Tehdäänkös RUOKATRAUMAT-ketju . Aloitan:

Tartarpihvit, never again. Raakaa jauhelihaa ja vielä raaka kananmuna päällä ... söin kohteliaisuudesta kerran. 

Olin lapsena yökylässä kaverin luona ja sain siellä kuivinta ja suolaisinta lohikiusausta ikinä. Jostain syystä kaverin vanhemmat pakottivat syömään kaiken ja join varmaan litran vettä sen jälkeen :D ei maistunut moneen vuoteen 

Se kun ruoaksi oli yleensä vain "punaista keittoa" eli kuumaa vettä ketsupilla.

t. Syyrian sodan lapsi

Se kun ala-asteella (syötiin ruoka aina luokkahuoneessa) ja opettaja antoi jokaiselle ruokaa ja kukaan ei saanut itse ottaa mitään (tää oli 90 lukua. 1997-2002 olin ala-asteella) ja hänellä oli se tapa et jos oli laiha lapsi, tämä lapsi sai helkkaristi ruokaa mut jos oli vähänkään pyöreä niin sai esim keittoa pari ruokalusikallista. Rakastin itse ylikaiken kaalilaatikkoa (minkä opettaja tiesi), mutta olin lapsena pyöreä / roteva ja meillä ei kotona kaalilaatikkoa syöty niin tuolla koulussa opettaja tosiaan antoi sitä sen pari lusikallista. Itkin nälkääni kun söin ja aloin kotonakin syömään todella vähän. Laihduin ja näiden vuosien aikana mulla todettiin paha syömishäiriö. Tää opettaja sai muistaakseni varoituksen ja hän ei enään saanut olla ruoan lähellä lapsien sitä saadessa vaan koulunkäyntiavustaja jakoi ruoat) Tää syömishäiriö mulla jatkui ja siinä meni lapsuus ja teini-aika kun stressasin ruoan takia. Siltikään en nykyään pysty syömään esim kaaliruokia kun niistä tulee mieleen heti tuo opettaja.

Järvenpään kouluissa tarjottu risotto. Se oli jostain syystä hyytelöitynyt. Aivan hirveän makuista. Sain päänsäryn aina kun piti syödä sitä. Opettaja pakotti syömään lautasen tyhjäksi.

En ymmärrä miten risotosta saa niin pahaa.

Koulussa oli ala-asteella kerran maksalaatikkoa, joka oli kertakaikkisen järkyttävää. En tiedä, oliko se pilaantunutta, raakaa vai mikä oli vialla, mutta aivan hirveä se hajukin. Kouluruoka, maksalaatikkokin on mulle aina maistunut, mutta sitä en pystynyt syömään. Sen jälkeen en ole oikein maksalaatikosta välittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Se kun ottaa yhden kalapuikon liikaa ja koulu soittaa poliisit.

Opettaja taisi olla aika saamaton?

Rakastin ennen yli kaiken aurinkokuivattuja tomaatteja. Siis ihan hirveästi. Söin niitä sitten innolla yksi kerta ja tunti tämän jälkeen aloin oksentamaan (muhun oli iskenyt muun perheen lailla noro viirus) tuli tavaraa molemmista päistä, mutta herranjumala että se oli inhottavaa kun ne aurinkokuivatut tomaatit tuli ylös...se maku oli jotain aivan hirveää. Tämän jälkeen en ole pystynyt niitä syömään. Enkä mitään muutakaan sen makuisia tuotteita. Kerran erehdyin juhlissa syömään jotain pastaa jossa oli aurinkokuivatun tomaatin makuista creme bonjour levitettä ym niin se maku...tuli heti tuo tapahtuma mieleen.

Joulukinkku ja leikkeleet. Hyi hitto, muistan vieläkin kuinka koulussa istuin se kinkkusiivu edessäni ja opettaja vahti että syön kaiken. Se oli niin limaista ja ällöttävää, maku oli kamala ja suutuntuma vielä hirveämpi! En suostunut syömään loppuun maistettuani ja vielä 20 vuoden jälkeenkään en ole pystynyt edes katsomaan joulukinkkua ja leikkeleitä päin :D

Kaverin luona oli joskus ruokana maksakastiketta ja pakkohan se oli kilttinä tyttönä syödä, oksennusta pidätellen. Semmoisia isoja limaisia haisevia maksaklimppejä jossain ruskeassa kastikkeessa, huh. En voi sietää maksan hajuakaan.

Vierailija kirjoitti:

- Läpimärkä, kitkerän makuinen täytekakku kummilapsen synttäreillä.

- Ruotoiset suolaiset kalapihvit appivanhemmilla

- Sitkeä ja tunkkaisen makuinen kebab eräässä pitsapaikassa, mies väitti minun kuvittelevan ja söi kebabin loppuun eli lähes kokonaan, minä kun olin luovuttanut kahden haarukallisen jölkeen . Seuraavana yönä miehellä alkoi kunnon kuratauti...

- Ja chilisipsit joita maistatettiin eräässä kaupassa , en yhtään ihmettele kun se nainen sanoi että ei anna lapsille niitä. Suu paloi !

Tais mies tän jälkeen alkaa uskomaan sua :D samankaltainen kokemus mulla ollut. Eli oltiin eräässä pitsapaikassa syömässä ja sanoin miehelle että tää pitsa maistuu oudolta (kerkesin palan itse syömään) ja mies tuhahti ja alkoi syömään sitä kun itse tyydyin salaattiin ja limsaan. Mies sai sit ruokamyrkytyksen ja vietti seuraavan yön vessassa. Itselläkin oli maha kipee. Tämän jälkeen alkoi uskoa mua.

Se maksalaatikko, joka koulussa oli pikkukoululaisena pakko syödä, kun yritin nieleskellä niitä löllöjä pulleita rusinoita yökkäysten kera, inhoan maksalaatikkoa yhä. Pitkään en sietänyt juustonaksujen hajuakaan, sain kerran oksennustaudin ja olin sattunut syömään ennen sitä juustonaksuja

Noh karkkihan ei ole ruokaa mutta Vihreät kuulat. Yökkäsin tässä nyt jo yksikseni kun ajattelin päässäni että näkisin jonkun purevan kyseistä kuulaa edessäni. En keksi mitään pahempaa. 

Mä olen tän kertonut ennenkin, mutta taiteilijasieluinen ja kaikkea kokeileva äitini sai kuudenkympin nurkilla keittiöinspiraation. (Ensin toki rakensi keittiön kaapit, sisältäen paljon liimapuulevyä, pianosaranoita ja huonekalujalkoja.) Se, mikä ei ole päässyt keneltäkään unohtumaan, on perinneruoka-fuusiokokeilu nimeltä umpioitua lohta kookosmaidossa. Herrajumala sentään, ja tuostakin on sentään toistakymmentä vuotta.

Jaetulla kakkossijalla sitten  peruskoulun vihreä kanaviillokki ja harmaa tilliliha.

Puuro, hyi, pienenä sitä oli meillä joku ruualla. En pysty syömään vieläkään.

Olin joskus ihan kakarana äitin mukana tupperikutsuilla. Siellä söin dooriskeksejä. Mahatauti iski sitten kesken kestien ja oksensin, en ole sen jälkeen syönyt dooriskeksejä. Tästäkin on jo 25 vuotta aikaa.

Äitini teki ja tekee edelleen sekä mielettömän hyvää kanaviillokkia että tillilihaa. Jälkimmäistä kyllä hyvin harvoin, kanaviillokkia oikeen pyydän tekemään. Oikeasta kanasta ja pitkään hauduttaen.

Kum menin kouluun ja tuli kanaviillokkipäivä niin otin innoissani lempiruokaani oikeen ison lautasellisen. Vähän se Alman tukan värinen soosi ihmetytti mutta en osannut epäillä. Se limaisen oloinen kastike ja jänteinen liha olivat kauhea shokki ja oksennusta niellen se oli kaikki pakko syödä.

Onneksi osasin tillilihan kohdalla sitten jo epäröidä.

Kun olin lapsi/ylä-aste iässä niin meillä ei kotona ikinä viikonloppuisin ollut mitään muuta herkkuja kuin äidin kattilassa tekemiä popcorneja (syynä se kun se pussillinen maissinjyviä oli niin halpoja ja hänelle ja isälle jäisi enemmän rahaa tupakkaan ja kaljaan). Mutta nää popcornit kun äiti laittoi paljon kattilaan öljyä (enemmän kuin olisi pitänyt) ja suolaa ei ollut ollenkaan. Joskus ei ollut muuta ruokaa edes niin noita joutui syömään kun vanhemmat oli tillin tallin. Edelleenkin kun näen popcorneja jossain ym niin muistan nuo ällööljyiset popcornit jotka maistui niin pahalle. Viime vuonna aloin tekemäään itse noita rasvattomia versioita popcorneista kun lapsi pyysi. Eli laitoin paperipussiin jyviä ja mikroon. Ihan hyviä oli. Tosin en vieläkään itse pysty niitä syömään kuin pari kun heti tulee mieleen nuo äidin popparit :o

Vierailija kirjoitti:

Fazerin suklaapatukka, oisko ollut mansikka makuna 🤔 Söin sitä ja samalla kiipeilin puussa, en muista roikuinko myös pää alaspäin jossain vaiheessa, mutta sitä suklaata meni jotenkin väärään kurkkuun/ alkoi muuten vaan ärsyttämään kurkussa enkä saanut kunnolla henkeä. Juoksin sisälle missä äiti alkoi hakata selkääni. Jäi kammo kyseistä patukkaa kohtaan enkä ole tähänkään mennessä sitä syönyt :D Ikää nyt 28.

"Alkoi muuten vaan ärsyttämään kurkussa"? Siis mitä ihmettä? Jos suklaapalan syömisen yhteydessä et saa henkeä, se nimenomaan tarkoittaa sitä, että se pala on juuttunut sun hengitysteihin ja olet siis tukehtumassa.

Lapsena avasin banaanin, jonka sisällä oli joku ihme hämähäkin kotelo/pesä. En syönyt pariin vuoteen banaania tuon jälkeen.

Hedelmäpommi jogurtti. Oli kaunis kesäpäivä, kun lapoin suuhuni kyseistä jogurttia hyvillä mielin. Katse oli hetken johonkin muuhun keskittyneenä, kunnes otin seuraavan lusikallisen. Suussa alkoi surisemaan ja sylkäisin jogurtin mukana isoimman kärpäsen/paarman jonka olin eläissäni nähnyt. En ole pystynyt syömään sitä sen jälkeen.

Spagetti oli jossakin vaiheessa, koska lapsena oksensin ja ne tuli sellaisina "matoina" punaisessa mössössä lilluen ulos. Onneksi jossakin vaiheessa uskaltauduin uudestaan syömään.