Antaisitko 19-vuotiaan muuttaa pois kotoa?

Itse olin 19v ylioppilas kun muutin opiskelemaan. Ei mitään ongelmaa paitsi etten alkuun saanut nukuttua kun pelkäsin jonkun murtautuvan sisään. Toisaalta se pelko on kyllä edelleen. Helposti pärjäsin muuten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse muutin muutama vuosi sitte 17-vuotiaana pois kotoa ja oli varsin hyvä päätös. Hyvin on kodinhoito hanskassa ja ihmetyttää suuresti kun osa kavereista majailee vieläkin vanhempiensa luona. On se helppoo kun mamma pesee pyykkiä ja kokkaa, tietty.

Ompas sinulla hyvä asenne kavereita kohtaan "mamma pesee pyykkiä ja kokkaa".

Exäni oli tuollainen mamman helmoissa pyörijä. Jätkä asui kyllä omillaan ja kävi töissä mutta äippä kävi siivoamassa. Kunnes muutettiin yhteen ja kaikki huushollin hoito jäi minulle kun ukko ei melkein kolmekymppisenä tee mitään kun mamma on aina paaponut. Arvatkaa kestikö se suhde. Oman poikani ajattelin opettaa siivoamaan ja hoitamaan itse oman huushollinsa.

Hieno tarina hermanni. Kertoo vähän sinunkin tasostasi kun joudut pyörimään mamman helmoissa pyörijöiden kanssa.

Kai aikuinen voi pois muuttaa, mitä se sulle kuuluu?

Tottakai voi 19 vuotias muuttaa. Siinä iässä ollaan jo täysi-ikäisiä. Tsemppaat vaan ja päästät irti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse muutin muutama vuosi sitte 17-vuotiaana pois kotoa ja oli varsin hyvä päätös. Hyvin on kodinhoito hanskassa ja ihmetyttää suuresti kun osa kavereista majailee vieläkin vanhempiensa luona. On se helppoo kun mamma pesee pyykkiä ja kokkaa, tietty.

Ompas sinulla hyvä asenne kavereita kohtaan "mamma pesee pyykkiä ja kokkaa".

Totuus sattuu, oletko kenties tällaisen nuoren äiti? Erityisesti pojat tuntuu olevan äidin hoivassa vielä muutonkin jälkeen.

N19

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse muutin muutama vuosi sitte 17-vuotiaana pois kotoa ja oli varsin hyvä päätös. Hyvin on kodinhoito hanskassa ja ihmetyttää suuresti kun osa kavereista majailee vieläkin vanhempiensa luona. On se helppoo kun mamma pesee pyykkiä ja kokkaa, tietty.

Ompas sinulla hyvä asenne kavereita kohtaan "mamma pesee pyykkiä ja kokkaa".

Totuus sattuu, oletko kenties tällaisen nuoren äiti? Erityisesti pojat tuntuu olevan äidin hoivassa vielä muutonkin jälkeen.

N19

Mitä tuon ikäinen tyttö kuvittelee maailmasta tietävänsä?

Minä menin 18-vuotiaana naimisiin, mies 21. Kolme lasta, kaksi tyttöä ja yksi poika.

Vanhin tytär muutti omilleen just 19-vuotiaana. Me vanhemmat tuemme rahallisesti koska opiskelut vielä kesken. 

Ehdottomasti antaisin. Hän on aikuinen, ja saa lähteä kotoaan jos haluaa.

16-vuotiaatki osaa jo asua omillaan.

Aika monella 19 vuotiaalla ei ole oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa omilleen, jos haluaa ja tahtoo joko jatkaa opintojaan itselleen mieluisassa paikassa tai hakeutua töihin, kun ei niitä mahd. töitä ole meidän jokaisen lähiseudulla. -Aika monen ammattikoulusta valmistuneen itseasiassa odotetaan tai jopa vaaditaan alkamaan pikkuhiljaa elättämään omalla työllään ja panoksellaan itsensä ammattikoulusta valmistuttuaan e. siinä noin 18-20 vuotiaina. Aika hurjaa kun samaan aikaan vasta osa "hakee" sitä ensimmäistä "oman alansa" opiskelupaikkaa jatkakseen opintojaan... (Toki mon ammattikoulsuta valmsitunutkin jatkaa, mutta pääpaino kuitenkin lienee edelleen kärjistäen niin. että ammattikoulu valmistaa työelämään ja lukiot jatko-opintoihin)

Mutta joo jos ja kun nykyinen lukioiden ja ammattikoulujen keskittyminen ja erikoistumien jatkuu samalla kun pienenmpiä yksiköitä ajetaan alas ja lopetetaan niin veikkaampa, että lähi vuosina entistä useampi nuori on ennättänyt muuttaa kotoaan ennen 19 vuotis-synttäreitään.  

Varmasti moni alle 19 vuotias nuori pärjääkin ihan hyvin omillaan (,"heti" tai pian oppivelvollsiuuden suoriettuaan e. noin 15-16 vuotiaina), mutta varmasti on myös heitä, joille ei olisi pahitteeksi jatkaa asumsita kotona vanhempien valvovienn silmeien alla täysi-ikäisyyteen asti. Mutta, kuten sanottu aina se ei ole kaikkein realistisin vaihtoehto, kun vanhoilta kotikonnuilta ei löydy mielekästä opiskelupaikkaa saati töitä. Mutta suotta tästä on nuoria syyttää. Ja ikävää sitä on alkaa vanhempiakaan alkaa syyttämään asiasta, koska heillä on varmasti ollut ja luultavammin on yhä edelleen painavat perusteet sille miksi asuvat siellä, missä asuvat, eivätkä siten voi lähteä nuoren opintojen tai töiden perässä tukijoukoksi nuoren lähtiessä jatkamaan opintojaan tai töitä. - Sitä paitsi miten tilanne ratkaistasiin sillloin jos nuoria olsi useampi erilaisin toivein ja tavottein tulevasta.     

Taas sä jankutat tätä samaa. Ja tuo 19 vuoden ikä on sulle joku maaginen juttu.

Ei missään tapauksessa. 19 vuotias on ihan lapsi vielä. Nyt on aika alkaa pikku hiljaa opetella aikuisena elämistä. Siinä reilu kolmenkymmenen ikävuoden paikkeilla on oikea aika. Lakia olisi syytä muuttaa niin, että lastensuojelu seuraisi lapsen elämää 20-30 ikävuoden välillä luopuen vähitellen yhteiskunnan valvonnasta.

Itse muutin 18-vuotiaana nelisen vuotta vanhemman poikaystävän kanssa yksiin. Hänen äitinsä oli kovasti tulossa muuttosiivoukseen ja ikkunoita pesemään, no aattelin että tuon kahdella ikkunalla varustetun yksiön saan varmaan itsekin hoidettua. Ilmoitin pojalle että jos äitis tulee tähän huusholliin hääräämään niin saakin sit muuttaa sinun kaveriksi, minä jään kotiin asumaan. Ei tullut. Tein kahta työtä ja elätin yhden talven työtöntä miekkostakin kun oli liiton rahat jostain syystä jumissa. Sinä talvena opin elämästä enemmän kuin ikinä ja hyvä niin. Se tyyppi jäi sitten aikanaan taakse mutta ei minunkaan tarvinnut kotiin muuttaa vaan toiseen kaupunkiin läksin opiskelemaan, yksin.

Vierailija kirjoitti:

Ei missään tapauksessa. 19 vuotias on ihan lapsi vielä. Nyt on aika alkaa pikku hiljaa opetella aikuisena elämistä. Siinä reilu kolmenkymmenen ikävuoden paikkeilla on oikea aika. Lakia olisi syytä muuttaa niin, että lastensuojelu seuraisi lapsen elämää 20-30 ikävuoden välillä luopuen vähitellen yhteiskunnan valvonnasta.

Huokaus. Minua kyllä tosinaan arveluttaa myös ylisuojelevat vanhemmat, jotka eivät tajua, että 19-vuotias on juridisesti jo aikuinen. - Ja jolla on siten oikeus tehdä omia päätöksiä ja valintoja, myös niitä vanhemman mielestä typeriä ja älyttömiä. Harmillista ja surullista se tietysti saattaa olla huomata, jos oikeasti tiedostaa, ettei nuoren omat siivet vielä kanna. Voneekini vain toivoa, että vaikka nuori kaatusi ja putoaisi syvällekin, niin nuori pääsee pystyyn ja ylös voidakseen jatkaa matkaansa entistä viisaampana ja vahvempana.

Ikäerohullu se vaan jaksaa ja jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse muutin muutama vuosi sitte 17-vuotiaana pois kotoa ja oli varsin hyvä päätös. Hyvin on kodinhoito hanskassa ja ihmetyttää suuresti kun osa kavereista majailee vieläkin vanhempiensa luona. On se helppoo kun mamma pesee pyykkiä ja kokkaa, tietty.

Ompas sinulla hyvä asenne kavereita kohtaan "mamma pesee pyykkiä ja kokkaa".

Totuus sattuu, oletko kenties tällaisen nuoren äiti? Erityisesti pojat tuntuu olevan äidin hoivassa vielä muutonkin jälkeen.

N19

Mitä tuon ikäinen tyttö kuvittelee maailmasta tietävänsä?

Maailmasta ei kukaan ole mitään puhunut vaan ihan oman ikäisistä nuorista. Todella yleistä että äidit holhoaa erityisesti poikiaan vielä muutonkin jälkeen (käydään siivoamassa ja jotkut tuovat pyykkinsä äidille pestäväksi kun ei itse viitsi pestä). 19-vuotias ei ole mikään lapsi enää ja on aika itsenäistyä. Ei siihen mitään 60 vuoden ikää tarvitse ettei sitä ymmärtäisi.

N19

Vierailija kirjoitti:

Mitenniin antaisitko? Minä sanoin jo vuotta aikaisemmin että tuossa on viisi hirttä poikki ja siitä sopii mennä.

Aika matala ovi teillä, toivottavasti vieraat muistavat kumartua.

Tietysti antaisin. Olisin yllättynyt, jos meillä ei tyttö muuttaisi lukion jälkeen omilleen, kun jo puhui voivansa muuttaa jo aiemminkin.

Hyvänen aika sentään, antakaa niitten lasten lähteä kotoa! Hienoa jos ei tartte persuuksiin potkia, vaan tajuaa jo itse lähteä!

Häh? Mä olin 16 kun lähdin kotoa, olosuhteiden pakosta lukioon. Vanhemmat jeesasi joo rahallisesti vähän, mutta muuten tein töitä, kävin koulua ja maksoin kaiken muun paitsi asumisen itse.

Sääliksi kävi sitten aikanaan opiskellessa kun suoraan lukiosta pois kotoa muuttaneet ihmettelivät että kun vessapaperit ja hammastahnat pitää ihan ite muistaa ostaa.

Koittakaas kasvattaa ne tenavanne itsenäisemmiksi.