Mitä tehdä kun lapsi kokee, että häntä kiusataan, vaikka ei kiusata.

Lapsi on eskarissa ja kertoo usein miten on kiusattu. Olen itsekin nähnyt tilanteita, jossa lapsi kokee, että on kiusattu, mutta mielestäni näin ei ole ollut. Esim. 5 lasta juoksee keinulle (joita on 2) lapsi ei ehdi saamaan keinua. Kokee, että kiusattiin ja jätettiin leikin ulkopuolelle. Muut lapset jäävät odottelemaan vuoroaan tai menevät muihin leikkeihin. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Kerro lapselle että hän on sairas ja vainoharhainen ja kiusaaminen vain hänen omaa kuvitelmaansa.

Narsistinen persoonallisuushäiriö?

Niistä asioista voi vaikka puhua lapsen kanssa ja auttaa lasta erottamaan esim. kiusaaminen ja hyväntahtoinen kiusoittelu, jotka voi helposti mennä sekaisin jos itsetunto on painettu alas kiusaajien taholta, ja ennen kaikkea auttaa lasta käsittelemään tunteitaan ja puhumaan niistä ettei tulisi vääriä tulkintoja joiden kanssa lapsi on sitten yksin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on todella yleistä. Usein esimerkiksi teinit ovat murrosikäänsä liittyen sillä tavalla itsekkäitä, että olettavat kaiken johtuvan heistä. Esimerkiksi jos luokan toisella puolella nauretaan jollekin asialle, kohdistuu nauru minuun ja minä koen itseni kiusatuksi. Todellisuudessa naurun aiheena on voinut olla vaikkapa opettajasta heitetty vitsi.

Lapsia ja nuoria pitää ihan rautalangasta vääntäen opettaa tulkitsemaan sosiaalisia tilanteita.

Jos on kiusattu, niin siltä se aina tuntuukin, kun koko ajan saa olla varomassa miten tyyliin hengittää tai on olemassa.

Jostainhan se pelko tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kiusaaminen voi olla hyvin hienovaraista, ja on julmaa, että tuolla tavalla mitätöit lapsen kokemuksen.

No ethän sinä ole ollut edes paikalla näkemässä, mitä oikeasti on tapahtunut. Anna ap:n kertoa.

Ei kai kukaan ole koko ajan paikalla?

Onko pakko heittäytyä ihan pöljäksi? Mielestäni on aika selvää, mitä tarkoitin. Joku random kommentoija täällä ei tunne ap:ta, ap:n lasta eikä ole ollut todistamassa mahdollisesti edes osaa näistä tilanteista.

Mikä sun anti on tähän keskusteluun muuten kuin tämä nimittely? Ei tuossa ole olennaista, mitä tarkkaan ottaen on tapahtunut vaan se, että lapsen kokemus asiasta ohitetaan. Ja se mitä on tapahtunut, voi näyttäytyä eri tavalla lapselle ja aikuiselle, jos otetaan huomioon jo siihen mennessä mahdollisesti näkymättömissä tapahtuneet asiat.

Ja oma kommenttini pohjautuu tuoreeseen kokemukseen oman eskari-ikäisen kanssa, joka on monesti vähän ns. herkillä ja pitkään sanoin, että varmasti vain kuvittelee kiusaamisen. Mutta kyllä sieltä löytyi sitten systemaattista hyvin hienovaraista ilkeilyä, kun asioita ruvettiin kaivelemaan.

Tuotahan psykologit jauhaa kiusatuille, että kuvittelet ja tulkitset väärin. Se ei ole totta. Ainakaan minun kohdallani ei ollut noin ja ikää on sen verran että tiedän. Pitää olla todella tarkka kenelle noin sanoo, ehkä jotkut hyvin harvat ovat niin sekaisin että vain luulevat tai haluavat ajatella olevansa kiusattuja. Ehkä jotkut yrittävät tahallaan syyttää kiusaamisesta kavereitaan jotta saavat kostaa jotakin. Lapsetkin ovat ovelia ja kieroja.

Usein ihmettelen miten aikuiset on todella tyhmiä ja sokeita lasten ihmissuhdeasioissa, yrittäkää nähdä se totuus. Olettehan itsekin eläneet pitkän lapsuuden ja nuoruuden ja kokeneet todella monenlaisia asioita. Mihin ne tiedot on kadonneet aikuisena?

Tuotahan psykologit jauhaa kiusatuille, että kuvittelet ja tulkitset väärin. Se ei ole totta. Ainakaan minun kohdallani ei ollut noin ja ikää on sen verran että tiedän. Pitää olla todella tarkka kenelle noin sanoo, ehkä jotkut hyvin harvat ovat niin sekaisin että vain luulevat tai haluavat ajatella olevansa kiusattuja. Ehkä jotkut yrittävät tahallaan syyttää kiusaamisesta kavereitaan jotta saavat kostaa jotakin. Lapsetkin ovat ovelia ja kieroja.

Usein ihmettelen miten aikuiset on todella tyhmiä ja sokeita lasten ihmissuhdeasioissa, yrittäkää nähdä se totuus. Olettehan itsekin eläneet pitkän lapsuuden ja nuoruuden ja kokeneet todella monenlaisia asioita. Mihin ne tiedot on kadonneet aikuisena?

Vierailija kirjoitti:

Tuotahan psykologit jauhaa kiusatuille, että kuvittelet ja tulkitset väärin. Se ei ole totta. Ainakaan minun kohdallani ei ollut noin ja ikää on sen verran että tiedän. Pitää olla todella tarkka kenelle noin sanoo, ehkä jotkut hyvin harvat ovat niin sekaisin että vain luulevat tai haluavat ajatella olevansa kiusattuja. Ehkä jotkut yrittävät tahallaan syyttää kiusaamisesta kavereitaan jotta saavat kostaa jotakin. Lapsetkin ovat ovelia ja kieroja.

Usein ihmettelen miten aikuiset on todella tyhmiä ja sokeita lasten ihmissuhdeasioissa, yrittäkää nähdä se totuus. Olettehan itsekin eläneet pitkän lapsuuden ja nuoruuden ja kokeneet todella monenlaisia asioita. Mihin ne tiedot on kadonneet aikuisena?

Kyllä mä jälkeenpäin tunnistin paljon tilanteita joista olisi selvinnyt erilaisella asennoitumisella. Mutta kyllä sitten sitä ihan oikeaakin kiusaamista tapahtui paljon. Mikä taas sitten altisti tähän väärin tulkitsemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on eskarissa ja kertoo usein miten on kiusattu. Olen itsekin nähnyt tilanteita, jossa lapsi kokee, että on kiusattu, mutta mielestäni näin ei ole ollut. Esim. 5 lasta juoksee keinulle (joita on 2) lapsi ei ehdi saamaan keinua. Kokee, että kiusattiin ja jätettiin leikin ulkopuolelle. Muut lapset jäävät odottelemaan vuoroaan tai menevät muihin leikkeihin. 

ap

Poissulkemista, syrjimistä ja pilkjaamista tehdään niin taitavasti, että sinä et välttämättä huomaa sitä. Tässäkin tilanteessa on voinut tapahtua jotain, sanomista/ilmeitä/eleitä/tapoja, mitä sinä et tulkitse kiusaamiseksi vaikka se sitä olisikin. Lapset harrastavat juurikin tällaista poissulkemista mikä kohdistuu aika samaan henkilöön, voidaan lällättää, vältellä toisen seuraa, jättää aina viimeiseksi jne. En tiedä mikä on totuus lapsesi kohdalla mutta älä oikeasti mitätöi lapsen tunnetta jos et oikeasti tiedä 100% faktana mitä leikkitilanteissa tapahtuu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos se lapsi kokee että häntä kiusataan niin se on ihan todellinen tunne.

Jos on koulussa niin varmaan kannattaa pitää palaveri lapsen ja kiusaajien kanssa ja heidän vanhempien ja paikalle kuraattori ja ope.

Kaikki osapuolet kertoo näkemyksensä ja mietitte porukalla miten jatketaan.

Voi olla tai sitten ei ole. Olen vain tavannut liian monta ihmistä, jotka kokevat olevansa kiusattuja ellei ihan kaikki mene heidän mielensä mukaan. Luultavasti vielä senkin jälkeen. :P

Niin no eikö silloin olisi hyvä istua porukalla alas ja miettiä tilannetta ja jokainen osapuoli saa kertoa näkemyksensä?

Siinä on hyvä sitten selittää tälle joka kokee kiusaamista (jos ei siis ole todellista) ja muut voi sitten vähän koittaa ottaa huomioon eri tavalla.

Ap:n poika nyt näytti olevan vasta eskarissa että ehkä ei vielä toimi tuo.

Mutta leikkien ulkopuolelle jättäminen on myös kiusaamista johon täytyy ehdottomasti puuttua siellä päiväkodissa/esikoulussa.

Jos tämä lapsi kokee usein jäävänsä ilman ystävää?

Palaverin paikka ensin open ja oman lapsen kanssa!!

Vierailija kirjoitti:

Palaverin paikka ensin open ja oman lapsen kanssa!!

Ootko puhunut tästä eskarin aikuisille? Kannattaa, jos et vielä ole. Aikuisten on hyvä seurata tarkasti esim. leikkitilanteita, lasten välisiä suhteita, sanomisia ja eleitä/ ilmeitä. Niistö näkee jo paljon ja kokenut työntekijä pystyy kyllä havainnoimaan mitä lasten välillä tapahtuu. Tunne- ja vuorovaikutustaitojen harjoittelemista leikkien, draaman avulla ja keskusteluin. Eskari-ikäisten kanssa pystyy jo vaikka mitä 👍🏻

Vierailija kirjoitti:

Tuttu tilanne. Oma lapsi oli jollain tapaa jäljessä sosiaalisessa kehityksessä kouluun mennessään. Olisi ollut mahdollista lykätä kouluunmenoa vielä vuodella kun se syntyi joulukuussa, mutta ajateltiin että päiväkodin kaveriporukasta olisi sille enemmän hyötyä kuin uppo-oudoista ikätovereistaan.

Koulu alkoi ihan ok, sitten poika alkoi usein kertoilla kuinka häntä kiusataan. Selviteltiin asiaa koulun kautta, ja pojan kavereiltakin kyseltiin. Oli ihan oikeaakin kiusaamista, mutta tää kiusaaja vaihdettiin toiseen kouluun. Sitten tämä kavereiden suorittama "kiusaaminen" oli lähinnä hyväntahtoista naljailua mitä kavereiden kesken yleensäkin tapahtuu ajoittain, mutta hivenen hitaammin hoksaavana poika ehti loukkaantua ja kuvitella että hänelle naurettiin tilanteissa kun kaverit toivoivat että hänkin osallistuisi nauramiseen. Oma aikansa siinä meni, mutta asiasta keskusteltiin pojan kanssa kotona, ja kaverinsa ottivat hänen "herkkyytensä" paremmin huomioon. Ei siis tarvittu psykologeja yms, poika oppi kypsyessään lukemaan sosiaalisia tilanteita paremmin.

Tämä on varmaan aika tabu aihe. Varsinkin nykyään, kun jatkuvasti puhutaan kiusaamisesta niin, jos "kiusattu" menee kertomaan tällaisesta hyväntahtoisesta naljailusta niin yleensä sellaista ei olekaan, vaan se on aina kisaamista. Mulla oli tällainen ystävä, jota "kiusattiin" lapsesta asti aina ystävien kesken ja myöhemmin työpaikalla ja milloin missäkin.  Olin aikuisiällä monesti näissä tilanteissa mukana, joten tiesin, että hänellä on täysin erilainen/vääristynyt tulkinta mitä näissä sosiaalisissa tilanteissa oli oikeasti tapahtunut. 

Ystävyyden katkettua hän puhui myös minustakin kiusaajana, joten siitä viimeistään ymmärsin, että hän näkee kiusaamista siellä missä sitä ei todellisuudessa ole. Mietin vain, että miten lapsena tällaisiin tilanteisiin voi puuttua.  Tiedän myös erään, jota "kiusattiin" melkein koko yläaste.  Kukaan meidän kaveriporukasta ei kuitenkaan ikinä ollut kuullut tai nähnyt mitään.  Uskoimme kuitenkin kaikki hänen juttunsa.  Myöhemmin tämä kaveri ajautui psyykosiin ja nämä harhat siitä, miten kaikki ovat häntä vastaan olivat olleet ensimmäisiä oireita. Tämä tietysti varmasti aika harvinaista mutta kyllähän näitäkin tapahtuu. Sen takia nämä kiusaamistapaukset pitäisi aina selvittää perusteellisesti. 

Niin, onko kiusaamista, jos jonkun pitää aina voittaa mutta toiset ei annakaan. Tai joku ei halua olla hippa vaikka jää kiinni ekana ja on kiusaamista, jos hänen pitäisi hipaksi jäädä. Tai jos joku pomottaa ja säätää ja määräilee muiden leikkejä, häntä kiusataan, kun ei halutakaan mukaan toisten sujuvaan leikkiin. Tai on jopa niitä, jotka käyttävät ovelasti kiusaamissyytöksiä toisten kiusaamiseen ja manipulointi on ja kääntävät jopa koko luokan ja opettajat "kiusaajaa" vastaan. Nämä on todella monimutkaisia juttuja välillä.