Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olin eläinrakas kunnes lapsi syntyi ja nyt lemmikki vain tympii
21.02.2019 |
Ihan outoa havahtua siihen, ettei yhtään jaksais tuota kissaa. Kyllä se ruoalla on ja näin, mutta ei vaan enää nappaa. Tuntuu että lapsi ottaa kaiken hoivan (ja on jo 4 v!) eikä enää jää intoa hoitaa eläimiä samalla lailla kuin ennen. Harmittaa ja hävettää, mä kun luulin olevani eläinrakas hoivaaja hamaan tappiin. En tunnista itseäni tässä tilanteessa.
En haluaisi luovuttaa ja ajatella, että tästä lähtien jätän elukat pois elämästä, mutta ei ne saa enää aikaan mitään inspistä. Koiristakin tykkäsin ennen valtavasti ja hevosista kans, mutta nyt nekin tuntuu jotenkin vaikeilta. Kiva kun lapsi ja puoliso haluais uuden lemmikin ja mua tympii kun se kumminkin jäis mun hoidettavaksi. Oon kyllä sanonu että mun varaan ei kannata laskea enää. :(
Mä haluaisin innostua mut miten? Vai oonko tosiaan kasvanut näistä yli? Onko kellään kokemuksia näistä fiiliksistä?
Kommentit (38)
Tavallinen tarina. Älä hanki lisää lemmikkejä. Ehkäpä eläkkeellä sitten taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää ja inhottaa tuollaiset ihmiset, jotka kohtelee eläimiä noin. Jos ei tunne itseään ei kannata hankkia eläintä!
Ei se ole eläinparkojen syy, että sulla on energiat finaalissa. Ei ne sinne ole väkisin tunkeneet eikä niiltä raukoilta ole edes kysytty, oisko kiva muuttaa ton luo.
Ihmisillä nyt on vaan erilaisia energiatasoja. Jos sulla on kevätväsymys tai vitamiinien puute ?
Sekin tappaa iloisuuden ja innostuksen ihan kaikkeen.
Pitää kissoja leikittääkin eikä vaan ruokkia.
Ne tykkää susta ja on sun kavereita. Eikä niillä ole ketään muuta, kuin sinä 🧡 🐾 🐈 😻
Minun 4-vuotias tyttöni osallistuu innolla kissan hoitamiseen. Ruokkii, leikittää ja harjaa turkkia. Nauramme usein yhdessä, kun kissa saa hepulin tai esim. leikkii pehmolelun kanssa. Lapsesi on jo niin iso, joten mikset ota häntä mukaan hoitamaan kissaa? Lapsi oppii siinä samalla vastuuta.
Sun tapaiset ihmiset tympääntyvät esikoiseen kun uusi vauva tulee taloon.
Et vain pysty rakastamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kamalalta. Meillä eläimet taas antavat energiaa ja niiden kanssa on kiva touhuta. Kissa on kuitenkin aika helppo hoidokki koiraan verrattuna.
Anna sille aikaa äläkä ota paineita siitä, että pitäisi tykätä eläimistä. Mä luulen, että se on ihan luonnollinen ja biologinen reaktio. Mä en enää muista tarkasti, miten mulla meni oman koiran suhteen raskaus- ja vauva-aikoina, mutta muistaakseni koiran haju ainakin inhotti jossain vaiheessa raskautta. Koira ei ole enää lastensaannin jälkeen tuntunut niin läheiseltä kuin ennen lapsia, vaikka siitä kyllä tosi paljon tykkäänkin. Jossain vaiheessa koira oli enemmän mieheni kontolla, kun se otti mua jopa hermoon.
Uutta lemmikkiä ei missään nimessä kannata ottaa ennen kuin siltä tuntuu. Nelivuotias ei osaa vielä eläimestä huolehtia, eikä välttämättä osaa sellaisen kanssa niin hyvin olla, joten ihan hyvin voi odottaa. Siinä välissä lapsikin ehtii itsenäistyä hieman, ja sulle voi palata halu huolehtia eläimistä.
Mä aloin harrastaa aktiivisesti hevosia, kun nuorempi lapsi oli alle parivuotias, ja hevosista on tullut tosi tärkeitä mulle tänä aikana. En ole ottanut mitään paineita siitä, että tässä eläinasiassa pitäisi olla niin kuin ennen lapsia. Mulla eläinrakkaus on palautunut. Tykkään suunnilleen kaikista vastaan tulevista hevosista, ja koiriinkin oon alkanut taas ottaa kontaktia kuten ennen. Mulla oli pitkään vaihe, jossa en juuri tykännyt vieraista koirista ollenkaan, omasta vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää ja inhottaa tuollaiset ihmiset, jotka kohtelee eläimiä noin. Jos ei tunne itseään ei kannata hankkia eläintä!
Kohtelee eläimiä miten? Eihän aloituksessa puhuttu mistään kohtelusta mitään.
Hankkiudu eroon niistä. Eläin kiintyy keneen tahansa joka antaa ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ollut tekoeläinrakas. Ei kannata hommata eläimiä enää.
Sama kävi mulle. Kissaa siedän, koiraa en lainkaan. En jaksa sitä härväämistä ja hajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläinparka.
Sisareni ystävä vei terrierinsä piikille, jotta "ne eivät olisi vaaraksi vauvalle".
Joillain sitä rakkautta ja huolenpitoa on kovin vähän. Onhan vauva työläs, mutta nelivuotias on kyllä kehitysvammainen, jos yhäkin mielestäsi on niin sitova, ettet mitään muuta jaksa. Et kai sinä sen kanssa kotona löhöä???
Hanki kissalle hyvä koti, se ansaitsee sen. Lemmikin hankkiminen siinä kohtaa, kun on perhettä perustamassa, on typerä idea, mutta ehkä lapsikin on vahinko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle taas kissa on rakkaampi kuin oma lapsi. En jaksa kakaran raivareita ja jatkuvaa mölinää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää ja inhottaa tuollaiset ihmiset, jotka kohtelee eläimiä noin. Jos ei tunne itseään ei kannata hankkia eläintä!
Kohtelee eläimiä miten? Eihän aloituksessa puhuttu mistään kohtelusta mitään.
Kyllähän tuollainen aloittajan asenne heijastuu käytökseen. Oletko jotenkin yksinkertainen? Eli aloittaja ei varmasti leiki, harjaa tai muutenkaan osoita hellyyttä eläintä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää ja inhottaa tuollaiset ihmiset, jotka kohtelee eläimiä noin. Jos ei tunne itseään ei kannata hankkia eläintä!
Kohtelee eläimiä miten? Eihän aloituksessa puhuttu mistään kohtelusta mitään.
Kyllähän tuollainen aloittajan asenne heijastuu käytökseen. Oletko jotenkin yksinkertainen? Eli aloittaja ei varmasti leiki, harjaa tai muutenkaan osoita hellyyttä eläintä kohtaan.
En ole yksinkertainen, olen realisti. Siellä taloudessahan on kuvauksen mukaan toinenkin aikuinen ihminen, joka on varmaankin aivan yhtä kykenevä huolehtimaan siitä kissasta kuin aloittajakin. Vai eikö ole?
Kauheita kommentteja ja yläpeukkuja niille. :(
Uskon myös, että tuo on joku biologinen juttu. Mulle tuli kuopuksen syntymän jälkeen sellainen lyhyt kausi, etten olisi jaksanut rakasta koirani enää. Meni onneksi melko pian ohi, mutta joillain tuo saattaa kestää varmaan kauemminkin.
Älä ota mitään stressiä nyt asiasta, vaan hoida nykyiset lemmikit niin hyvin kuin pystyt ja uusia vasta sitten, kun tuntuu että eläinrakkaus nousee taas. Toki jos tuntuu, että kukaan perheessä ei jaksa/halua hoitaa edes lemmikin perustarpeita niin sitten uutta kotia etsimään, eläin ei siitä kärsi vaan kotiutuu hyvin myös uuteen perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää ja inhottaa tuollaiset ihmiset, jotka kohtelee eläimiä noin. Jos ei tunne itseään ei kannata hankkia eläintä!
Kohtelee eläimiä miten? Eihän aloituksessa puhuttu mistään kohtelusta mitään.
Kyllähän tuollainen aloittajan asenne heijastuu käytökseen. Oletko jotenkin yksinkertainen? Eli aloittaja ei varmasti leiki, harjaa tai muutenkaan osoita hellyyttä eläintä kohtaan.
En ole yksinkertainen, olen realisti. Siellä taloudessahan on kuvauksen mukaan toinenkin aikuinen ihminen, joka on varmaankin aivan yhtä kykenevä huolehtimaan siitä kissasta kuin aloittajakin. Vai eikö ole?
Miksi olet niin hyökkäävä? Eläin ansaitsee vain parasta, koska hän ei voi valita toisin kuin ihminen.
Me otimme kaksi kissaa, kun lapset olivat 2 ja 5 v. Ensimmäiset puoli vuotta ne enimmäkseen ärsyttivät ja kadutti, miksi ikinä otimmekaan ne huollettaviksi. Nyt noita ajatuksia ei ole ollut enää yli vuoteen, kun kissat ovat kasvaneet ja oppineet olemaan. Se, että toisinaan kadutti se vastuu eläimistä, ei tarkoita että olisin kohdellut niitä huonosti.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä mä ymmärrän sua. Otettiin kaksi hiirikissaa viime kesänä ja inhosin niitä välillä ekat 6 kk. Vasta nyt kun ovat aikuistuneet ja oppineet talon tavoille niin olen oppinut aidosti tykkäämään niistä. Mäkin ihmettelin sitä omaa inhoani koska itsehän mä ne halusin tänne vanhaan maataloon ja aina olen tykännyt eläimistä. Mutta kai se vaan oli niin rankkaa silloin kun olivat koulutusvaiheessa ja hulinaa riitti meidän 1.5 ja 3.5 vuotiaiden lasten kanssa. Olisko sullakin niin rankka elämänvaihe ettei kissa jaksa nyt innostaa? Jospa asia muuttuu sitten kun lapsi kasvaa?