Lue keskustelun säännöt.
Hei, palstapsykologit, tässä teille työnsarkaa!
22.02.2019 |
Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä jo pitkälti toista vuosikymmentä. Suhde on luja ja tasainen. Tavallaan ehkä tahtoisin lapsia ja tavallaan en. Jos olisin kenen tahansa muun kanssa, olisin jyrkästi sitä mieltä, että ei lapsia meille kiitos. Ikuisuuksiakaan ei enää voi odotella.
Sitten twisti tarinassa: tulin vahingossa raskaaksi, mutta raskauden tultua ilmi toivoin keskenmenoa. Mietin aborttiakin hetken, mutta tuskin olisin siihen kyennyt, kun uusi elämä oli jo aluillaan. Mietin adoptiotakin, mutta mies toppasi puheeni alkuunsa. Ajankohta oli lapselle oli melkoisen huono ja ajattelin, että jos lapsi nyt pilaa suunnitelmani, tulen olemaan ikuisesti katkera siitä. Stressasin aivan julmetusti silloista elämäntilannetta ja sitten tuli oikeasti keskenmeno.
Olin hetken aikaa helpottunut ja jopa iloinen (tämän myöntämällä ansaitsen tulla palstalaisten mielestä ristiinnaulituksi). Mutta tässäpä taas uusi twisti: sain tietää pari päivää kyseisestä keskenmenosta, että miehen sisko on taas uudestaan raskaana ja vedin aivan helvetilliset kilarit.
Tästä on nyt jo jonkin aikaa ja ärsyttää katsoa miehen siskon lasta ja välttelen koko perheen näkemistä. Koetuksella olivat välit muihinkin vauvaperheisiin jo ennen keskenmenoa.
Mies on tietenkin täysin ymmällään tilanteesta. Toisinaan ovulaation aikoihin tulee sellainen olo, ettei raskaus ehkä olisi niin paha, minkä puolesta annan vielä lisää ristiriitaisia signaaleja. Elämä on julmetunmoista vuoristorataa.
Tiedän olevani "aivan kamala ja kypsymätön ihminen", joten tahtooko joku analysoida, että mitähän v*ttua tälle paskalle voisi tehdä muuta kuin "älä ikinä hanki lapsia"? :))
Kommentit (18)
Puolisoni haluaa lapsia. Yksinhuoltajuuteen en kohdallamme usko, vaikka tottakai tilannehan voi aina muuttua.
Minua ei kiinnosta olla kiinni vauvassa 24/7 ja ymmärrän, että lapsi tarkoittaa pitkälti oman ajan ja yksityisyyden menetystä. Näen lapsen hankkimisessa pääosin ne negatiiviset puolet. Mielestäni se on huomattavasti realistisempi lähestymistapa kuin ajatella, että lapsi toisi mukanaan iloa.
Kaiken tuon järkeilyn keskellä, en käsitä tätä mystistä onnea, jota lapsi tuo. Pikemminkin yksi ylimääräinen suu ruokitavaksi. Kokemukset lapsista näin aikuisiällä myös ovat olleet harvinaisen rasittavia.
Ja kyllä olen yli 30-vuotias.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iha turhaa asian pyörittelyä. Et halua lasta. Älä suotta stressaa asiaa enempää.
Nykyään varmaan vähän kaikki on kypsymättömiä, sellaisia ikuisia teinejä. Olkoon tämä nyt sit se elämäsi kriisi. Kaikkea ei voi aktiivisesti päättää ja hallita. <3
Pakoilenko kälyä perheineen nyt sitten lopun ikääni, koska voin saada teinikilarit?
Ap
Selkeästi vauva-asia sinua mietityttää. Tulit vahingossa raskaaksi ja toivoit ratkaisun raskauden suhteen tapahtuvan itsestään ja näin kävikin. Ehkä mielesi sopukoissa osa sinusta toivoo lasta ja järkiminä haraa vastaan. Järkiminä muistuttaa siitä kaikesta mistä joudut luopumaan ja kuinka pilaat elämäsi jos hankit lapsen ja saat syyttää siitä itseäsi. Mutta onkohan tuo kuitenkaan järkiminä, vaan pelkominä, joka on epävarma ja pelkää kaikkea uutta. Millainen on suhteesi vanhempiisi, millainen lapsuus sinulla on ollut? Oletko joskus menettänyt kyvyn hallita elämää ja nyt pelkäät tämän tapahtuvan uudestaan?
Miehesi siskon raskaus herättää sinussa voimakkaita tunteita, mikä tunne on tämän kaiken vihan ja kiukun takana, suru? pelko siitä, että miksi minä en kykene tekemään näin isoja päätöksiä, vaan odotan päätösten tapahtuvan itsestään, jotta en joutuisi katumaan.
Olit kuitenkin jo päättänyt pitää lapsen, vaikka ajattelitkin raskaudenkeskeytystä, keskenmenoa ja adoptiota. Koit ehkä pettymystä kun raskaus päättyi keskenmenoon.
Pohdi asioita tunteiden takana ja miksi tunnet asioista näin. Kyllä vastaus löytyy. Ole rohkea päätöksessä ja kun sen teet niin rohkeasti matkaan. Luultavasti haluat oman lapsen, se minulle tuli mieleen kun luin tekstisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehenkö takia haluaisit vain lapsia?
Sinuun iskikin kateus, kun toinen saikin jotain sellaista, joka sinulta otettiin pois (vaikka niin oikeastaan halusitkin). Koit primitiivireaktion. Käsittele tunteesi, kateutesi ei ole kälyn perheen vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välit vanhempiin minun puoleltani melko etäiset. Äiti on takertuva, vaativa ja v*ttuili minulle lapsuudessani melkeinpä kaikesta mahdollisesta. Kuvittelin pitkään asuvani kotona koko elämäni ja eläväni äitini odotusten mukaisesti vielä 50-vuotiaana. Olen alkanut päättää elämästäni vasta muutama vuosi sitten - miestäni lukuunottamatta. Ja vasta parin vuoden ajan hallinnut elämääni siten, että lähes kaikki langat ovat oikeasti käsissäni.
Olen tehnyt asioita, joita äitini tuskin hyväksyisi ja mielessäni on paljon muitakin asioita, jotka suunnittelen toteuttavani ja niistä äiti ei todellakaan tule olemaan mielissään.
Vanhempani eivät oikeastaan hoitaneet minua paljoa lapsena, vaan minua hoiti kolmas henkilö, jonka kanssa vietin suurimman osan ajastani (paitsi oikeasti suurimman osan ajastani hänenkin seurassaan vietin omissaoloissani, eikä siinä ollut mitään väärää). Tämä henkilö on nyt edesmennyt. Sain hänestä sellaisen käsityksen, että hän tuli kyllä lasten kanssa toimeen, mutta enemmän kuin yksi oli jo liikaa, eikä lasten hankkimisessa ollut mieltä. Ja että nykylapset olivat pääosin vain metelöiviä ja huonokäytöksisiä. Sitä samaa mieltä alan minäkin olla.
Minua ei olisi, jos äitini olisi hankkinut abortin ns. epämukavuussyistä. Jäin ainoaksi lapseksi ja äiti keskittyi luomaan uraa. Isäkin teki töitä.
Alle päivää ennen keskenmenoa mainitsin kyllä abortin mahdollisuudesta miehelleni. Käytännössä en ollut vielä tehnyt valintaa, vaikka "se ei olisi ollut vaihtoehto". Olen sitä mieltä, että todellakin olisi huomattavasti helpompi, jos asiat vain tapahtuisivat, jos olisimme vain elukoita. Minusta ei ole päättämään jonkun toisen elämästä etenkin, kun se vaikuttaa omaan loppuelämääni niin radikaalisti. Toisaalta en usko, että kestäisin lapsia ja lapset tulisivat tavoittelemani tielle. Nuo tavoitteeni liittyvät pitkälti työhön ja arvostukseen.
Tavallaan miehen siskon raskauden takana on äärimmäinen kateus tuossa yhteydessä, mutta mielestäni se ei ole millään tavalla järkevää. Tuo ns. primitiivireaktio varmaan tapahtuu sitten liskonaivotasolla, mutta onko se, mitä "todellinen minä" haluaa vai pelkästään vaisto, joka haluaa levittää geenejään. Että solut pystyvät jatkamaan elämäänsä. Mielestäni raskauskin on olotilana ihan miellyttävä, kunhan siitä ei seuraisi lasta.
Tällainen "vääristynyt" ajatusmalli.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miehenkö takia haluaisit vain lapsia?
Jos jälkeläinen tekee hänet onnelliseksi ja enemmän osaksi minkäänlaista yhteisöä, niin luultavasti kyllä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta lisäyksenä minua ei kiinnosta olla osa yhteisöä lapsen kautta, koska mielestäni valtaosa äideistä menee sekaisin ja alkaa leikkiä kanaemoa.
Jos noita piirteitä alkaisi ilmetä itsessäni, haistattaisin niille paskat, koska se sotii perusluonnettani vastaan. Ei kiitos millekään hössötykselle ja rakkauslässytykselle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Iha turhaa asian pyörittelyä. Et halua lasta. Älä suotta stressaa asiaa enempää.
Äläkä MISSÄÄN tapauksessa siihen ryhdy jos et ole 100% varma että lapsen haluat!
Kyseessä sen luokan päätös että koko loppuelämä pelissä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta lisäyksenä minua ei kiinnosta olla osa yhteisöä lapsen kautta, koska mielestäni valtaosa äideistä menee sekaisin ja alkaa leikkiä kanaemoa.
Jos noita piirteitä alkaisi ilmetä itsessäni, haistattaisin niille paskat, koska se sotii perusluonnettani vastaan. Ei kiitos millekään hössötykselle ja rakkauslässytykselle.
Ap
Älä hanki lapsia.
Lapsi tarvitsee rakkautta.
Eipä tämä jostain syystä ole meinannut lähettää viestejäni.
Mutta kuitenkin.
On biologinen fakta, että lapsi tarvitsee ravintoa, vettä ja unta jne. kuten muutkin eliöt. Se onkin minimimäärä, jolla pystyy elämään. Sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta ihminen oppii sitten kulttuuriset normit.
Mutta tämä ei missään määrin vaadi mitään "rakkauspakkaus"-ällötystä, johon monet nykymammat syyllistyy. Lapsen hyvinvointi ei millään lailla ole riippuvainen siitä, että se puetaan kirahvibodyyn ja räpsitään kuvia, joita voidaan jakaa somessa tai laitella tutuille. Tai lässytetään sille ruokapöydässä, että mitähän se äidin pikku mulkero nyt söisi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja itseasiassa, jos ikinä joskus saan lapsen, niin taidan ihan vittuillessani lässyttää pahimpien rakkauspakkaus- ja kuvapostaaja-tuttujen kuullen "äidin pikku mulkero", vain koska voin.
Tai sitten vain teen sen jollekin tutun lapselle, joka kovasti odottaa, että hänen lapsensa kanssa kommunikoitaisiin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eipä tämä jostain syystä ole meinannut lähettää viestejäni.
Mutta kuitenkin.
On biologinen fakta, että lapsi tarvitsee ravintoa, vettä ja unta jne. kuten muutkin eliöt. Se onkin minimimäärä, jolla pystyy elämään. Sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta ihminen oppii sitten kulttuuriset normit.
Mutta tämä ei missään määrin vaadi mitään "rakkauspakkaus"-ällötystä, johon monet nykymammat syyllistyy. Lapsen hyvinvointi ei millään lailla ole riippuvainen siitä, että se puetaan kirahvibodyyn ja räpsitään kuvia, joita voidaan jakaa somessa tai laitella tutuille. Tai lässytetään sille ruokapöydässä, että mitähän se äidin pikku mulkero nyt söisi.
Ap
Nyt on kyllä pakko sanoa, että kuulostaa häiriintyneeltä. Lapsi tarvitsee rakkautta, ilman sitä ihminen kasvaa kieroon. Ikävä kyllä tuntuu, että olet itse niin vaille jäänyt, että et ymmärrä tätä perusasiaa. Toivon sen syntymättömän lapsen vuoksi, että et koskaan enää tule raskaaksi. Jokainen lapsi ansaitsee vanhempiensa rakkauden.
T. Vela
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tämä jostain syystä ole meinannut lähettää viestejäni.
Mutta kuitenkin.
On biologinen fakta, että lapsi tarvitsee ravintoa, vettä ja unta jne. kuten muutkin eliöt. Se onkin minimimäärä, jolla pystyy elämään. Sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta ihminen oppii sitten kulttuuriset normit.
Mutta tämä ei missään määrin vaadi mitään "rakkauspakkaus"-ällötystä, johon monet nykymammat syyllistyy. Lapsen hyvinvointi ei millään lailla ole riippuvainen siitä, että se puetaan kirahvibodyyn ja räpsitään kuvia, joita voidaan jakaa somessa tai laitella tutuille. Tai lässytetään sille ruokapöydässä, että mitähän se äidin pikku mulkero nyt söisi.
Ap
Nyt on kyllä pakko sanoa, että kuulostaa häiriintyneeltä. Lapsi tarvitsee rakkautta, ilman sitä ihminen kasvaa kieroon. Ikävä kyllä tuntuu, että olet itse niin vaille jäänyt, että et ymmärrä tätä perusasiaa. Toivon sen syntymättömän lapsen vuoksi, että et koskaan enää tule raskaaksi. Jokainen lapsi ansaitsee vanhempiensa rakkauden.
T. Vela
Miten sinä määrittelet rakkauden?
Eikö rakkautta ole riittävästi huolehtia perustarpeista ilman mitään yliällöilyä?
Ap
Kai se on jo rakkautta jos ei abortoi
Tulee sellainen tunne, että oikeasti haluaisit kovasti lapsen, muttet jostain syystä pysty sitä ääneen myöntämään. Syy voi ehkä olla puolisossasi (ehkä hän ei halua selkeästi lasta?) tai siinä, ettet usko olevasi tarpeeksi hyvä vanhempi. Tai pelko yksinhuoltajaksi jäämisestä?
Kuulostat kyllä aika kypsymättömältä yli kolmekymppiseksi? Oletan, että olet ainakin sen ikäinen.