Tapellaanko teillä siitä, kumpi jää kipeän lapsen kanssa kotiin?
Vai oletteko sopineet tähän jonkun tietyn järjestelyn jota aina noudatatte? Ärsyttävää kun menee kaikki suunnitelmat ihan uusiksi, kaikesta tulee kamalaa säätämistä kun lapsi tulee kipeäksi.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olen jäänyt, miehellä ei ole mahdollisuuksia.
Minkähän alan miehestä mahtaa olla kysymys?
Tiedän, jopa Suomen pääministeri on joutunut kotiin hoitamaan sairasta lastaan, kun on ollut työpaikallaan, eikä matkoilla.
Hyväksyttävä este lienee ainoastaan ihmisten turvallisuus ja hengen vaarantuminen esim. päivystävä kirurgi tai pelastuslaitos, kaikki muut ovat vain selittelyä ja tärkeilyä, jos laki pilkkua viilataan.
Tilanteen mukaan katsotaan, kumman poisjäänti on pienempi paha. Melko tasan on mennyt.
Ei. Molemmat asiantuntijatyössä, mutta myönnän, että minun on ollut helpompi jäädä kotiin kipeän lapsen kanssa, sillä työni ei ole niin täynnä deadlineja kuin mieheni ja en itse vedä palavereja kuten mieheni tekee.
Loppujen lopuksi lapset ovat olleet vähän kipeitä, pari päivää per sairaus ja muutaman kerran vuosi.
Vanhempi lapsi on ollut itsekseen kotona kipeänä 1-luokasta lähtien muutaman tunnin. Tulen lounaalla katsomaan, että kaikki ok ja jatkan iltapäivällä kotitoimistolla. Nuorempi on sairastellut häntäkin vähemmän.
Me pyrimme siihen, että pysymme terveinä. Maksettiin rotavirusrokote ja vesirokkorokote omasta pussista, kun se ei ollut vielä ohjelmassa. Ostan lasten vaatteet uutena ja vedenpitävinä. Huolehdin, että jalat ja kaula pysyvät lämpiminä aina. Pyyhkeitä vaihdetaan kotona tiheään, samoin hammasharjaa, yleisissä vessoissa ovenkahvaan kosketaan vain vaatteen läpi.
Vatsatauti meillä oli viimeksi miltei kaksi vuotta sitten, nuhan takia oltiin poissa koulusta viime syksynä. Lapset alakoulussa.
Ei tule tule tappelua, se jää kotiin joka selviää helpommin siitä jäävästä työtaakasta. Vähän vaihdellen siis työtilanteen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Molemmat asiantuntijatyössä, mutta myönnän, että minun on ollut helpompi jäädä kotiin kipeän lapsen kanssa, sillä työni ei ole niin täynnä deadlineja kuin mieheni ja en itse vedä palavereja kuten mieheni tekee.
Loppujen lopuksi lapset ovat olleet vähän kipeitä, pari päivää per sairaus ja muutaman kerran vuosi.
Vanhempi lapsi on ollut itsekseen kotona kipeänä 1-luokasta lähtien muutaman tunnin. Tulen lounaalla katsomaan, että kaikki ok ja jatkan iltapäivällä kotitoimistolla. Nuorempi on sairastellut häntäkin vähemmän.
Me pyrimme siihen, että pysymme terveinä. Maksettiin rotavirusrokote ja vesirokkorokote omasta pussista, kun se ei ollut vielä ohjelmassa. Ostan lasten vaatteet uutena ja vedenpitävinä. Huolehdin, että jalat ja kaula pysyvät lämpiminä aina. Pyyhkeitä vaihdetaan kotona tiheään, samoin hammasharjaa, yleisissä vessoissa ovenkahvaan kosketaan vain vaatteen läpi.
Vatsatauti meillä oli viimeksi miltei kaksi vuotta sitten, nuhan takia oltiin poissa koulusta viime syksynä. Lapset alakoulussa.
Meillä on 5-vuotias ollut esimerkiksi tässä kuussa 11 päivää kuumeessa. Influenssa (vaikka on rokote), jälkitautina korvatulehdus, ja pari päivää hoitoon paluun jälkeen uusi flunssa. Ole itse vastasyntyneiden teholla infektiovastaavana ja voin vakuuttaa että meillä kuurataan käsiä ja vaihdetaan pyyhkeitä, mutta ei se estä päiväkotikäistä sairastumatta. Kukaan muu perheessä ei ole nyt ollut sairaana. Asiassa tuskin auttaa pitkät antibioottikuurit joita lapsi on joutunut syömään mm. borrelioosiin (kaikesta punkkisyynistä ja sukkalukoista ja muista huolimatta).
Lapsiparka, joka joutuu sairastuneena kuuntelemaan vanhempien väittelyä.
Toivottavasti kukaan ei tappele tai kinaa asiasta lapsen itsensä kuullen. Miettikääpä vanhemmat hiukan, miltä se lapsesta tuntuu, että oma äiti ja isä riitelee siitä kumpi jää häntä hoitamaan kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olen jäänyt, miehellä ei ole mahdollisuuksia.
Minkähän alan miehestä mahtaa olla kysymys?
Tiedän, jopa Suomen pääministeri on joutunut kotiin hoitamaan sairasta lastaan, kun on ollut työpaikallaan, eikä matkoilla.
Hyväksyttävä este lienee ainoastaan ihmisten turvallisuus ja hengen vaarantuminen esim. päivystävä kirurgi tai pelastuslaitos, kaikki muut ovat vain selittelyä ja tärkeilyä, jos laki pilkkua viilataan.
Jep. Meillä minä teen ns. liukuhihnatyötä, jota täsmälleen samaa hommaa tekee yksikössäni kolmekymmentä muutakin eikä työn onnistuminen ole parina päivänä yhden hengen panoksesta kiinni. Mies on poliisi ja heillä ollaan muutenkin jatkuvasti minimivahvuuksilla ja esimerkiksi yksi kolari ja sen seurauksena muutaman tunnin liikenteenohjaus voi pyöräyttää koko alueen pakan sekaisin niin, että kiireellisille hälytystehtäville ei jää tekijöitä. Sieltä keikoilta ei myöskään lähdetä nopealla aikataululla pois hakemaan lasta hoidosta kesken päivän. Joten minä olen poissa töistä jos lapsi on sairaana sellaisina päivinä, että meillä molemmilla on töitä. Minun työni on arkityötä, miehen luonnollisesti vuorotyötä. Silloin en tietenkään jää kotiin jos miehellä on vapaata ja lapsi on kipeänä. Tässä kolmen vuoden aikana on tosiaan yhden käden sormilla laskettavissa tilanteet, joissa kummallakin on ollut työpäivä lapsen sairastaessa.
Vuoropäivinä ollaan jos tulee useampi päivä peräkkäin tai lähekkäin. Minua harmittaa se, että mieheni, joka on vakitöissä, voisi jäädä täydellä palkalla kotiin hoitamaan lapsia ottaa "vain" puolet päivistä, kun taas minä yrittäjänä menetän rahaa joka kerta kun joudun peruuttamaan asiakkaan.
Ei tapella. Mies pystyy tekemään töitä etänäkin, minä en. Näin ollen mies yleensä jää. Jos hänellä on kokous tai on ulkomaan työmatkalla, minä jään niinä kertoina.
Vierailija kirjoitti:
Miksi joku ei jäisi kotiin lapsensa kanssa, kun on mahdollisuus? Ilmainen palkallinen vapaa. Ei siitä töissä olemisesta mitaleja jaeta:)
Meillä kumpikin joutuu tekemään ne työt silti mitä jää lapsen sairastuessa tekemättä. Eli joko niitä sitten siirtelee työajan ulkopuolelle tai yrittää tehdä samalla kun lapsi on sairaana kotona.
Joka kerta siis katsotaan kummalla jää enemmän rästiin ts. kumpi on pahemmassa kusessa ja se jää kotiin jolla näyttää paremmalta. Kerran minulla oli päällensä oksentanut lapsi puolison sylissä kun tulin kotiin ja puoliso jossain puhelinkokouksessa mistä ei voinut irtautua :D
Onneksi meillä on lapset TOSI harvoin kipeenä ja nuorempikin on kohta 3v.
Ei ole tarvinnut koskaan tapella lastenhoidosta oli lapset terveitä tai sairaita koska olen kotiäiti. Arki on helppoa ja lapsetkin ovat korkeintaan kerran vuodessa sairaita.
Ei siitä riitaa koskaan ole tullut. Keskustella siitä pitää aina tilanteen mukaan. Yleensä kotiin jää se, jonka kalenteriin se sopii pienemmillä järjestelyillä (ilman hankalia palavereiden siirtämisiä tms). Aikalailla puoliksi on varmaan mennyt (tai ehkä mies on vähän useammin jäänyt). Varsinaisesti ei mitään kirjaa olla koskaan pidetty siitä, kuka on milloinkin jäänyt lasta hoitamaan
Ei. Tai mies haluaisi aina jäädä kotiin hoitamaan kipeitä lapsia, mutta ei saa siitä palkkaa, koska minä olen opiskelija. Joten minä jään lähes aina.
Ne kenellä työt jää rästiin, niin entä jos joudut kolariin ja olet 6 kuukautta koomassa. Onko 6 kuukauden työt rästissä, koska maailmahan ei pyöri ilman tehotyöntekijäänsä🤣🤣
Se on työpaikan ongelma jos työt jää tekemättä. Ei työntekijän. Tarvittaessa hommataan sijainen tai sitten hoidetaan ne työt muuten.
Miksi tulee riitaa, miksette vaan jää vuorotellen?
Tarkoitatteko siis, että lapset ovat eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, ovatko vanhemmat kunnalla tai yksityisellä töissä? Tuohan on tasa-arvolain vastaista. Kuten myös se, että osalle maksetaan kuntalisiä kotihoidosta ja suurimmassa osassa kuntia ei makseta.