Lue keskustelun säännöt.
VALITUSKETJU:Tähän saa valittaa ongelmiaan. Katsotaan kenellä huonommin.
17.05.2006 |
Voin aloittaa: Itellä 3 kuukauden ajan jo ollut kroonisena sairaat kivut niskassa ja sen seurauksena lähes joka päivä migreeniä. Yhtä h##++ttiä tämä elämä!
Kommentit (40)
mielessä ihan koko ajan eräs tyyppi vaikkei ikinä voi edetä mihinkään.
en jaksa siivota enkä hoitaa arkea muutenkaan.
vanhemmat sairaana.
oikeestaan kaikki kuitenkin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
painaa vielä n. 1/2 v. sitten sattunut veljen itsemurha; vanhemmat ei halua uskoa sitä todeksi ja joka toinen päivä keksivät kaikkia stooreja miten se oli muka onnettomuus (poliisi ihan varma itsarista); mutsillani masennusta ja pelkään hänen menevän veljen tietä; lapsi ei nuku ja meillä yli vuoden univelat takana; molemmat akateemisia ja työttöminä/ pätkätöissä; sain vihdoin vähän töitä mutta projektiluontoinen homma oli niin huonosti rahotettu että laskin tuntipalkakseni oikeasti tulevan kolme ja puoli euroa (maksan siitä vielä verot ja työhuoneen vuokran); anoppi, joka inhoaa mua koska en ole ilmeisesti riittävän hieno ihminen hänelle, on alkanut lapsen tulon jälkeen käydä meillä enemmän kylässä (muljautetlemassa mulle silmiään); asutaan tosi ahtaasti enkä tiedä milloin saadaan hommatua kohtuuhintainen isompi asunto
mutta ei mulla nyt mitenkään surkeasti mene, on mennyt huonomminkin (esim. silloin 1/2 v. sitten..)
Tiitiäiselle virtuaalihalit!!! meilläkin jouduttiin repimään jostain ne hautajaisrahat, kun veli oli varaton (soita kunnalle, onko heillä kunnallista hautajaistukea, riippuu kunnasta)
30-vuotias neitsyt. Taidan tappaa itseni. Olen niin yksin, kuten olen aina ollut.
Pojallamme on hyvin harvinainen pitkäaikaissairaus, joka on pysynyt vakaana pitkään. Nyt on kuitenkin tullut oireita ja siksi pelottaakin tuleva kontrolli (ensi viikolla). Hoidot on raskaita ja mitään ennustetta ei ole. Toivon sydämestäni, että kyse ois jostain muusta tällä kertaa!
Toimeentulon epävarmuus, kesä pahaa aikaa yrittäjälle. Penniä venytellään ja huonon talvikauden jälkeen ei ole paljoa säästössäkään. :( Hirveästi stressaa.
Ei ole miestä eikä lapsia, vaikka olen nuoresta asti haaveillut perheestä. Elämä on tyhjän tuntuista. Juuri nyt en osaa nauttia kaikesta, mikä on hyvin, kun tekisi mieli rypeä itsesäälissä. (mikä ei ole minulle tyypillistä, alkaa vain tuntua, ettei enää jaksa kun kaikki huonot asiat kasaantuvat.)
Lähiomaisen kuolema aivan hiljattain pisti miettimään omaa elämää ja muita läheisiä. En halua jäädä yksin. :(
Tiedän, murheeni ovat kuitenkin pieniä monen muun rinnalla. Niissä on kuitenkin tällä hetkellä ihan kylliksi. Perusasiat elämässäni ovat kuitenkin ihan hyvin. Jaksamista muille murheellisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko harkinneet toimeentulotukea? Sosiaalitoimistosta auttavat myös akuuteissa tilanteissa jossa esim. häätöuhka edessä maksamattomien vuokrien kanssa. Saatte varmasti tilapäisen avun sieltä, jotta saatte rahatilanteenne korjattua. Rohkeasti apua pyytämään ja tilaa aika sosiaalitoimistoon...
- äiti kuoli 2 vuotta sitten
- isällä 2 etenevää vaikeaa sairautta
- toisella lapsella varhaiseen kuolemaan johtava sairaus
- toisella lapsella astma ja alkamassa apreger-tutkimukset
- itsellä mielialalääkitys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tätä en haluaisi " voittaa" .
nro 35
Puuttuu enää että olisin työtön...Tosin työ on masentavaa ja inhoan sitä mutta taitaa olla kuitenkin parasta elämässäni tällä hetkellä. Asunto on mutta siellä olen epätoivottu eikä ole rahaa muuttaa/maksaa vuokraa. Voin olla siellä ' toistaiseksi' . Rakkautta(ihmissuhdetta) en nyt niin kaipaakkaan. Lapsikin on mutta asuu isänsä luona eikä nähdä ' koskaan' ! Ei siis säännöllisiä tapaamisia.
Pakko luottaa Jumalan johdatukseen ja huolenpitoon, itse en pysty näitä asioita ratkomaan.
Akuutein ongelma on kodittomuus, koti on kaiken perusta! Olkaa onnellisia omista kodeistanne ihmiset! Jalka ovenvälissä taskut tyhjinä ei voi suunnitella elämää päiviä pidemmälle kaikki kelluu.....
Enpä olisi IKINÄ uskonut tällaiseen tilanteeseen joutuvani.
Sinä jonka lapsi odottaa sydäntä, olette rukouksissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on itsellänikin ongelmia mm. kuolemaan johtava sairaus mutta noi lasten jutut on hirveitä niinkun toi sydämen siirtoa odottava lapsi:(
*Huoli lapsen selviämisestä
*Huoli exän selviämisestä
No tossa on ihan riittämiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta luettuani nämä viestit, totesin, ettei minulla olekaan ongelmia.
Voimia teille, jotka kamppailette lapsenne / omienne vakavien sairauksien takia.
Toivon, että tämä sydänsiirtoa odottava lapsi saisi pian uuden sydämen.
Voimia kaikille teille. Minäkin muistan teitä rukouksin.
Jokaisen elämässä on sekä hyvää että huonoa. Monella on ihan oikeita ongelmia ja huolia kuten just lasten vakavat sairaudet, mutta monella on aika tavanomaisia murheita jotka ovat ohimeneviä ja tavallaan kuuluvat elämään; Riidat ja rahahuolet, aviokriisit ja pienet terveysongelmat itsellä ja läheisillä(kiusalliset allergiat yms.) Vanhempien kuolema on myös elämään kuuluva murhe, väkivaltainen kuolema on järkytys kaikille.
Olisi ehkä hyvä keskittyä vaikka kerran vkossa hetkeksi siihen mikä on kunnossa ja hyvää juuri minun elämässäni, tässä omat mietteeni malliksi; Saan olla lapseni kanssa joka päivä, eikä niinkuin eräs etä-äiti jolla ei ollut säännöllisiä tapaamisia, en voi edes kuvitella sitä tuskaa.
Minulla on oma aviomies, joku kaipasi miestä ja perhettä ja pelkäsi jäävänsä yksin vanhenemaan. Joo kyllä me riidellään ja se on ärsyttävä ukko, mutta paljonko voisin omalla iloisella ja rakastavalla asenteella muuttaa? Jätänpä tänään sen jokapäiväisen " sukat-lattialla" riidan väliin ja vain korjaan ne pyykkikoriin.
Olen myös melkein terve samoin kuin lapseni, olemme kaikki allergisia ja minulla on selkäongelmia mutta liikunnalla ja ruokavaliolla olen pysynyt tolpillani. Työtä se vaatii mutta emme ole kukaan kuolemassa vaivoihimme.
Työtä minulla ei vielä ole mutta valmistun vuoden päästä ja sitten olen ammattilainen! Uskon että iloisella ja reippaalla asenteella saan myös työpaikan.
Kotikin minulla on, tosin liian pieni ja kallis vuokrakaksio, mutta miellän sen kuitenkin omaksi kodiksi, mitä jollain ei ollut.
Rahasta on tiukkaa kaikilla, se on normaalia. Lopetin tupakanpolton ja säästyneillä rahoilla makselen rästilaskuja ettei menisi ulosottoon. Se on motivoinut lopettamisessa aika hyvin. Ja lapseni allergian takia en voinut polttaa kuin harvoin jossain kulman takana muutenkaan.
Ja niille joilla murhe tuntuu murtavan pohjan elämältä: " Vaikka tietäisit että huomena maailma tuhoutuu, istuta tänään omenapuu."
Ei me ihmiset oikein muuta voida kun luottaa, on se sitten Jumala tai kohtalo tai mikä vaan. " Kuka voisi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?"
positiivisella ja iloisella käytöksellä voimme kyllä tehdä siitä hieman mukavampaa itsellemme ja muille.
JA ANTEEKSI KUN PILASIN VALITUSKETJUN!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisen elämässä on sekä hyvää että huonoa. Monella on ihan oikeita ongelmia ja huolia kuten just lasten vakavat sairaudet, mutta monella on aika tavanomaisia murheita jotka ovat ohimeneviä ja tavallaan kuuluvat elämään; Riidat ja rahahuolet, aviokriisit ja pienet terveysongelmat itsellä ja läheisillä(kiusalliset allergiat yms.) Vanhempien kuolema on myös elämään kuuluva murhe, väkivaltainen kuolema on järkytys kaikille.
Olisi ehkä hyvä keskittyä vaikka kerran vkossa hetkeksi siihen mikä on kunnossa ja hyvää juuri minun elämässäni, tässä omat mietteeni malliksi; Saan olla lapseni kanssa joka päivä, eikä niinkuin eräs etä-äiti jolla ei ollut säännöllisiä tapaamisia, en voi edes kuvitella sitä tuskaa.
Minulla on oma aviomies, joku kaipasi miestä ja perhettä ja pelkäsi jäävänsä yksin vanhenemaan. Joo kyllä me riidellään ja se on ärsyttävä ukko, mutta paljonko voisin omalla iloisella ja rakastavalla asenteella muuttaa? Jätänpä tänään sen jokapäiväisen " sukat-lattialla" riidan väliin ja vain korjaan ne pyykkikoriin.
Olen myös melkein terve samoin kuin lapseni, olemme kaikki allergisia ja minulla on selkäongelmia mutta liikunnalla ja ruokavaliolla olen pysynyt tolpillani. Työtä se vaatii mutta emme ole kukaan kuolemassa vaivoihimme.
Työtä minulla ei vielä ole mutta valmistun vuoden päästä ja sitten olen ammattilainen! Uskon että iloisella ja reippaalla asenteella saan myös työpaikan.
Kotikin minulla on, tosin liian pieni ja kallis vuokrakaksio, mutta miellän sen kuitenkin omaksi kodiksi, mitä jollain ei ollut.
Rahasta on tiukkaa kaikilla, se on normaalia. Lopetin tupakanpolton ja säästyneillä rahoilla makselen rästilaskuja ettei menisi ulosottoon. Se on motivoinut lopettamisessa aika hyvin. Ja lapseni allergian takia en voinut polttaa kuin harvoin jossain kulman takana muutenkaan.
Ja niille joilla murhe tuntuu murtavan pohjan elämältä: " Vaikka tietäisit että huomena maailma tuhoutuu, istuta tänään omenapuu."
Ei me ihmiset oikein muuta voida kun luottaa, on se sitten Jumala tai kohtalo tai mikä vaan. " Kuka voisi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?"
positiivisella ja iloisella käytöksellä voimme kyllä tehdä siitä hieman mukavampaa itsellemme ja muille.
JA ANTEEKSI KUN PILASIN VALITUSKETJUN!
Voidaanhan me kaikki rypeä pikkuongelmissa, niin on sitten kaikilla kivempaa, vai?
Voidaanhan me kaikki rypeä pikkuongelmissa, niin on sitten kaikilla kivempaa, vai?
niin monella ei ole oikeastaan mitään ongelmia: kuten esim. äiti kuoli... miä ongelma se on ? jokainen kuolee joskus ja se on vain hyväksyttävä. Ja toinen mikä pisti silmään joku valitteli että on rahapula ja ylipaino???? näihin molempiin auttaa se kun syö vähemmän
että jonkun mielestä meillä on pieniä murheita. Mun mielestä meillä on kuitenkin NYT hyvin verrattuna siihen miten meillä voi olla sen elinsiirron jälkeen, koska siinä on kuitenkin se riski että ei selviä, koska 1/5 lapsesta ei selviä. Mutta on siinä sekin puoli, että vaikka se tuleva leikkaus pelottaa ja suruttaa, niin ainakin sen tiedän että se on ainoa mahdollisuus sille ettei lapsi kuole kivuliaasti maksakirroosiin. Ja sekin meillä on ihan hyvin, että lapsi on vielä melko hyvässä kunnossa. Ja sekin on hyvin, että me ollaan saatu olla melkein 2 kuukautta kotona lapsen kanssa, se on reilusti pisin aika yli vuoteen kun ollaan saatu olla ilman sairaalaa.
Ja mun mielestä murheita voi ihan hyvin vertailla, miksi siitä kannattaa hermostua jos huomaakin että meillä on asiat ihan ok, kun vertaa johonkin toiseen? Jotkut ihmiset kun ihan oikeasti valittavat turhaan. Tai oikeastaan kai useimmat, ainakin joskus (minä ainakin). Mutta jos ei jotain perspektiiviä hae, niin kyllä se on helvetin musertavaa koittaa jaksaa elää.
Voimia sille toiselle perheelle, jonka lapsi odottaa siirtoa. Meillä odotellaan maksansiirtoa, eli eri leikkaus tiedossa.
JussiJuhupussi
kokenut jätetyksi tulemisen raskaana ollessa ja äitini itsemurhan + muita ihmisiä kuoli suunnilleen samoihin aikoihin ja jouduin ottamaan täysin vastuun omista asioistani jo 15 v ja jäin ilman perhettä.
Tsemppiä teille samanlaisissa tilanteissa oleville ja tähän vielä typerä fraasi, että" paistaa se aurinko risukasaankin" . Eli kyllä tulee vielä parempia päiviä!!!!!!
Rukoilen juuri Taivaan isältä, että uusi sydän löytyy pian. Yrittäkää ihmiset löytää ilos elämän pienistä asioista.
ennen kuin maksan laskut. Ei olla juoppoja vaan toinen tosi pienipalkkainen ja toinen opiskelija. Ahdistaa niin että aamulla heräsin omituisiin sydämentykytyksiin.