Filosofin pohdintoja naisesta

Mä olen Sartren kanssa hieman eri mieltä tästä. Ei aukot lähtökohtaisesti ole "anomuksia olemassaolosta".  Esimerkiksi mun korvakäytäväni on aukko, samoin sieraimeni, mutta niiden olemassaolo on kiistatonta ja erittäin tärkeää mukavuuteni ja hyvinvointini kannalta. Aukon "tehtävä" ei ole täyttyä. Toki ne voi täyttyä ja seuraukset riippuvat aukon laadusta. Jos täyttyvä aukko on sieraimeni, se häiritsee vakavasti nukahtamistani. Jos se taas on vaginani, se saattaa tuntua mukavalta. Vaikka minussa on useita ruumiinaukkoja, en ole "ontto" yhtään sen enempää kuin miehetkään (joilla on lähes yhtä monta ruumiinaukkoa kuin naisillakin).

Kaiken kaikkiaan mielestäni hyvin laiskaa ja muka-näppärää "filosofiointia" tämä.

näin puhui Sartre kirjoitti:

"Nainen on ennen kaikkea aukko. Naisen sukuelin on kuin kaikki muutkin aukot, anomus olemassa olosta. Nainen itse anoo vierasta lihaa, jotta se muuttaisi hänen olemisensa täydeksi penetroimalla ja hajoittamalla hänet. Nainen aavistaa asemansa anomuksena juuri siksi, että on ontto."

Jean-Paul Sartre

Ihan selvä homo, joka ei ymmärtänyt naisista mitään.