Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olin eläinrakas kunnes lapsi syntyi ja nyt lemmikki vain tympii
21.02.2019 |
Ihan outoa havahtua siihen, ettei yhtään jaksais tuota kissaa. Kyllä se ruoalla on ja näin, mutta ei vaan enää nappaa. Tuntuu että lapsi ottaa kaiken hoivan (ja on jo 4 v!) eikä enää jää intoa hoitaa eläimiä samalla lailla kuin ennen. Harmittaa ja hävettää, mä kun luulin olevani eläinrakas hoivaaja hamaan tappiin. En tunnista itseäni tässä tilanteessa.
En haluaisi luovuttaa ja ajatella, että tästä lähtien jätän elukat pois elämästä, mutta ei ne saa enää aikaan mitään inspistä. Koiristakin tykkäsin ennen valtavasti ja hevosista kans, mutta nyt nekin tuntuu jotenkin vaikeilta. Kiva kun lapsi ja puoliso haluais uuden lemmikin ja mua tympii kun se kumminkin jäis mun hoidettavaksi. Oon kyllä sanonu että mun varaan ei kannata laskea enää. :(
Mä haluaisin innostua mut miten? Vai oonko tosiaan kasvanut näistä yli? Onko kellään kokemuksia näistä fiiliksistä?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää ja inhottaa tuollaiset ihmiset, jotka kohtelee eläimiä noin. Jos ei tunne itseään ei kannata hankkia eläintä!
No eipä ne "eläinrakkaatkaan "ota eläintä eläimen takia, vaan ihan itsekkäistä syistä. Sitten selittävät eläimen epälajityypilliset elinolosuhteet itselleen edulliseksi. Koiran kolme pissatusta yms. Pyh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eläinparka.
Sisareni ystävä vei terrierinsä piikille, jotta "ne eivät olisi vaaraksi vauvalle".
Mussa herää joku alkukantainen viha ja raivo tuollaisia ihmisiä kohtaan ! Surutta voisin vetää turpaan.
Mä vihaan ihmisiä, jotka kohtelevat eläimiä huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää ja inhottaa tuollaiset ihmiset, jotka kohtelee eläimiä noin. Jos ei tunne itseään ei kannata hankkia eläintä!
Kohtelee eläimiä miten? Eihän aloituksessa puhuttu mistään kohtelusta mitään.
Kyllähän tuollainen aloittajan asenne heijastuu käytökseen. Oletko jotenkin yksinkertainen? Eli aloittaja ei varmasti leiki, harjaa tai muutenkaan osoita hellyyttä eläintä kohtaan.
En ole yksinkertainen, olen realisti. Siellä taloudessahan on kuvauksen mukaan toinenkin aikuinen ihminen, joka on varmaankin aivan yhtä kykenevä huolehtimaan siitä kissasta kuin aloittajakin. Vai eikö ole?
Miksi olet niin hyökkäävä? Eläin ansaitsee vain parasta, koska hän ei voi valita toisin kuin ihminen.
Viestissäni ei ollut mitään hyökkäävää, toisin kuin sinun viestissäsi ("Oletko yksinkertainen?")
Kuten sanottua, olen realisti. Se tarkoittaa sitä, että ymmärrän, että ihmisillä on erilaisia vaiheita elämässään. Ja kuten myös sanottua, siellä aloittajan kotonahan on se toinenkin aikuinen, joka voi huolehtia eläimestä – mikset ota kantaa tähän? Sinähän et tarjoa mitään ratkaisuja, tukea tai muuta, ainoastaan syyllistämistä. Luuletko, että se aloittajan eläinrakkaus siitä palaa, jos haukut häntä? Ei palaa. Se, että panee eläimen kiertoon, ei mielestäni myöskään ole hyvä vaihtoehto, koska siinä siirtää ongelman vain eteenpäin. Ei ole mitään takeita, että kissalle hyvä koti löytyisi. Aloittaja kertoi viestissään, että mies haluaisi ottaa uuttakin lemmikkiä – voi siis päätellä, että mies ei haluaisi antaa kissaa pois, koska hänelle eläimet antavat paljon.
Missä tässä siis on ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Minulle taas kissa on rakkaampi kuin oma lapsi. En jaksa kakaran raivareita ja jatkuvaa mölinää.
0/5 sulla mitään lasta ole.
Vierailija kirjoitti:
E i vauva- ja taaperoaikaan sovi sisällä pidettävät lemmikit. Eroon vaan. Ei niistä ole kuin riesaa.
Säälittää katsoa nuorien koirien ulkoiluttajia, jotka eivät ole osanneet ennakoida vauvan saamista...
Kyllä sopivat, trolli, ja niillä on myös hyvä vaikutus lapsen terveydelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää ja inhottaa tuollaiset ihmiset, jotka kohtelee eläimiä noin. Jos ei tunne itseään ei kannata hankkia eläintä!
No eipä ne "eläinrakkaatkaan "ota eläintä eläimen takia, vaan ihan itsekkäistä syistä. Sitten selittävät eläimen epälajityypilliset elinolosuhteet itselleen edulliseksi. Koiran kolme pissatusta yms. Pyh.
Juuri näin!
Vierailija kirjoitti:
Me otimme kaksi kissaa, kun lapset olivat 2 ja 5 v. Ensimmäiset puoli vuotta ne enimmäkseen ärsyttivät ja kadutti, miksi ikinä otimmekaan ne huollettaviksi. Nyt noita ajatuksia ei ole ollut enää yli vuoteen, kun kissat ovat kasvaneet ja oppineet olemaan. Se, että toisinaan kadutti se vastuu eläimistä, ei tarkoita että olisin kohdellut niitä huonosti.
Eläimet muuten vaistoaa ihmisiä paljon paremmin ne, jotka eivät pidä niistä.
Mua vituttaa ihmiset , jotka vauvan saatuaan ( tai muista typeristä' syistä) vievät eläimen lopetettavaksi, vaikka voisivat etsiä eläimelle uuden kodin, jossa sitä rakastetaan. Uskomatonta itsekkyyttä ihmisiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama fiilis,tuntuu että lenkit joista ennen nautti on nyt pakkopullaa ja koirat vaan tiellä.Harmittaa tuo tunne.Onneksi lapsi tykkää koirista,toivon että itsekin saan asenteen muuttumaan.Onko kokemusta,meneekö tuo tunne ohi?
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama fiilis,tuntuu että lenkit joista ennen nautti on nyt pakkopullaa ja koirat vaan tiellä.Harmittaa tuo tunne.Onneksi lapsi tykkää koirista,toivon että itsekin saan asenteen muuttumaan.Onko kokemusta,meneekö tuo tunne ohi?
Kirjoitin tuolla edellisellä sivulla pitkän kommentin aiheesta. Minun kokemukseni mukaan menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meinasin vastata että ihan luonnollista, mulla kävi samoin ja se menee ohi vauvavuoden jälkeen. Mutta sit luin että sun lapsi onkin jo 4v. Sitten en osaa sanoa.
Tympiintymisen avain lienee näissä ap:n sanoissa: "Kiva kun lapsi ja puoliso haluais uuden lemmikin ja mua tympii kun se kumminkin jäis mun hoidettavaksi. "
Toisin sanoen ap tuntuu kokevan, että joutuu muutoinkin perheessä tekemään kaiken eikä kukaan muu tee mitään. Kannattaisi varmaan keskustella työnjaosta miehen kanssa paitsi lemmikkien hoidon myös kotitöiden ja lastenhoidon suhteen, jotta perhe-elämä tuntuisi reilummalta eivätkä viattomat lemmikit joudu sijaiskärsijöiksi, kun ap on oikeasti tympiintynyt siihen että mies luistaa kotitöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eläinparka.
Sisareni ystävä vei terrierinsä piikille, jotta "ne eivät olisi vaaraksi vauvalle".
Ai kamala! Tässä sitä näkee ihmisten asenteen muihin kuin omaan itseensä, itsekästä ja surullista! Ainoa elämänsä se sillä koirallakin on, jokainen elämä on arvokas, ei ainoastaan ihmisen! Eläimet eivät ole leluja joita pidetään hetki ja sitten vaan piikille jos ei huvita enää tai oma lisääntyminen on tärkeämpää. Ei voi ymmärtää! Pistää kyllä niin vihaksi.
Lapsi saa ainakin lemmikistä hyvän ystävän. Jos asiaa ajattelisi niiden molempien kannalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä aloituksesta tuli mieleen eräs kirja jonka luin taannoin. Nimeä en muista, mutta muistelmien kirjoittaja oli ikänsä asunut Afrikassa ja piti jonkinlaista norsujen pelastuskeskusta. Mielenkiintoista keskuksen toiminnassa oli se, että sinne ei palkattu naisia hoitajiksi lainkaan, juurikin sen vuoksi että eläinten ja omien lasten hoito ei vain onnistu samaan aikaan. Käsitin, että kyse ei ollut vain aikataulutuksen vaikeudesta, vaan siitä että ne omat lapset menee psykologisesti kaiken muun edelle, joten nainen ei pysty sitoutumaan norsujen pitkäaikaiseen hoitoon samalla tavalla kuin mies. Tämä ei siis ole mitään kritiikkiä, koska omien lasten pitääkin mennä edelle, mutta kannattaa varmasti miettiä tuota lemmikkien hommaamista vasta sitten kun lapset on hommattu eivätkä enää koko ajan pyöri helmoissa.
Samoja tunteita täällä paitsi vauva on 3,5kk vasta. Kai se tästä kuitenkin helpottaa kun vauva kasvaa ja ei vaadi lähes jatkuvaa hoivaa.
Minäkin olin erittäin eläinrakas. Ftykkäsin kamalasti kavereiden kissoista ja koirista ja niitä aina rapsuttelin.
Kun lapseni syntyi, en enää pitänytkään lemmikeistä. Vaikuttivat hieman ällöttävoltä, likaisilta ja hieman jopa vaarallisilta.
(kaiken huippu, kun puolituttu nainen tuli kadulla vastaan koiran kanssa ja kysyin, saako lapseni taputtaa sitä ja onko turvallista. Nainen vastasi, että juu saa taputtaa. Kiltti on. Ei pure. No, lapseni silitti varovasti sitä koiraa sitten selästä ja koira nöykkäisi lastani poskesta! Siihen nainen sanoi, että tuo koira on ollut hänellä vasta viikon. Ärsyttävää.)
Itse en tykkää yhtään miesystävän koirasta, mutta kohtelen sitä kuitenkin hyvin, rapsuttelen joskus ja silittelen. Enkä ota stressiä tunteettomuudestani eläintä kohtaan. En vain ole eläinrakas. Mies huolehtii itse koirastaan ihan hyvin.
Alue: Aihe vapaa
E i vauva- ja taaperoaikaan sovi sisällä pidettävät lemmikit. Eroon vaan. Ei niistä ole kuin riesaa.
Säälittää katsoa nuorien koirien ulkoiluttajia, jotka eivät ole osanneet ennakoida vauvan saamista...