyllä paljon pitkissä suhteissa.

Eipä se vanhempi osapuoli mitenkään automaattisesti tule olemaan omaishoidettava, nuorempikin saattaa sairastua.

Jos ajatellaan vaikka runotyttöä, niin voisi olla että hän ei olisi löytänyt ketään ja lapset olisi jäänyt saamatta ja hän olisi elänyt yksin elämänsä. Kukapa näistä asioista tietää

Vierailija kirjoitti:

Eipä se vanhempi osapuoli mitenkään automaattisesti tule olemaan omaishoidettava, nuorempikin saattaa sairastua.

Mutta todennäköisyys sairastua taitaa olla ikäriippuvainen, 70 v todennäköisimmin jo vakavia sairauksia ja elämää rajoittavia esteitä kuin 50-vuotiaalla.

Mieheni on 16 vuotta minua vanhempi, tänä vuonna 50v. Kun aloimme seurustella, päätin jättää huomisesta murehtimisen sikseen. Missään ei ole luvattu, että itse eläisin kauemmin kuin hän, tai että tulossa olisi varma omaishoitajan pesti. Minulla ei ollut tai ole varaa päästää elämäni rakkautta hukkaan vain siksi, että pelkäisin jotain, mitä _saattaa_ tapahtua.

Meillä ikäeroa 26 vuotta ja hyvin menee toistaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan minkä ikäinen itse olet! Jos olet 20 on eri asia kuin 40! 20 menee paras osa elämästä hukkaan vanhan ukon kanssa, mutta 40 sen ei ole enää niin väliä kun lapset on tehty ja molemmat on aikuisia. Joskus on hyvä kuunnella niitä ympäristön kommentteja.

Minä pidän myös vanhemmista miehistä, mutta 20 valitsin vain 5 v vanhemman, koska piti perhe perustaa. Nyt 40 valitsisin 15v vanhemman, koska haluan.

Mä täytän tänä vuonna 30 ja mies 50.

Olette jo aikuisia. Tietysti jos on 19 ja toinen 39 vuotta niin tuossa on kokemus konstrakti niin iso että epäilen toimivuutta.

Meillä on ikäeroa miehen kanssa 26v eikä ikäero oikein tuntunut missään pahemmin ennenkuin mies täytti 68v

Jäi eläkkeelle 62v iässä eikä sekään mitenkään tuntunut pahalta. Meillä on koti aina siivottu ja ostokset tehty, pyykit puhtaat, ruoka tehtynä kun tulen kotiin jne. Minulla on tavallaan siis kotirouva mutta vain -mies joka hoitaa kodin sillä aikaa kun olen töissä. Ihan ideaalia. Lapsi oli 8v kun isänsä jäi 62v ikäisenä eläkkeelle ja tuohon asti itse tein lyhennettynä työaikaa. Aina on ollut aikuinen kotona häntä vastassa koulun jälkeen. Kavereita meillä on käynyt laumoittain kun haluavat mielummin olla siellä missä on aikuinenkin paikalla vaikka myöhäisteinejä jo ovatkin. Näin on ollut koko kouluajan lapsella.

Mutta siis tuo 68v. Miehellä ei ole ollut mitään terveyshuolia eli siitä ei ole kyse. Minua vaan rupesi ahdistamaan henkisesti tuo lähestyvä 70v. Että mies on seitsemänkymppinen... ei siitä mihinkään pääse että nyt miehen ollessa hieman yli 70v se haittaa minua. Toivoisin että mies olisi vasta runsaat 60v. Toisaalta lapselle tämä on ollut ihanaa kun aina on ollut vanhempi läsnä ja ovat isänsä kanssa todella läheisiä. Minullakin on ollut helppoa kun kotitöihin ei ole joutunut panostamaan juuri yhtään. Mies on hoitanut oikeastaan kaiken.

Mutta silti ahdistaa. Kaikkea ei voi saada.

Ei ole minun juttuni ja kyllä ihmetyttää. Ehkä joillain synkkaa ikämiesten kanssa paremmin. Ainoa ikäeropari, jonka tiedän on eronnut 25 avioliittovuoden jälkeen. Ilmeisesti naisella ei ollut ikinä ollut täysin aitoja tunteita miestä kohtaan, muttei kelvannut ikäisilleenkään. Otti sitten vain jonkun peruskomean ja toimeentulevan, toista kierrosta aloittelevan ikämiehen. Arvot kohtasivat jokseenkin varmaan siksikin, että mies oli hyvin "nuorekas", vähän naiivi ikäisekseen.

Eli hunoja kokemuksia ja olen ennakkoluuloinen. Jos oma lapseni alkaisi seurustella vanhemman miehen kanssa niin tottakai järkyttyisin. Toivottavasti tytöllä olisi kuitenkin sen verran hyvät eväät elämään, että rakkaus olisi aitoa eikä tyytymistä. Kai siihen sitten tottuisi enkä tietenkään halua pilata omia välejäni lapsiini arvostelemalla ja painostamalla, heidän elämänsä se on. Jos alkaisi tekemään lapsia Saulin ikäisen kanssa niin varmasti tiedostaa riskit ja on valmis huolehtimaan lapsesta yksin. Mutta toivoisin, että naisi ikäisensä miehen tai naisen, jos tällaisen toiveen saa salaa esittää.

Just toisinpäin. Kun toinen on 40 ja toinen 20, niin sillä nelikybäisellä on jo varallisuutta ja mahdollisuus ottaa lungisti elämässä ja varaa matkustella ja käydä syömässä vähän paremmissa paikoissa ja konserteissa yms tapahtumissa. Jos olette molemmat 20v köyhiä opiskelijoita, nii ei oo varaa kun syödä makaroonivelliä jossain vanhassa lähiöyksiössä seuraavat kymmenen vuotta. 20v pääsee varakkaan 40v:n siivellä kokemaan ja näkemään kivoja asioita.