Lue keskustelun säännöt.
Tehdäänkös RUOKATRAUMAT-ketju . Aloitan:
Keitetyt kuoritut perunat joihin muodostui se kova kuori. Omassa kodissani ei perunoita keitellä!
Kommentit (328)
Erään yhtiön ranskanperunat. Se rasva haisi niissä ihan korvan taustalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meille tarjottiin koulussa 1960-luvulla maitoperunoita = maidossa keitettyjä perunanpaloja, oli siis keitto. Kaiken lisäksi siihen päälle muodostui paksu kuori.
Vieläkin puistatuttaa...
Tuli mieleen kun mun virolainen Neuvosto-Virossa kasvanut exä muinoin kertoi, että heillä oli usein tarhassa just sellaista maitokeittoa, vihanneksia maidossa :D muistan vieläkin kuinka järkyttyneenä se muisteli, miten outoa ja kammottavaa ruokaa oli se...
On se kamalaa, ihan traumstisoivaa kun on ruokaa jota syödä samalla kun miljardi ihmistä näkee nälkää. Hävetkää!
Te olette varmssn samaa porukkaa joka käy ravintoloissa syömässä ja ette syö lautasta tyhjäksi yms. Hävetkää
Kaikki eskarissa pakkosyötetyt ruuat. Maksalaatikko, hernekeitto, veriletut. Ja pakkosyöttämisellä tarkoitan sitä, että opettaja työnsi väkisin ruokaa suuhun, kun "pitää maistaa".
Ei ole. Kaikki maistuu. Käärmettä ja skorpionia olen maistanut, hyvää oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Läpimärkä, kitkerän makuinen täytekakku kummilapsen synttäreillä.
- Ruotoiset suolaiset kalapihvit appivanhemmilla
- Sitkeä ja tunkkaisen makuinen kebab eräässä pitsapaikassa, mies väitti minun kuvittelevan ja söi kebabin loppuun eli lähes kokonaan, minä kun olin luovuttanut kahden haarukallisen jölkeen . Seuraavana yönä miehellä alkoi kunnon kuratauti...
- Ja chilisipsit joita maistatettiin eräässä kaupassa , en yhtään ihmettele kun se nainen sanoi että ei anna lapsille niitä. Suu paloi !
Kesäkeitto. Koulussa oli pakko syödä,sen jälkeen ei oo menny alas.
Maitoon keitetty kalakeitto on kans öklöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin käynyt lääkärissä ja odotellessa miestäni menin kahville, edessä seisoi hinkuva ja röhivä pappa joka äkkiä oksensi jotain limaa siihen lattialle. Ryntäsin ulos oksentamaan itsekin , ehdin juuri ja juuri. Sen jälkeen en ole kyennyt käymään sairaalan kahviossa
Enkä syömään voisilmäpullaa, jollaisen olin suunnitellut ottavani.
Vierailija kirjoitti:
Kaaliruuat, hernekeitto, veriruuat. Aikuis iällä en ole koskenutkaan kyseisiin ruokiin, jo näiden ruokien hajukin oksettaa. Mandariinin tyylisten hedelmien koostumus on myös inhottava, en pysty syömään niitä ilman oksennusrefleksiä.
Minulla on myös aika herkkä tuo oksennusrefleksi, luulen että se johtuu vilkkaasta mielikuvituksestani. En voi syödä sellaista lölleröä ruokaa, esimerkiksi sienet ovat hirvittävän tuntuisia suussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meille tarjottiin koulussa 1960-luvulla maitoperunoita = maidossa keitettyjä perunanpaloja, oli siis keitto. Kaiken lisäksi siihen päälle muodostui paksu kuori.
Vieläkin puistatuttaa...
Tunnen tuon ruuan nimellä pottumaito ja siihen pinnalle muodostuva kuori puistatti minua jo pikkulapsena, en voinut syödä sitä niljaketta. Muistan lapsuudestani kun eräs sukulaiseni söi halukkaasti juuri tuota pinnalla ollutta kuorta ja sanoi että "tämä se on parasta", minua inhotti ajatuskin tuon kuoren syömisestä.
Helmivelli! Hyi helkkari niitä klimppejä siinä. Ihan kuin sieraimista otettuja limaisia räänpaloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tarjottiin koulussa 1960-luvulla maitoperunoita = maidossa keitettyjä perunanpaloja, oli siis keitto. Kaiken lisäksi siihen päälle muodostui paksu kuori.
Vieläkin puistatuttaa...
Tuli mieleen kun mun virolainen Neuvosto-Virossa kasvanut exä muinoin kertoi, että heillä oli usein tarhassa just sellaista maitokeittoa, vihanneksia maidossa :D muistan vieläkin kuinka järkyttyneenä se muisteli, miten outoa ja kammottavaa ruokaa oli se...
Tuo kuvailemasi maito-vihanneskeitto tunnetaan Suomessa nimellä kesäkeitto. :D
Klimppisopasta en tykännyt ikinä, kotona joskus oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pinaatikeitto.
Istuin 5vnä päiväkodin kellarikerroksessa olleessa ruokasalissa yksin klo 11-16.30 sen haisevan sopan kanssa.
Alakoulussa väkisin syöty tilliliha. Opettaja valvoi vieressä että lautanen tyhjeni, tosin oksensin samantien...
Isälle lankesi vastuu minun illallisistani ollessani pikkukoululainen ja hänellä oli tapana lämmittää minulle mikrossa valmiita Saarioisen maksa-, makaroni- ja lihaperunasoselaatikoita syvällä lautasella ja niin, että ne jäivät keskeltä kylmiksi. Päälle hän leikkasi saksilla paloja einespinaattiletuista ja kruunasi komeuden pursottamalla päälle ison kasan ketsuppia. Kylkeen lämmintä maitoa ja voileipä, jossa oli yhtä paksu kerros margariinia ja ranskanleipää.
Kaikki nämä ruuat ovat mulle nykyään kauhistus, vaikka kai iskä parhaansa teki.
Nötkött eli se säilykepurkissa oleva epämääräinen lihamössö... Äiti pakotti sitä syömään perunoiden kanssa ja muistan miten veljeni kanssa istuttiin tuntitolkulla pöydän ääressä kakoen. Tämä oli joskus 90-luvun lopulla
En tiedä sainko traumoja, mutta yksi ikimuistoinen kokemus:
Olin isäni kämpillä ja isä Thaimaassa, missä oli silloin alkanut ravaamaan. Krapula oli kova ja menin tutkimaan keittiön kaappeja löytyisikö jotain syötävää. Löysin voileipäkeksejä ja jääkaapista hilloa. Avasin hillopurkin ja jäin ihmettelemään mistä tulee aivan karmea pilaantuneen ruuan haju. Tarkistin onko roskat unohtuneet kaappiin. Ei löytynyt kuin tyhjä roskis. Annoin asian olla. Olo oli hirveä ja nälkä kova. Voitelin pari voileipäkeksiä ja haukkasin. Yllätys oli melkoinen, sillä "hillo" olikin thaimaalaista kalaliemitahnaa.
Kun olin ala-asteella, meillä oli kerran ruokana kanaviillokkia (oli varmaan useastikin, mutta tämä kerta jäi mieleeni todella vahvasti). Se oli jo lautaselle annosteltuna kylmää, kastike oli limaista ja kanapalat todella pahoja. En pystynyt syömään sitä, mutta opettaja ja keittolan täti yhteistuumin valvoivat vieressä, että varmasti söin sen. Siis käytännössä pakottivat minut syömään sen. Haukkuivat nirsoksi ja tiesivät sen olevan todella hyvää. No - eihän siinä pikkukakaran muu auttanut kuin niellä se haalea sotku ja paeta nurkan taakse oksentamaan. Onneksi eivät sitä nähneet, olisivat varmaan pakottaneet minut syömään sen oksennuksen maasta. Sen jälkeen keksin kaiken maailman tekosyyt, ettei tarvinnut kanaviillokkia syödä. Jos muistan oikein, äiti kirjoitti jonkun lapun siitä koululle, ja sain kanaviillokkipäivinä jotain muuta, yleensä vielä pahempaa ruokaa. Kostomentaliteetti eli silloin(kin) vahvana kouluissa. En vieläkään voi syödä sitä. Varmasti se on oikein tehtynä hyvää, mutta tuo muisto....
-klimppinen kaurapuuro joka oli lapsena pakko syödä
-kun nielaisin liian ison palan maissisipsiä ja se tuntui repivän kurkun auki
-se kerta kun noutopitsassa jokin todella kova rusahti hampaisiin, epäilen jotain rotan hammasta, en yksinkertaisesti uskaltanut tutkia asiaa tarkemmin