Persoonallisinta kotisi sisustuksessa?

Kotini on minun näköiseni, minun käteni jäjki. Sitä en ole kenelläkään muulla nähnyt koska en ole sisustanut kenenkään muun kotia.

Ranskalainen maalaiskeittiö modernissa kodissa. Kauniita mattoja ja tauluja sekä antiikkia. Art Deco !

Iittalan lasisetti mihin on tarrat jätetty.

Ajopuusta tehty naulakko pikkueteisen seinällä eli seinän pituinen, rannalta löytynyt lauta, johon on kiinnitetty metalliset naulakkokoukut. Taatusti uniikki

Taidetta on aika paljon eli neljä veistosta ja 20 taulua. Joukossa on ihan nimekkäidenkin taiteilijoiden töitä ( mm. Leena Luostarinen, Erik Enroth, Olli Lyytikäinen).

Uniikkeja ja rakkaita ovat lapseni "pienin kätösin" alakoulussa tekemät jutut. Aikaa niiden tekemisestä on vierähtänyt reilut pari vuosikymmentä.

Näistä parhaimpia on seinäkello jonka kellotaulu on hymynaama. Keittiösuunnittelijakin himoitsi sitä. Koneisto on kerran uusittu.  Samalla viivalla on pieni taulu johon on ristipistoilla tehty pieni sammakko ja teksti "äidille".  Kehykset on ihanasti vähän vinksin vonksin.  Samaa sarjaa on hieno talouspaperiteline. Kauniisti tummaksi petsattua puuta ja pulikan päässä lovi johon laitetaan puinen punainen omena vihreine lehtineen.  Sitäkin on moni kadehtinut.  Talviaikana lampussa roikkuu pulleamahainen puusta tehty punatulkku.  Eteisen seinällä on kehyksiin laitettu metallilevy johon on  "pakotettu" sukunimemme. 

Kotialttari. Ei ihan jokaisen kotona ole tullut vastaan...

Itse tehdyt huonekalut, perityt isoiso- jopa isoisoisovanhempien itse valmistamat kalusteet.

Halpisnurkasta muinoin ostetut hyllyt, jotka maalattu omanlaisiksi.

Peritty seinävaate jostain 1930-luvulta (arvio).

Tauluja, joita ei ole ostettu vaan maalattu juuri meille lahjaksi :)

Soittimia. Tv on mutta sitä ei näy...

Kirjahylly joka huoneessa...

Televisio takassa.

Itse tehtyä taidetta, maalauksia. Lasten tekemiä maalauksia. Jokunen ihan tunnetun taiteilijankin tekemä teos. Jotain antiikkia. Tuunattuja juttuja, kukkaruukkuja, säilytyslaatikoita. Keittiön tuolit myös maalattu ja päällystetty itse. Tulisin surulliseksi värittömässä kodissa, ja vaikka meilläkin lähes kaikki seinät valkoisia, niin muuten löytyy väriä, sekä pastillia että värikkäitä värejä. Kodista löytyy myös useita eri soittimia, jotka kaikki on käytössä. Ennen kasvit ja iso puu olohuoneessa oli persoonallinen, mutta nykyään enempi ihmiset hurahtaneet viherkasveihin, joten ei ole enää niin kovin persoonallista.

Pehmolelut vähän joka paikassa.

Lapsia ei ole.

Rulokirjoituspöytä. On tosin työhuoneessa, osa talossa käyneistä ei ole päässyt sitä näkemään.

Arkkuja on täälläkin.

Mieheni sukulainen kuoli. Kuolinpesä varaton.

Puhuttiin arkkujen hinnoista.

Kummisetä päätti hän tekee meille kaikille arkut.

Teki sitten, toiveiden mukaan.

Arkut ovat nyt mun vanhempieni kotona, eli eivät ole mulla.

Rakennettiin yhteen huoneeseen teline , päälle verho, ettei hyökkää silmiin

Vierailija kirjoitti:

Ei verhoja, eikä verhotankoja yhdessäkään huoneessa. Katoissa ei irroitettavia valaisimia (on kiinteät ledit). Täysin valkoiset seinät eikä ainoatakaan taulua/koristetta seinällä. Monet näitä ihmetellyt :')

Kuulostaa todella persoonattomalta ja tylsältä. Taidat itsekin olla täysin valkoinen tapetti vailla persoonaa. Ikävystyisin hengiltä steriilissä sairaalatoimistossasi.

Se ettei mikään sovi yhteen 😄 On eri värejä, tyylejä jne. Jotenkin kokonaisuus on kuitenkin ihan hauska.

Kodikas sisustus hillityillä väreillä ei liene persoonallista, mutta nykynuorten mielestä kotona ei pidä olla kirjahyllyä. No minulla niitä on parikin kappaletta täynnä kirjoja, ei ainuttakaan matkamuistoa tai viinapulloa. Ja matot ja ikkunaverhotkin alkavat olla jo harvinaisia eli persoonallisia. 

Kiviasetelmia ja paljon. Pöydillä, lattialla, vadeilla

Olen vuosien myötä tuonut matkoilta aina kiviä. Pienempiä, sileitä ja valkoisia kiviä Kreikasta. Islannista tulivuoripohjaisia mustia murikoita. Norjasta tuntutien jäkälöityneitä kiviä. Monesta eri maailmankolkasta erilaisia ja erimuotoisia.

yli 20v vanhat tummanvihreät muhkeat nahkasohvat. ne on kamalat, mutta mies on niihin kiintynyt.

Yksi rakkaimmista esineistä kotonani on 50 vuotta sitten saatu Nanny Stillin litteä, keltainen Grapponia koristepullo. Sain sen synttärilahjaksi kavereiltani.  Näin keväisin nostan sen ikkunan edessä olevan lipaston päälle.  Kun valo heijastuu sen läpi, on kuin aurinko paistaisi vaikka olisi pilvinen sää.

Vanhempani erosivat 51 vuotta sitten. Äiti muutti pois ja jäimme sisareni kanssa isän luo kotipaikkakunnalle. Yhteiseen uuteen huusholliin täytyi hankkia kaikenlaista.  Ostin kesätyörahoillani mäntypuisen, 2-kerroksisen kukkapylvään joka on tänäkin päivänä olohuoneessani. Siis ensimmäinen "huonekalu" jonka ostin omilla rahoillani. En luovu siitä elinaikanani.  Kotonani on myös valkoinen, kokopuinen lipasto ja valkoinen pinnatuoli, jotka isäni osti samaan aikaan kun minä tuon kukkapylvään.  Kaikki ovat minulle rakkaita ja arvokkaita ja edelleen hyväkuntoisia.

Persoonallinen taulu seinalläni on keltaisista rentukan kukista otettu lähikuva, josta olen teettänyt canvas-taulun.  Kuvan olen ottanut itse ensimmäisellä digikamerallani ja se luo hyvää mieltä ympärilleni. 

Koriste-esineiksi työstettyjä moottorin ja voimansiirron osia mm. iso mäntä ja osa imusarjasta.