Kamalimmat/hauskimmat moat työhaastattelussa?

Olin henkisesti aika kuralla. Kesken työhaastattelun alkoi radiosta kuulua biisi, jota en kertakaikkiaan silloin kestänyt. Sanoin haastattelijalle etten voi kuunnella tuota ja menen hetkeksi ulos. Menin firman pihalle, poltin röökin ja tulin takasin. Sain työpaikan silti :o

Mitä on moat? Mokista olen kuullut mutten moista.

Työttömänä ollessani minulle tapahtui aina se perusjäätyminen. Menin lukkoon, enkä ymmärtänyt kysymyksiä, ja jouduin kysymään monta kertaa, että mitä sä oikein kysyit. Olin valmistautunut huolellisesti. Välillä opettelin puheen ulkoa ja välillä menin rennommin: aina sama jäätyminen. Kiusalliset hiljaisuudet todella tuttuja.

Kuin ihmeen kaupalla sain lopulta töitä ja tässä työssä pysyn varmaan loppuelämäni ajan, koska en vaan onnistu haastatteluissa. :D

Vierailija kirjoitti:

Mitä on moat? Mokista olen kuullut mutten moista.

Ehkä tämä ap on lukenut samaa kielioppia kuin se "pövöt"-tyyppi?

MOKAT ei "moat"

Vierailija kirjoitti:

Mitä on moat? Mokista olen kuullut mutten moista.

Varmaan tuo ei ollut se tämän aloituksen pointti, sillä ymmärsit kuitenkin, mitä ap tarkoitti.

Mä en ole koskaan mokannut mitenkään pahasti, vaikka olen jännittänyt haastatteluja todella paljon. Kerran olin todella painostavassa haastattelussa, jossa 6 ihmistä haastatteli minua pöydän toisella puolella. Oli todella painostava tunnelma, mutta sain paikan. Nykyään itse haastattelen, ja pyrin aina siihen, että me haastattelijat istutaan esim ringissä tasaisesti molemmilla puolilla pöytää. Eli siis että haastateltava ole yksin.

En tiedä vaikuttaako tämä mihinkään, mutta itse sain "traumat".

Vierailija kirjoitti:

Mitä on moat? Mokista olen kuullut mutten moista.

Moat (Dinornithidae) olivat Uudessa-Seelannissa eläneitä suurikokoisia ja lentokyvyttömiä, jo sukupuuttoon kuolleita strutsilintuja.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Moat

Okei, pyydän anteeksi kirjoitusvirhettäni. Tuli selväksi. Voisitteko nyt keskittyä olennaiseen, eikä vain tuohon yhteen kirjoitusvirheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä on moat? Mokista olen kuullut mutten moista.

No en minäkään ole moista kuullut ;)

Kerrohan, ap, oma tarinasi ensin. Vai teetkö tässä haastattelua lehteen?

Aika monesti haastattelussa olen erehtynyt kertomaan että olen ollut kuntouttavassa työtoiminnassa, niin haastattelun sävy muuttuu lähes välittömästi.

Mä olen samassa haastattelussa sekä ilmoittanut, etten ole niin idealisti kuin miltä kuulostan ensin kehuttuani itseäni (no se ainakin oli rehellistä....) ja vastannut "emmäkeksimitään" siihen kohtaan, jossa kysytään onko mitään kysyttävää yrityksen toiminnasta. Edelleen samassa suunissa kuin 15 vuotta sitten, ei tarvinnut vaihtaa. ;)

Menin haastatteluun vääränä päivänä (siis yhden päivän liian aikaisin). Sinänsä ihan naureskeltiin asialle, enkä usko että sillä oli päätöksen kanssa mitään tekemistä, mutta en saanut paikkaa.

Minulla oli migreenikohtauksen esioireita ja mainitsin tästä myös haastattelijalle. En oikein nähnyt haastattelun aikana mitään, mutta tein parhaani ja minusta se meni ihan ok ottaen huomioon että olo oli kamala ja voin pahoin. Haastattelun loputtua olin lähdössä ja enkös sitten oksentanut haastattelijan pöydälle.

Sain paikan.

Vierailija kirjoitti:

Okei, pyydän anteeksi kirjoitusvirhettäni. Tuli selväksi. Voisitteko nyt keskittyä olennaiseen, eikä vain tuohon yhteen kirjoitusvirheeseen.

Yritetään. Pahoittelut... itselle ei ole sattunut mokia, mutta olen joskus myöhästynyt haastattelusta. Sanoivat, että kestää 45 minuuttia ajaa meille haastatteluun. Ajoin vielä huomattavaa ylinopeutta ja myöhästyin 5 minuuttia, joka oli tietysti ihan oma vika. Olisi tehnyt mieli sanoa, että aika sa.tanan lujaa olet ajanut tuon välin.

En nyt tiedä noloimmasta päästä, mutta itselle jäi vähän tyhmä olo kun haastattelijan "kiitos kun pääsit" -lauseeseen vastasin "kiitos kun pääsin" ikään kuin kiittäisin itseäni paikalle pääsystä. Varmaan ymmärsi pointin kutsusta kiittämisestä. Sain paikan tästä huikean nolosta mokasta huolimatta.

Tämä nyt lievää offtopiccia, mutta ärsyttää kun näissä työnhakuvalmennuksissa painotetaan että tutustu yritykseen jonne haet töihin jotta voit kysyä tarkemmin työpaikasta, kun nykyään ainakin oman alan työpaikat saadaan rekrytointifirmojen kautta, jotka eivät ilmoita työpaikasta nimeä, jolloin ennakkotutustuminen on aika pirun hankalaa

Edellinen harmittaa vieläkin. Paikka oli avoin isoon firmaan, jossa tehdään useamman eri alan asioita. Firma on kuitenkin tunnetuin asiasta x. Työilmoituksessa ei mainittu mitään siitä mille osastolle homma on, joten oletin että se on siihen x hommaan. Haastattelussa kuitenkin selvisi että homma on osastolle y. Monet kysymykset käsittelivät tätä y alaa, mutta en ollut ollenkaan valmistautunut siihen enkä esim lukenut firman nettisivuja tästä aiheesta. Jälkikäteen sain tietysti palautteen että eivät ota minua, koska en ollut valmistautunut kunnolla...

Tämä harmittaa, koska vielä tarkistin jälkikäteen, ja alasta y ei ilmoituksessa sanottu todellakaan mitään. Joo, toki olisin voinut tutkia ja opetella koko konsernin sivut ja toimialat etukäteen. Mutta kuinka moni tekee niin, jos firma on yleisesti tunnettu alasta x. No, minä tästä lähtien...

Koulukiusaajani istui kerran haastattelussa mukana. Hän ei ollut minulle soittanut, enkä tiennyt etukäteen, enkä edes esittäytyessä tajunnut. Kesken haastattelun tajusin, että tämä on muuten tämä ja kaikki muistot palasi mieleen ja melkein aloin itkemään.

Sain paikan, mutten ottanut sitä vastaan. Myöhemmin olen miettinyt, että mitäköhän olisi tapahtunut, jos olisin mennyt. Ehkä olisi pitänyt antaa anteeksi, mutta ahdistus nousi ja heti kun pääsin haastattelusta pois, päätin, että tuonne en halua.

Haastattelija tenttasi minulta käytännössä koko haastattelun: "Oisko sulla jotain kysyttävää?" Valmistellut viitisen kysymystä oli nopeasti käyty läpi ja hikipäissäni kyselin mitä keksin melkein 45 minuuttia. En saanut työtä, enkä olisi halunnutkaan. Näin vanhemmiten olisin vain kiittänyt haastattelusta ja kävellyt pois paljon aikaisemmin.