Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Emme olisi suostuneen kaikenmaailmoihin terapioihin ja tutkimuksiin, jos olisimme tienneet millaiseen noidan kehään joudumme ja että aina löytyy uusi ongelma
21.02.2019 |
Kun tyttö oli 5-vuotias tarhassa huolestutiin motorisesta kömpelyydestä, vaikeuksista leikata saksilla ym ja meille ehdotettiin lähetettä leikkiterapiaan . Kuulosti hauskalta ja harmittomalta. Mutta sen jälkeen se alkoi:
" Minä kyllä lähettäisin Adan tuonne.. ja tuonne ja tuonne". Tyttöä ovat tutkineet useat eri ihmiset, palaveria on pidetty palaverin perään. Puhuttiin ahdd:sta ja lievästä kehitysvammasta. Nyt pari kertaa on käyty lastenneurolla ja siellä kehitetty ongelma tytön suun aukomisesta sekä kielen tulemisesta ulos kun keskittyy. Kuulemma pakkoliikkeitä. Vaikka niitä ei tosiaan muuten näy kuin esim. keskittyessä piirtämiseen !
Nyt on tullut myös puheeksi koulun aloituksen lykkäys, ei kuulemma ole valmis...
Eli meillä oli normaali, joskin kömpelö lapsi ja nyt meillä on cp-vammainen lapsi jolla on adhd ja pakkoliikkeitä. Olemme mieheni kanssa järkyttyneitä ja uupuneita.
Kommentit (26)
Minulle valitettavasti tulee sellainen kuva, että teidän vanhempina on kovin vaikea hyväksyä mahdollinen erityislapsidiagnoosi lapsellenne. Tuskin kukaan hyppii tasajalkaa kuullessaan sellaisesta, mutta ei sen kieltäminenkään tervettä ole.
Minä tutkituttaisin kaiken mahdollisen ja kävisin eri lääkäreillä kuulemassa mielipiteitä, sillä ihminen on erehtyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos julkisella puolella ollaan huolissaan, niin kyllä silloin on oikeesti jotain vialla. Ei siellä ole tarvetta tekemisen puutteessa keksiä diagnooseja terveille lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Lapsenne joutuu elämään itsensä kanssa loppu elämänsä, ette te vanhemmat. Hänellä on oikeus saada kaikki tuki ja apu mitä hän tarvitsee kehittyäkseen mahdollisimman pärjääväksi aikuiseksi. Aivot ovat hänellä vielä plastiset ja niitä voidaan kuntouttaa tehokkaasti. Siinä vaiheessa kun hän itse huomaa teininä ongelmansa, on kuntouttaminen jo mahdollisesti myöhäistä.
Nyt häpeä! Te olette halunneet hänet tähän maailmaan saattaa ja saatte nyt tukea häntä elämässä!
Eli pitää suojella sairaaksi lääkitsemiseltä.
Kuulostaa ap tutulta! Allekirjoitan täysin. Meillekin puhuttiin lievästä kehitysvammasta kun lapsi oli samanikäinen. Oli tutkimusta, terapiaa terapian jälkeen. Paras oli kun yksi lääkäri totesi, että en löydä lapsesta mitään vikaa, mutta menisittekö toiselle lääkärille vielä varmuuden vuoksi. Me juostiin tutkimuksessa vuosia! Koko ajan keksittiin uusia juttuja ja todellakin teki mieli viheltää peli poikki monta kertaa.
Nyt lapsi 11 ja onneksi terapiat ja tutkimukset on taakse jäänyttä elämää. Ihan normaali lapsi. Oppi myöhään puhumaan ja on hieman keskittymisen hankaluuksia toisinaan, sitä en kiellä. Ei kuitenkaan häiritse tunnilla muita ja koulu sujuu hyvin. Tänäänkin toi matikan ja enkun kokeista ysit.
Kannattaa ottaa apu vastaan mutta ihan kaikkeen ei tarvitse suostua. Nuo kehitysvamma puheet kannattaa jättää omaan arvoonsa.
En ymmärrä. Miksette ota kaikkea tukea mitä saatte? Yhteiskunnassa on vaikeaa saada tarvittavia tukitoimia yleisesti, joten jos teille tarjotaan niin miksi ei? On niin paljon lapsia, jotka ei saa vaikka tarvitsevatkin....
Alue: Aihe vapaa
Kömpelyys helpottaa aivoja treenaamalla. Kömpelön pitää silloin tehdä juuri niitä itselle vaikeita asioita, jotta aivot voivat kehittyä.