Auttakaa! Voisitko olla tällaisessa suhteessa?

Urpot läheiset eivät muutu. Haluatko todella olla heidän kanssaan tekemisissä, olit suhteessa tai et?

Ole miehen kanssa ja olet onnellinen. Muiden mielipiteillä ei oo mitään väliä.

Jos läheisesi eivät toivo sinun olevan onnellinen, niin on vaikea keksiä miksi tällaisten ihmisten kanssa olisi syytä olla tekemisissä.

Ajan myötä tämän luulisi helpottavan, jos näistä sun ns. "läheisistäsi" edes löytyy sellainen, jonka haluat lähelläsi pitää. Aidot ja oikeat ihmiset eivät jätä, vaan kannustavat. Kenellekään ei sinun onnesi kuulu. Ja varsinkin, jos jättämäsi ex on jo asian kanssa ok. Toivottavasti teidän välit on kunnossa.

Jos ei joku usko, kun kerrot, että nyt on hyvä olla, ja ennen ei sitä ollut, niin mitä sellaisella tyypillä teet? Ei se ole sun puolella jatkossakaan.

Puhuminen auttaa, jos tarve vaatii. Mutta miksi antaa muiden elää sun elämää, "ei ne leipää sun pöytään tuo", kuten mun vakiosanonta menee. Sanon miehelleni aina noin, hänelle kun on niin hlvetin tärkeää ulkopuolisten mielipiteet, mua ei taas vois vähempää kiinnostaa.

Pidä pää kylmänä, ihmiset osaa olla ilkeitä JA KATEELLISIA.

Mistä tiedät etteivät muut haluaisi sinun olevan yhdessä ja onnellinen uuden kumppanin kanssa? Olen itse niin itsekäs etten edes miettisi elänkö onnellisena vai annanko muiden päättää elämästäni. Läheisen ihmisen "menettäminen" uuden kumppanin vuoksi kuulostaa kummalliselta. Jos eivät jo tiedä millaisesta suhteesta luovuit niin kerro viimeistään nyt. Kaikki ei välttämättä ymmärrä heti ratkaisuasi, mutta jos suhde sen vuoksi katkeaa niin mieti miten tärkeä se on ollut, mitä se kertoo sinun arvostamisesta.

Kumppanin voi vaihtaa ja onnellinen saa olla.

Jos suku ei hyväksy häntä niin uutta nyksää vaan peliin. Ehkä viides on kaikille mieleen.

Ei sitä ennenkään ole kierretty sukulaisilta kysymässä, että kelpaako nyt tämä minun uusi puoliso. Ei pidä nytkään niin toimia. Ei sukulaiset ole ihmistä kummempia, ei niiden kanssa ole mikään pakko olla väleissä. Minulla on noin 15 serkkua. Olen viimeksi tavannut jonkun heistä yli 20 v sitten. Ei olla riidoissa, mutta ei väkisin yhteyksiäkään pidetä.

Tiedän siitä kun uusi mies ei saa tulla minnekkään/kenenkään luo minun kanssa. Jos pyydän voiko tämä mieskin tulla, sanotaan että ei, me ei voida vielä hyväksyä tätä tilannetta. Yksin olet tervetullut. Kaikki tietää millainen aiempi suhde oli, mutta ei sillä ole väliä koska olihan hän lasteni isä.

Jos joku haluaisi tulla käymään, kysytään ensin onko se jätkä siellä? Jos sanon että on, kukaan ei tule.

Kerran äitini nähnyt tämän miehen "pakosta" ja sen jälkeen kaikille kertonut että mies on vähän kummallinen (ei edes jutellut mitään) ja ainoa sisareni, veljeni haukkuu perheensä kanssa miestä vaikkei ole koskaan edes nähnyt. Exänikään ei hyväksy miestä mutta hyväksyy eromme jo.

Tosi ahdistava tilanne. Kaverit tuomitsee miehen koska mies hemmottelee minua, haukkuu miestä ja sanoo että makuhan tuosta hemmottelusta menee kun niin usein saa. Ja sanoo että mies yrittää "vangita minut" lahjomalla etten jättäisi sitä paineen alla. Ihan älytöntä tämä kaikki...

Ap

Vaikutat aika vässykältä. Omituista että pitää av palstalta kysyä omaa elämäänsä, miestänsä ja sukulaisiansa koskeviin asioihin vastauksia. Osaatkohan tehdä mitään muitakaan päätöksiä itsenäisesti?

Ovatko lapsesi tavanneet uuden miehen?

Tuohon auttaa vain aika. Ihmisillä saattaa kestää pitkään päästä omista pettymyksistään yli. Elä elämääsi juuri niin kuin itse haluat (kunhan lapsilla kaikki ok), ja uskon että vuoden tai parin päästä tilanne kyllä normalisoituu.

Pohjimmiltaan sukulaiset ja ystäväsi ovat varmasti vain huolissaan puolestasi, ettet tekisi vääriä päätöksiä rakkaudenhuumassa tms.

Lapset on tavanneet miehen ja pitävät hänestä ja mies pitää lapsista. Juuri lasten takia en halua pistää välejä poikki näihin ihmisiin, koska ovat lapsille tärkeitä. Siksi tilanne on hankala.

Ap

Uusi mies ei taida olla kantasuomalaisia kun häntä noin vastustetaan.

Mikä siinä on , että ei ymmärretä, että varsinkin jos on pitkä liitto takana tai lapsia, niin se lennosta toiseen vaihtaminen  sattuu myös niihin sivullisiin., eikä vain siihen puolisoon.  Jos siitä omasta jätetystä puolisosta on tullut muulle suvulle ja ystäville hyvin rakas ihminen, niin kyllä se ottaa oman aikansa, että hekin siitä yli pääsevät. Suurin osa ihmisistä kuitenkin tuomitsee hyvinkin jyrkästi sen, että vaihdetaan ns. lennosta uuteen. Tottakai he jossain välissä varmasti pystyvät näkemään asian sinun kannaltasi, mutta et todellakaan voi vaatia, että tuollainen toiminta hyväksytään noin vain. Siihen auttaa se kaikenkliseinen aika ja vain aika. Ihmiset kuitenkin tässäkin tapauksessa näkevät todennäköisesti vain sen, että sinä olet ollut se, joka on rikkonut perheen. Joten anna sitä aikaa myös muiden läheistesi toipua tapauksesta.

Mullakin oli aluksi vaikeuksia ymmärtää läheisten käytöstä eroni vuoksi. Äiti itki, että miten nyt sitten tapaavat niin mukavaa tulevaa exääni. Ihan on itsestä kiinni ketä tapaa ja koska, ei kuulu mulle. Isä sanoi ettei se uusi jätkä saa astua jalallaan heidän kynnyksensä yli. Kummasti vaan siitä jätkästä tuli tosi mieluinen vävy ja apumies miesten hommiin. Sisko uskoi ettei kykene löytämään mitään keskustelunaihetta niin kamalan vanhan miehen kanssa. Kummasti on iän myötä muutaman vuoden ikäero häipynyt ja juttu luistaa. Haluan vaan omalla jutuillani kertoa, kuten joku jo mainitsi, että aika muuttaa mielipiteitä. Mieheni exäkään ei enää pidä minua huorana ja tullaan hyvin juttuun kun sukujuhlissa tavataan. Mainittakoon vielä, että en kertonut ulkopuolisille exäni harharetkestä ja muista eroon johtaneista asioista.

Sinulla ei valitettavasti ole oikeutta vaatia muilta ihmisiltä hyväksyntää. Se hyväksyntä kyllä tulee aikanaan. Jatkat elämääsi, etkä vaivaa päätäsi asialla. Kyllä sitten, kun aikaa on kulunut tarpeeksi, niin varmasti ottavat itse sinuun yhteyttä ja pyytävät käymään uuden kumppanisi kanssa. Jos nyt tyrkytät sitä uutta siippaasi kaikille, et saa muuta kuin lisää katkeruutta ihmisiin. 

Mun äiti jätti isän toisen miehen takia. Olin silloin jo itse aikuinen (3 sisarusta asui vielä kotona) ja tietysti järkyttynyt äidin toiminnasta. Äiti sai osakseen arvostelua niin minulta kuin kaikilta muiltakin sukulaisilta mutta ei välittänyt. Hän oli ja on edelleen onnellinen. Ja minä ymmärrän nyt äitiä paremmin kun aikaa on kulunut. Valitettavasti siihen meni useampi vuosi, mutta kuitenkin. Uusi mies on ihan mukava ja nykyään tervetullut kaikkiin suvun kokoontumisiin.

Anna asialle aikaa. Kyllä ne sukulaiset siitä tulevat järkiinsä ja jos eivät tule niin se on heidän tappionsa. Ole onnellinen!

Olen muutaman eron joutunut näkemään sivusta sukulaisena ja aina on harmittanut alussa. Sitten kun on saanut tietää eron syistä tarkemmin niin omatkin silmät ovat ns. Auenneet ja ymmärtänyt molempien osapuolien ns. Tuskan. Minusta saa aloittaa, vaikka heti suhteen mutta ns. Reilua olisi odottaa edes vuosi ennen kuin sukulaisille esittelee virallisen uuden kumppanin. Kun ei niistäkään aina tiedä onko kestäviä. Ystäville jne voi tietty esitellä jo aiemmin, mutta ehkä nyt edes 1 kk hajurakoa ja ihmisille sulattelua asiaan pitäisi antaa. Somessakin ehkä kannattaa harkitummin julkasta mitään rakkaus/parisuhde hömppää. Se vaan satuttaa exää ja sukulaisia jne. Tulee sellainen selkäänpuukotus fiilis, vaikka se olisikin vaan sitä että mulla kaikki hyvin nyt postaus. Ero on aina pstä ja siinä sattuu moneen ihmiseen ja joskus muitakin ihmissuhteita valitettavasti päättyy sen mukana. Itsekin juuri tämän takia en tiedä pystynkö koskaan erota, vaikka haluaisin. No ei ole kyllä ketään lennosta vaihdettavaakaan, mutta itse haluan ainakin asua ensin ihan omillani. Olen saanut kaikista miehistä jo yliannostuksen.

Kuinka kauan tästä erosta on? Niille exän sukulaisille pitää antaa vain riittävästi aikaa. Tietenkin he surevat sitä, että perhe on mennyt rikki, vaikka olisivatkin tienneet vaikeuksista. Ja etenkin kun tämä uusi mies on selkeä syyllinen perheen rikkoutumiseen, niin ei voi olettaa että hänet hyväksyttäisiin noin vain. 

Kun minä erosin nuoruuden liitostani, joka kesti vain pari vuotta, äidilläni meni pitkään entisen puolisoni perään surressa. Tämä oli ollut hänelle kuin unelmavävy ja luopuminen oli vaikeaa. Vielä vuosia eron jälkeen hän välillä harmitteli, että jätin niin hyvän miehen. (Mies oli oikeasti hyvä, mutta ei minulle sopiva.) 

Nyt olen itse taas sillä puolella, että kiukuttelen perheen rikkonutta vastaan. Veljeni jätti vaimonsa todella rumasti 18 vuoden jälkeen ja sain samalla tietää miten törkeästi hän oli toiminut avioliiton aikana. Veli on muuttanut uuden naikkosen luokse ja esittelee/hehkuttelee tätä somessa, vaikka erosta ei ole vuottakaan. Turha luulla, että noin vain hyväksyn tuollaisen suhteen. Minulla on vielä selkeästi suruaika menossa ja olen ex-kälyn puolesta todella vihainen. En ole ollut veljeni kanssa tekemisissä tuon eron jälkeen enkä aio ollakaan. Aion pitää jatkossa yhteyttä vain ex-kälyyn, joka on mukava ihminen ja jonka kanssa minullakin on jo 18 vuoden historia. Ei todellakaan kiinnosta tutustua johonkin uuteen naikkoseen, joka hajotti lapsilta perheen.

Miksi sinun pitää laittaa välit poikki sukulaisiin? Pidä myös heihin yhteyttä ihan normaalisti ja elä omaa elämääsi miehen kanssa. Jos sukulaiset laittavat välit poikki, sen on sitten heidän häpeänsä.